Jos kirjasta tulee arvostelu- ja myyntimenestys, tarinasta tehdään yleensä viipymättä elokuva tai televisiosarja. On erittäin poikkeuksellista, että filmatisointia saadaan odottaa 57 vuotta.
Vuonna 1967 ilmestynyt Sadan vuoden yksinäisyys kuuluu 1900-luvun merkkiteoksiin. Kirjailija Gabriel García Márquez aateloitiin Nobel-palkinnolla 1982.
Kirja on maagisen realismin perusopus, jota luetaan ja rakastetaan ympäri maailmaa: se on käännetty 46 kielelle ja myynyt 50 miljoonaa kappaletta. Suomeksi romaania on luettu vuodesta 1971 Matti Rossin käännöksenä, ja myös täällä se on kerännyt vuosikymmenien aikana laajan fanikunnan.
Joulukuussa 2024 Netflix julkaisi Sadan vuoden yksinäisyyden ensimmäiset kahdeksan jaksoa. Loput kahdeksan on luvassa mahdollisesti jo kesällä 2025.
Taru sormusten herrasta -saagan näyteltyjä filmatisointeja odoteltiin myös pitkään. Niistäkin ensimmäinen tuli ensi-iltaan sentään kymmenen vuotta nopeammin eli 47 vuotta kirjasarjan ensimmäisen osan julkaisusta.
Miksi maaginen Macondo avautuu katsojille vasta nyt?
Silti: onneksi sarja tehtiin vasta nyt.
Kirjailijan tahto: ei elokuvaa
Kirjailija García Márquez hylkäsi vuosien varrella lukuisia rahanarvoisia tarjouksia romaaninsa elokuvaoikeuksista. Muutamaan tuntiin tiivistetty elokuva ei olisi kirjailijan mukaan tehnyt oikeutta monikerroksiselle tarinalle.
Televisiosarjalle kirjailija oli avoin – periaatteessa, joskin hänellä oli mielessään tarkat ehdot: puheen piti olla espanjaa ja tekijöiden ensisijaisesti kolumbialaisia ja latinalaisamerikkalaisia. Englanniksi pohjoisamerikkalaisten toteuttamana tarina olisi hänestä menettänyt kolumbialaisen ytimensä. García Márquez arveli, ettei hänen toiveidensa mukainen sarja koskaan löytäisi riittävää rahoitusta.
Nyt Netflix on toteuttanut sarjan yhteistyössä perikunnan kanssa kirjailijan tahtoa noudattaen.
Televisiosarja nyt: muutos alalla ja maailmassa
Sarjan valmistuminen nyt ja sen kuvaaminen Kolumbiassa pitkälti kolumbialaisin voimin kertoo laajemmasta muutoksesta elokuva- ja televisioalalla sekä asenteissa ympäri maailmaa.
Netflix kasvaa Latinalaisessa Amerikassa tällä hetkellä voimakkaasti ja tavoittelee paikallisia yleisöjä paikallisilla sisällöillä. Hiljattain alusta julkaisi elokuvaversion meksikolaisesta klassikkoromaanista Pedro Páramosta. 50 miljoonan asukkaan Kolumbia on maanosan kolmanneksi suurin suoratoistopalveluiden markkina-alue.
Meksikolaisohjaaja Alfonso Cuarón kohautti Netflix-yhteistyöllä vuoden 2018 Roma-elokuvansa kanssa. Hän totesi tuolloin striimausyhtiön tarjoavan elokuvateollisuutta paremmat resurssit monimuotoisten tarinoiden toteuttamiseen.
”Meiltä meille” kerrottuihin tarinoihin satsaaminen osoittaa kulttuuritietoisuutta ja luottamusta paikalliseen osaamiseen. Se myös kannattaa taloudellisesti. Uutuussarja on loogista jatkumoa Etelä-Koreassa kuvatun Squid Gamen ja Espanjan Rahapajan kaltaisille alkuperäiskielillä kuvatuille sarjoille, jotka ovat yltäneet kansainväliseen menestykseen.
Latinalaisessa Amerikassa Sadan vuoden yksinäisyyden kuvaukset muodostavat merkkipaalun. Tuotanto on Kolumbian historian kallein ja koko maanosan mittavimpia kuvaushankkeita. Netflixin mukaan tuotanto on tuonut Kolumbian talouteen 225 miljardia pesoa eli noin 50 miljoonaa euroa.
