Tanskan pääministeri Mette Frederiksen sukkuloi tänään tiistaina Euroopan ja Nato-johtajien pakeilla. Syynä ovat Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin puheet Grönlannista.
Trump ilmaisi kiinnostuksensa Grönlantiin jo ensimmäisellä presidenttikaudellaan. Nyt hän vaikuttaa olevan enemmän tosissaan.
Trump ei ole sulkenut pois talouspakotteiden tai sotilaallisen operaation käyttämistä Grönlannin liittämiseksi Yhdysvaltoihin.
Financial Times kertoi viikonloppuna, että Trump ja Frederiksen olivat käyneet tulisen keskustelun Grönlannista.
Tänään tiistaina Frederiksen on tavannut Saksan liittokanslerin Olaf Scholzin, Ranskan presidentin Emmanuel Macronin ja Naton pääsihteerin Mark Rutten.
Yle kysyi asiantuntijoilta, onko Tanskalla syytä olla huolissaan. Näin vastaavat poliittisen historian professori Juhana Aunesluoma Helsingin yliopistosta ja johtava tutkija Charly Salonius-Pasternak Ulkopoliittisesta instituutista.
1. Mistä pääministeri Frederiksenin diplomatia kertoo?
Aunesluoma: Tanska hakee Pohjoismaiden ja Euroopan johtajien kanssa yhteistä linjaa siihen, miten toimia Trumpin vaatimusten suhteen. Nyt kyse on Tanskasta, mutta jonain toisena päivänä Trumpin silmätikkuna voi olla jokin toinen eurooppalainen maa.
Tämä vaikuttaa varmasti valtionjohtajien ajattelussa. Nyt ei reagoida vain Trumpin Grönlanti-puheisiin, vaan valitaan isompi Euroopan linja suhteessa Yhdysvaltoihin.
Salonius-Pasternak: Tanskan Frederiksen julkaisi sosiaalisessa mediassa kuvan, jossa presidentti Alexander Stubb sekä Ruotsin ja Norjan pääministerit olivat syömässä illallista hänen kanssaan.
Tämä on julkista diplomatiaa. Se kertoo, että olemme yhdessä.
Mikä tahansa pieni maa, mukaan lukien Suomi, pyrkii toimimaan isommassa viiteryhmässä, sellaisissa kuin EU tai Nato. Se on varmasti tehokkaampaa, kuin jos Stubb soittaisi Trumpille ja sanoisi, että näin ei voi tehdä.
2. Voisiko Trump olla valmis käyttämään sotilaallisia keinoja Grönlannin saadakseen?
Aunesluoma: Ketä vastaan Yhdysvallat voisi edes voimaa käyttää? Siellä on jo amerikkalaisten oma sotilastukikohta. Yhdysvallat huolehtii jo nyt Grönlannin turvallisuudesta.
Pidättäisivätkö he itse itsensä vai joitakin paikallisia viranomaisia? Tilanne on hyvin erikoinen.
Salonius-Pasternak: Se olisi kriisi Natolle ja myös EU:lle. EU:n yhtenäisyyden säilyttäminen olisi vaikeampaa, mutta entistä tärkeämpää.
Se legitimoisi Venäjän toiminnan Ukrainassa ja Kiinan näkemykset Taiwanista. Se murentaisi Yhdysvaltojen legitimiteettiä.
Mahdotonta sanoa, olisiko Trump tähän valmis. Olisihan Ylellä ja muilla aika pitkät erikoislähetykset, jos näin kävisi.
3. Miten Suomen pitäisi tähän suhtautua? Jos Suomen pitää valita, valitseeko se Tanskan vai Yhdysvallat?
Aunesluoma: Suomen pitäisi lähteä maantieteellisestä sijainnista ja pitkän aikavälin edusta. Trumpin myötäilyllä olisi katastrofaalinen vaikutus Suomen ja Tanskan väleihin, joilla on pitkä historia.
Kansainvälisten sopimusten hylkääminen sen vuoksi, että Yhdysvallat voi tarjota esimerkiksi turvallisuutta, olisi lyhytnäköistä. Trumpin kausi kestää neljä vuotta, mutta sopimuksista lipeäminen muistettaisiin paljon kauemmin.
Salonius-Pasternak: Suomen pitäisi tuomita sotilaallisella voimankäytöllä uhkaaminen tai sen käyttö.
