Averagekidluke – Yuno
Pintapuolisesti Averagekidluken debyyttilevy Yuno on helppo lajitella räppilaariin. Kokonaisuus kuitenkin yllättää sielukkailla biiseillään, joissa kuulee kaikuja artistin toisenlaisista esikuvista, kuten Anderson Paakista ja Bruno Marsista.
Yuno on soundillaan ja teksteillään vahvasti ajassa kiinni yrittämättä kuitenkaan liikaa. Suomalais-amerikkalaisen artistin flow soljuu luontevasti kahden kielen välillä läpi albumin. Jos kukaan pohtii, mitä sanoja on hiipinyt maailmalta nuorten puhekieleen tänä vuonna, on Yuno siihen hyvä tienviitta. Tekstit käsittelevät lähinnä ihmissuhteiden teemoja ja tunteita, mutta vuoden kenties isoimpiin hitteihin kuuluvan Vitun hyvin -biisin voi kuulla myös mielenterveysbiisinä.
– Joanna Tzortzis, musiikkitoimittaja, YleX: Katri Norrlin -videokanava, @ylexradio ja @ylex
Blind Channel – Exit Emotions
Kansainvälisten huipputekijöiden kanssa syntynyt Exit Emotions menee eteenpäin astetta isommalla vaihteella. Korkealla energialla ja vielä korkeammalla uholla täytetyt biisit ovat helppoja ottaa haltuun myös metalliskenen ulkopuolella.
Levyn tarttuva ensimmäinen kappale Where’s the Exit luo tiiviin tunnelman, joka pitää otteessaan. Herkkä puoli kuuluu Røryn kanssa tehdyssä Die another dayssa, jossa etsitään syytä jatkaa elämää synkässä maailmassa.
Albumi osoittaa, että bändi tekee musiikillisesti selkeää omaa juttuaan modernin vaihtoehtometallin parissa. 2020-luku on ollut mainiota aikaa sille, että uusi sukupolvi löytää nu-metalin pariin.
– Nelli Kenttä, YleX:n musiikkitoimittaja ja kuvaaja, @ylex-Tiktok ja @ylex-Instagram
(Katso määrittelemättömälle tauolle jäävästä bändistä kertova uusi Blind Channel: After Dark Side -dokumentti Yle Areenasta.)
DJ Ibusal – Mukava paikka
DJ Ibusalin kolmannella levyllä mukavia paikkoja löytyy suoraan tai sarkastisesti autosta, idyllisestä naapurustosta ja oman pään sisältä. Aiheesta syntyy kestävä teema koko albumille, jolla kommentoidaan muun muassa materialismia, huumeiden käyttöhuoneita, algoritmejä ja tuoretta vanhemmuutta.
Gaselleissa Thube Hefnerinä räppäävä Ibusal on ollut soolona aina kokoonpanoaan synkemmissä maisemissa niin lyriikoiltaan kuin soundeiltaankin. Vakavia teemoja sävyttää kuitenkin artistin itseironia sekä lämpimät biitit biiseillä – esimerkkeinä Jahti ja biisi Paikast A paikkaan B. Yhtälöstä syntyy yksi vuoden ajankohtaisimpia kotimaisia räppijulkaisuja, joka summaa, millainen on maailman onnellisin maa 2020-luvulla.
– Raine Laaksonen, YleX:n musiikkitoimittaja, @ylex-Tiktok, @ylex-Instagram ja YleX Vaihtoehto
Kuumaa – Pisara meressä
Koko kansan Kuumaa on singonnut itsensä kotimaisen musiikin huipulle ja onnistunut vakiinnuttamaan paikkansa. Bändin kolmas levy jatkaa tätä menestystarinaa.
Pisara meressä oli vuoden 2024 kuunnelluin albumi Suomen Spotifyssa. Tarkkaan hiottu mutta vaivattomalta kuulostava tuotanto yhdistyy lyriikoihin, joissa aikasidonnaiset viittaukset loistavat poissaolollaan, mikä tekee musiikista ajatonta. Siihen on biisi toisensa jälkeen helppo samaistua ja sijoittaa itsensä kertojan paikalle. Juuri se on Kuumaan ydintä.