Haaste: lukijoiden odotukset
Kirjan aloitus on maailmankirjallisuuden klassikoita: Vuosia myöhemmin, seistessään teloitusryhmän edessä, eversti Aureliano Buendía muisti kaukaisen illan jolloin hänen isänsä vei hänet tutustumaan jäähän. Sama virke käynnistää sarjan.
Sarjan suurimpia haasteita on vastata teoksen tarkkaan tuntevan laajan lukijajoukon korkeisiin odotuksiin. Kuinka herättää henkiin yksi Latinalaisen Amerikan rakastetuimmista kylistä – jota ei ole olemassa?
Tekijäkaartiin on koottu Kolumbian ja maanosan nimekkäimpiä osaajia, jotka ovat olleet synnyttämässä menestystuotantoja kuten Moottoripyöräpäiväkirjat, Pan’s Labyrinth ja Roma. Tekijät ovat kertoneet latinalaisamerikkalaisen suurteoksen kuvaamisesta tulleen heille henkilökohtaisesti tärkeä hanke. Vaatesuunnittelijat ovat ommelleet rooliasuja perinteisin työtavoin ja kultasepät takoneet koruja kolumbialaisesta kullasta.
Omistautumisesta kertoo, että äänisuunnittelijat tarpoivat viidakossa tallentamassa sarjaa varten 94 eri paikallisen lintulajin laulua. Erityisen keskeisessä asemassa livertelee kotoisana äänenä pidetty varpuslintu naamiöväijy (Pitangus sulphuratus).
Tekotapaa voi verrata vuoden 1993 filmatisointiin chileläisen Isabel Allenden maagisen realismin bestselleristä Henkien talosta. Kansainvälisen laatutuotannon ohjasi tanskalainen ohjaajakomeetta Billie August, pääosissa nähtiin Hollywood-kasvot Meryl Streep ja Glenn Close, ja kuvaukset tapahtuivat Portugalissa ja Tanskassa.
Espanjankielisessä maailmassa sarja on ollut vuodenvaihteessa suuri puheenaihe, josta pauhutaan podcasteissa ja päivälehdissä. Kirjalle uskollinen tulkinta on otettu vastaan pääosin kiittävästi, jopa ylistävästi. Varsin yksinäiseksi soraääneksi on jäänyt espanjalaisen El Paísin kriitikko, joka lyttäsi sarjan hengettömänä ”ylipitkänä kahvimainoksena”.
”Sarja tavoittaa olennaisen romaanista”
Sarja ansaitsee saamansa ylistyksen, sanoo Suomessa asuva kolumbialainen kirjailija Sergio Sánchez.
– Sarja onnistuu tavoittamaan sen, mikä romaanille on olennaista, kiittää Sánchez, joka on myös opettanut elokuvasovitusten tekemistä kolumbialaisessa yliopistossa.
Kolumbialainen kuvataiteilija ja elokuvantekijä Paola Fernanda asuu niin ikään nykyisin Suomessa, mutta vierailee parhaillaan kotimaassaan ja on seurannut sarjan julkaisua läheltä. Käynnissä on todellinen Sadan vuoden yksinäisyys -buumi, hän kuvailee. Mainoksia näkyy joka puolella.
Myös Fernanda pitää sarjaa onnistuneena.
– Sekin ilahduttaa, että se on työllistänyt paljon kolumbialaisia ammattiosaajia.
Sekä Sánchez että Fernanda jakavat saman mielipiteen kuin moni muu Kolumbiassa ja Latinalaisessa Amerikassa: on piristävää, että suosittu suurtuotanto ei vaihteeksi kerro huumebisneksestä.
Odotus kannatti
Sarjan saama huomio kertoo, että Macondon tarina puhuttelee tässä ajassa vahvasti. Se on kolumbialaisten kansallisaarre ja osa yhteistä maailmanlaajuista kulttuuriperintöä. Televisiosovituksen myötä García Márquezin kirja löytää uusia lukijoita.
Kun lopputulos on tämä, on kolumbialaisten ja koko maailman onni, että Sadan vuoden yksinäisyyden kuvaamista odotettiin 57 vuotta.