En näe Suomessa tai muualla Euroopassa sellaisia ääniä, jotka sanoisivat, että emme voi arvostella Yhdysvaltoja, koska tarvitsemme sitä Euroopan puolustamiseen.
Emme voi sanoa, että naapureita voi kurmottaa. Silloinhan voi seuraavaksi olla meidän vuoromme.
Näen tässä vaiheessa, että Trump ei välttämättä ymmärtänyt, miten Grönlannin liittäminen Yhdysvaltoihin tulkittaisiin. Hän haluaa näyttää pystyvänsä tekemään diilejä eurooppalaisten, tanskalaisten ja grönlantilaisten kanssa.
4. Minkälaisia asioita eurooppalaiset valtionjohtajat punnitsevat tässä tilanteessa?
Aunesluoma: Eurooppalaiset valtiojohtajat ovat toistaiseksi olleet hiljaa Trumpin ulostuloista. Hiljaisuus voi sekin olla joskus fiksua.
Ennemmin tai myöhemmin pitää kuitenkin saada jokin yhteinen linja sen suhteen, miten Trumpin suunnitelmiin suhtaudutaan.
Salonius-Pasternak: Kuvittelen, että Tanskan pääministeri Frederiksen halusi ensin puhua pohjoismaisten johtajien kanssa ja sitten laajemmin eurooppalaisten keskeisten valtioiden johtajien kanssa.
Hän haluaa kuulla, mitä he ajattelevat ja kysellä, mitä pitäisi tehdä. Hän haluaa välttää tilannetta, jossa Yhdysvallat, mutta myös Venäjä ja Kiina näkisivät, että Eurooppaa voi alkaa pilkkoa osiin. EU:lla ja Natolla on tässä rakenteellisia intressejä.
5. Kuinka tosissaan Trump on Grönlannin suhteen?
Aunesluoma: Trump on tosissaan, mutta emme tiedä, mitä alueen Yhdysvaltoihin liittäminen varsinaisesti voisi tarkoittaa. On epäselvää, tulisiko Grönlannista uusi osavaltio tai esimerkiksi itsehallintoalue.
Selvää on vain se, että Yhdysvallat haluaa lisätä läsnäoloon Grönlannissa.
Katso videolta, mitä Trump sanoi Grönlannista virkaanastujaispäivänään:
Salonius-Pasternak: Olen vakuuttunut, että Trump on hyvin vakavissaan. On eri asia, mitä hän on valmis tekemään tavoitteidensa saavuttamiseksi.
Monista asioista voi varmasti neuvotella.
Tanskalla on puolustusyhteistyösopimus Yhdysvaltain kanssa, kuten muillakin Pohjoismailla. Voi olla, että Trump haluaa Tanskan maksavan enemmän Grönlannin puolustamisen kuluista.
Trump haluaa pitää Kiinan poissa Grönlannista. Hän haluaa enemmän läsnäoloa, ehkä enemmän lentoja. Voi olla, että hän tavoittelee diiliä kriittisistä mineraaleista.
6. Jos Trump käyttäisi äärimmäisiä keinoja Grönlannissa, mitä se merkitsisi Natolle tai Yhdysvaltain kansainväliselle asemalle?
Aunesluoma: Yhdysvaltain kansainvälinen asema romuttuisi. Voimankäyttö liittolaista vastaan olisi jotain aivan poikkeuksellista.
Tanska voisi periaatteessa vedota Naton 5. artiklaan ja vaatia muita sotilasliiton jäseniä auttamaan sitä. Siinä olisi aikamoinen tilanne.
Salonius-Pasternak: Liittolaisuuksien näkökulmasta ja transatlanttisen suhteen näkökulmasta se murentaisi luottamuksen.
Kuvittelen, että Yhdysvaltain ulkoministeri Marco Rubio ymmärtäisi luottamuksen murentumisen katastrofaaliset seuraukset. Ehkä myös puolustusministeri Pete Hegseth, koska hän on vastuussa Yhdysvaltain sotilaallisten liittoumien toimimisesta.
Korjaus 28.1. kello 18.57: Korjattu jutun sisältä tekstistä ja kuvatekstistä Saksan liittokanslerin etunimi. Jutussa luki aiemmin virheellisesti Olof Scholz. Oikea etunimi on Olaf.