Entisen sikalan tiloissa on lämmintä ja pölyistä. Pöly ei johdu tilan käyttämättömyydestä, päinvastoin. Etelä-Pohjanmaalla Isonkyrön lakeuksilla seisova rakennus ei ole majoittanut possuja enää vuosiin, nyt siellä valetaan ja hiotaan.
Alkuvuodesta Tuura & Rajalan valimossa on viimeistelty musiikkialan tapahtuman, Emma-gaalan patsaita. Gaala järjestetään maaliskuussa.
Mutrusuinen, sarvipäinen naishahmo on ollut samanlainen vuosikymmenten ajan. Silti, jos tarkasti katsoo, jokainen patsas on uniikki, kertoo Mika Rajala, toinen valimon yrittäjistä.
– Kun muottiin kaadetaan metallia, se pyörteilee erilailla joka kerta.
Hienoisia eroja patsaan pintaan syntyy myös pienistä lämpötilan vaihteluista, ja hiekkamuotilla valettaessa siitä, että hiekan tiiviys vaihtelee.
Koevalun piti yltää sarviin asti
Ensimmäiset Emmat jaettiin vuonna 1984. Vuotta myöhemmin palkintopatsaaksi vakiintui Tapio Rantasen suunnittelema pronssista valettu letti- ja sarvipäinen naisfiguuri.
Vaikka patsas ei ole kookas ja se on ontto, yksi patsas kivijalkoineen painaa silti nelisen kiloa.
Alkuperäisen muotin on tehnyt Sievätyyli Oy, ja sama muotti on käytössä nyt myös Isossakyrössä.
Valimoyrittäjät Mika Rajala ja Timo Tuura ovat valaneet patsaita ennenkin 25 toimintavuotensa aikana. Silti, ennen kuin Emmojen tilauksesta lyötiin kättä päälle, niistäkin piti tehdä koevalu.
– Kyllä siinä haastetta oli, mutta vaikeampiakin on tehty, naurahtaa Tuura.
Valutekniikka on Isossakyrössä erilainen kuin patsaan aiemmalla valmistajalla, muun muassa se mietitytti.
– Koevalusta pitää tulla sellainen, ettei se jää vajaaksi. Esimerkiksi sarvista varoiteltiin, kertoo Rajala.
Oman haasteensa toi myös se, että pronssinen patsas on ontto. Siihen tehdään sisäpuolinen muotin osa, keerna.
– Jos keerna menee poikki valun aikana, naamaan tulee reikä, kertoo Rajala.
Isokyröläisten tekniikka osoittautui toimivaksi. Nyt entisen sikalan pölyttömässä huoneessa kiiltelee tilauksen mukaiset 45 Emma-patsasta valmiina toimitettavaksi.
– Muutama on varalle. Koskaan ei voi tietää, löytyykö viimeistelyssä virheitä, sanoo Rajala.
Valimoyrittäjät vähenevät
Isokyröläinen valimo päätyi Emma-patsaiden valmistajaksi sattuman kautta. Uusi tekijä oli hakusessa, kun Emma-patsaat aiemmin valmistanut Suomen tarkkuusvalimo lopetti toimintansa.
Niin on käynyt monelle muullekin valimolle.
Jatkajia on vaikea löytää, arvelee Mika Rajala, joka myös opettaa valutekniikkaa Ikaalisten käsi- ja teollisessa oppilaitoksessa.
Syitä on muitakin, sanoo yrittäjäkaksikosta toinen, Timo Tuura.
– Työt siirtyvät ulkomaille, etupäässä Kiinaan.
Emma-patsaat ovat sarvennipukasta kivijalkaan saakka kotimaista käsityötä. Yrittäjät toivovat, että sekin muistettaisiin, kun patsaat vaihtavat omistajaa Emma-gaalassa Espoossa maaliskuun 8.
Tuhannet silmäparit seuraavat, kun Emmat jaetaan vuoden 2024 menestyneimmille artististeille ja musiikkialan ammattilaisille.
– Mukava, että käsityötä arvostetaan. Ehkä näkyvyys antaa tuleville sukupolville innostusta, sanoo Rajala.
Emma-ehdokkaat julkistettiin joulukuussa. Yrittäjäkaksikko ei ota kantaa siihen, kenen käteen patsaiden kuuluisi päätyä.
– Mutta eri silmin gaalaa nyt katsoo, kun esillä on omaa tekemää, myhäilee Rajala.