Hittejä täynnä olevan albumin timantti, riisuttu pianoballadi Luotan tulevaan, saa uskomaan kotimaisen popmusiikin tulevaisuuteen.
– Nelli Kenttä
Litku Klemetti – Funny Girl
Suomi-indien ammattilainen Litku Klemetti palasi kahden vuoden takaisen sisäänpäinkääntyneen levynsä jälkeen takaisin alter-egonsa saappaisiin. Funny Girl on soundillisesti pirteä eikä ota itseään turhan vakavasti, mutta onnistuu käsittelemään myös esimerkiksi menettämisen pelkoa.
Tyylitajuinen kokonaisuus on todiste bändin omavaraisuudesta tuottamista, äänitystä, miksausta, masterointia – jopa biisifiittiä myöten. Kohokohtia ovat Olit huumeissa, Rakastan sun exää ja Sumun jälkeen, jossa vierailee yhtyeen rumpalinakin toimiva Sami Keinänen, artistinimeltään Sumuposauttaja. Jälkimmäisin on vanhalla syntetisaattorilla soitettu trooppinen fantasia, joka koukuttaa ensikuulemasta lähtien.
– Pinja Porvari, musiikkitoimittaja, @ylex-Instagram
Melo – Noidankehä
Melo on vuodesta toiseen virkistävän omintakeinen musiikintekijä, ja artistin luovuus paistaa läpi levyn ensihetkistä asti.
Yhtenäinen albumi tuntuu samaan aikaan kuumottavalta, koskettavalta ja kepeän toiveikkaalta. Tekstien ja tuotantojen rakentama tunnelma on melomaisen mystinen. Melankolia ja huumori nivoutuvat saumattomasti ja välillä estetiikka on kuin kauhuelokuvaa. Artisti käsittelee levyllä niin yksinäisyyttä, rakkautta kuin ”tätä surullista maailmaa” ja tekee sen nokkelasti.
Noidankehä antaa uutta joka kuuntelulla ja paljastaa pieniä yksityiskohtia ja moniulotteista lyriikkaa. Ennen kaikkea Noidankehä kuulostaa Melolta.
– Katri Norrlin, musiikkitoimittaja, YleX: Katri Norrlin -videokanava, @ylex-Tiktok ja @ylex-Instagram
Mirella – Kunpa oisin kertonut
YleX:n vuoden 2024 Läpimurto-voittaja Mirella on supertulokas, jonka debyyttialbumi on herkkää poppia parhaimmillaan. Mirellan räjähdysmäinen suosio on ollut nopeudessaan ja hurjissa luvuissaan poikkeuksellista ja määrittänyt merkittävästi musavuotta.
Kunpa oisin kertonut on täynnä isoja hittejä, kuten Timanttei sekä Lauri Haavin kanssa tehty Luotathan. Ei siis ihme, että albumi myi platinaa jo ennakkoon. Levy nousi albumilistan kärkeen ja rikkoi Spotifyn ennätyksen striimimäärillään jo ensimmäisenä vuorokautena.
19-vuotiaan Mirellan albumilla kuuluu samaistuttavasti nuoren ihmisen kipuilu rakkaudesta, ystävyydestä ja omasta riittämättömyydestä. Oikeuksiinsa pääsee sekä Mirellan vahva tulkinta että massiiviset modernit popmelodiat.
– Karoliina Sorjonen, toimittaja ja kuvaaja, YleX: Katri Norrlin -videokanava
Pehmoaino – Soittorasia
Pehmoainon musiikki on iätöntä. Se tuntuu samaan aikaan ajattomalta ja ihan uudelta.
Debyyttialbumi Soittorasialla on mennytkin hyvin: se nousi yhdeksi Suomen kuunnelluimmista levyistä ja oli ilmestymisviikollaan Spotifyssa myös maailman yhdeksänneksi striimatuin albumi.
Soittorasia on taianomainen kokonaisuus, jolla Pehmoaino osoittaa olevansa valtavan taitava lyyrikko. Fyysisen koskemattomuuden rikkomisesta kertova Mietin sua pahalla on yksi voimakkaimmista kappaleista suomalaisessa musiikissa pitkään aikaan. Levyn tuotannot pelaavat hienosti yhteen tekstien kanssa: ne antavat tarinoiden hengittää ja tukevat kappaleiden maailmoja. Soittorasia on albumi, johon haluaa uppoutua.
– Katri Norrlin
Senya – Hyvä sydän, paha suu
Yhden tämän hetken kovimman raptulokkaan toisella levyllä tie hyvään sydämeen käy pahan suun kautta. Senyan taidokkaasti rakennettu, kahteen osaan jaettu albumi esittelee sekä vahvaa Memphis-räpista inspiroitunutta soundia että herkempää r&b:tä.
Yleisölle tutut kappaleet, kuten Ikoni ja Sara Been kanssa esitetty Harley Quinn asettuvat luontevasti osaksi kokonaisuutta, jossa lyriikat kulkevat käsi kädessä tuotannollisten valintojen kanssa.
Juuri kun kuulijalle on piirtynyt kuva itsevarmasta, oman arvonsa tietävästä ja aggressivisesta ikonista, tutustutetaan hänet sydämensä särkeneeseen, inhimilliseen ja haavoittuvaan kertojaan. Senya osoittaa, etteivät vahvuus ja herkkyys sulje toisiaan pois vaan ennen kaikkea vahvistavat toinen toistaan.
– Ella Ossi, musiikkitoimittaja, Uuden musiikin X, @ylex-Instagram ja @ylex-Tiktok
Turisti – Roadman
Vaikka joillekin Turistin suosio tuli tänä vuonna yllätyksenä, kotimaista musiikkia seuranneet eivät ole voineet olla huomaamatta räppärin nousukiitoa. Neljäs albumi Roadman on täynnä tuttuja singlejä ja levyn myötä isoiksi nousseita hittejä, kuten Taikuri sekä Iben kanssa tehty Kiireinen nainen.
Klikkiotsikkomaisesta nimestään huolimatta Roadmanilla ei ole tarkkaa teemaa, vaan se on päiväkirjamainen katsaus Turistin menneisyyteen, menestykseen ja parisuhde-elämään.
Perinteinen suomalainen vaatimattomuus ei kuulu Roadmanin katalogiin. Juuri aitous ja itsevarmuus tekevät siitä ilahduttavan kokonaisuuden, jossa jokainen kappale kuulostaa sinkkuhitiltä.
– Ella Ossi
Vuoden merkittävimmät ulkomaiset levyt:
Beyoncé – Cowboy Carter: Kaksi vuotta sitten Beyoncé järisytti housepop-merkkiteoksellaan Renaissance, joka aloitti artistin levytrilogian. Nyt sen toisessa osassa Houstonissa kasvanut ja lapsena kantria kuunnellut artisti valloittaa uuden alueen, kun hän käy läpi genren ja Yhdysvaltojen historiaa omasta näkökulmastaan. (Raine Laaksonen)
Billie Eilish – Hit me hard and soft: Billie Eilish tuntuu uusimmalla levyllään ensimmäistä kertaa aikuiselta. Vuosien kokemus kuulostaa älyttömän hyvältä: artistin ääni kohoaa korkeuksiin, joita häneltä ei ole ennen kuultu. Lauluaiheiden saralla Eilishilla on aina riittänyt mielikuvitusta, mutta aiempaa kypsempien sanoitusten ansiosta albumi voi kasvaa kuulijan vierellä. (Pinja Porvari)
Charli XCX – Brat: Jos vuodelta 2024 saisi pitää vain yhden levyn, olisi Brat helppo valintani. Sen klubimaailmassa pohditaan olennaisia: kateutta, suhdetta omiin vanhempiin ja ystävän kuolemaa, lähteäkö vaiko vetää kokaiinia, entäs lapsen hankinta? Bratin suttuiset sormenjäljet näkyvät musiikissa vielä pitkään. (Pinja Porvari)
Clairo – Charm: 26-vuotiaan Clairon omakustannelevy välkehtii 1970-luvun lämpöä täyteläisellä tuotannollaan. Tiktokissa levinnyt biisi Juna on täydellinen maistiainen pehmeäänisen laulajan kyvyistä ja albumista, joka nimensä mukaisesti, no, hurmaa. (Pinja Porvari)
Fontaines D.C. – Romance: Irlantilaisen post-punk bändin Fontaines D.C:n Romance on ihmissuhteita ja elämän vaikeutta pohdiskeleva kokonaisuus, jossa kuulee monipuolisemman puolen bändistä. Synkkyys ja yhtyeen tunnistettava rosoinen tyyli säilyy, mutta Romance uskaltaa kokeilla uutta ja vangitsee mukaansa. (Nelli Kenttä)
Kendrick Lamar – GNX: Drakea räppibiiffissä tänä vuonna ravistellut Kendrick Lamar julkaisi täysin varoittamatta yhden tämän vuoden parhaista levyistä. GNX on voimakasta tykitystä alusta loppuun ja onnistunut osoitus artistin taidoista niin kirjoittajana kuin räppärinä. (Katri Norrlin)
Linkin Park – From Zero: Linkin Parkin paluu oli samaan aikaan odottamaton, odotettu ja odottamisen arvoinen. From Zerolla rivinsä uusiksi kasannut bändi vierailee historiansa eri aikakausilla ensilevyjen nu metalin, siitä kehittyneiden stadionrock-järkäleiden sekä dramaattisten slovareiden luona. Yhtye katsoo myös tulevaisuuteen ja osoittaa suvereenilla levyllä, miksi se on yksi 2000-luvun merkittävimpiä rockin mammutteja. (Raine Laaksonen)
Sabrina Carpenter – Short n’ Sweet: Sabrina Carpenterin kuudes albumi tuntuu läpimurtolevyltä. Espresso ja Please please please esittelivät entisen Disney-tähden koko maailmalle ja määrittelivät vahvasti popin vuotta 2024. Short n’ Sweet on Carpenteria parhaimmillaan: taidokas laulu yhdistyy koukuttaviin popmelodioihin ja itseironisiin lyriikoihin. Carpenter on aikamme hauskin poptähti, ja se kuuluu. (Ella Ossi)
Tyla – Tyla: R&b:tä, amapianoa ja poppia debyytillään tyylikkäästi yhdistelevä Tyla ampaisi suuren yleisön tietoisuuteen viimeistään jättihitillä Water, mikä kuvaa levyn monipuolisuutta yhtenä täysosumana. Tyla on tanssittava, seksikäs, romanttinen ja ilahduttava kokonaisuus, jonka omaehtoinen soundi tekee artistista yhden vuoden kiinnostavimmista kansainvälisistä tulokkaista. (Raine Laaksonen)
Tyler, the Creator – Chromakopia: Tyler paranee vuosi vuodelta. Chromakopia on Tylerille ominaiseen tapaan kekseliäs, kokeileva ja moniulotteinen kokonaisuus. Artisti on henkilökohtaisempi kuin koskaan ennen, ja tekstit ovat kypsiä: Hey Janessa hän käsittelee yllättävää raskautta kahden osapuolen näkökulmasta, mikä on yksi loistavan levyn kohokohdista. (Katri Norrlin)
Kuratoineet: Anne Lainto, Ella Ossi, Jani Kareinen, Joanna Tzortzis, Katri Norrlin, Karoliina Sorjonen, Nelli Kenttä, Pinja Porvari, Raine Laaksonen ja Sanni Pärssinen.
Kotimaiset ja ulkomaiset levyt ovat aakkosjärjestyksessä esittäjän mukaan.