Prahassa työskennellyt nuori diplomaatti Mikko Pyhälä oli saanut kutsun kotimaahan. Hän pääsisi mukaan valmistelemaan historiallista Helsingin Ety-kokousta.
– Se oli minun elämässäni äärimmäisen tärkeä tapahtuma, koska se oli ensimmäinen kansainvälinen tilaisuus, jossa minulla oli tärkeä rooli ja pystyin vaikuttamaan siihen, että asiat sujuvat.
Konferenssin toteutuminen varmistui vasta viime tingassa. Käytännön järjestelyt hoidettiin kovien paineiden alla.
– Hoidin ennen kokousta tarvittavat hankinnat. Huipputapaamisen aikana olin vastuussa siitä, että valtionpäämiehet saattoivat tavata toisiaan kahdenkeskisissä keskusteluissa, Pyhälä kertoo.
Kylmä sota oli voimissaan suurvaltojen välillä. Eurooppa jakautui länsimaihin ja Itä-Euroopan sosialistiseen blokkiin. Jakolinjaa kutsuttiin rautaesiripuksi.
Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssi Etyk oli ensimmäinen toisen maailmansodan jälkeinen korkeimman tason poliittinen huipputapaaminen, johon kaikki Euroopan ja Pohjois-Amerikan maat Albaniaa lukuun ottamatta osallistuivat.
Kokous onnistui lieventämään kylmän sodan jännitteistä ilmapiiriä ja suursodan uhkaa.
Etyk pidettiin heinä-elokuun vaihteessa vuonna 1975. Sen järjestämisestä tulee tänä vuonna kuluneeksi 50 vuotta.
Kokouksen kulisseissa sattui ja tapahtui
Pyhälän täytyi lennosta pistää uusiksi joitakin tilaratkaisuja.
– Esimerkiksi Neuvostoliiton johtajalle Leonid Brežneville piti saada oma huone Finlandia-taloon, koska hän oli siinä määrin huonossa kunnossa ja tarvitsi eristetyn hoitotilan, Pyhälä muistelee Ylen haastattelussa.
Tämän jälkeen myös Yhdysvaltain ulkoministeri Henry Kissinger vaati käyttöönsä oman huoneen, kun kerran Neuvostoliiton edustajallekin oli sellainen annettu.
– Tuli paljon improvisoitavaa. Kun olin antanut neuvotteluhuoneen tunniksi Neuvostoliiton ulkoministerille Andrei Gromykolle, osoittautui, ettei hän halunnutkaan enää luopua siitä.
Helle helli poikkeuksellisella tavalla Helsinkiä ja kaupunkiin kokoontunutta arvovaltaista kokousväkeä. Tästä seurasi, että kaikki Finlandia-talon varaamat virvoitusjuomat loppuivat kesken jo aamupäivän aikana.
– Panimoautot eivät tiukkojen turvajärjestelyjen vuoksi pystyneet toimittamaan talolle lisää virvokkeita. Lopulta juomat piti tuoda paikalle poliisisaattueessa, Pyhälä kertoo.
Kyniä kokeiltiin pommien varalta
Pyhälä hankki myös kynät, joilla valtioiden päämiehet allekirjoittivat Helsingin päätösasiakirjan 1. päivänä elokuuta 1975. Parker-merkkiset mustekynät oli suljettu kassakaappiin, jonne oli allekirjoitusta edeltävänä yönä murtauduttu. Yksi kynä katosi.
– Tästäkin selvittiin lopulta säikähdyksellä, konferenssin sihteeristöön kuulunut Pyhälä hymähtää.
Kaiken muun ohella Pyhälä ehti kerätä talteen jopa Etyk-valtuuskuntien suttupaperitkin.
– Tätä nykyä niitä säilytetään pankkiholvissa.
Konferenssin valmistelu kesti vuosia
35 valtionpäämiehen tapaamista isännöi Suomen presidentti Urho Kekkonen. Kolmipäiväinen konferenssi oli vain sinetti päätöksille, joita oli hierottu kolme vuotta kestäneissä neuvotteluissa. Niistä vastasi Suomen osalta diplomaatti Jaakko Iloniemi, nyt 92-vuotias.
Syksyllä 1973 Iloniemestä tuli 41-vuotiaana Suomen ensimmäinen Etyk-suurlähettiläs.
– Me lähdimme liikkeelle suurin toivein. Arvelimme, että tämä tulee nyt olennaisella tavalla muuttamaan Euroopan turvallisuustilannetta. Myöhempi kehitys on kuitenkin osoittanut, että olimme turhan optimistisia, Iloniemi tuumiskelee Ylelle antamassaan haastattelussa.
Monen yllätykseksi Etykistä innostuttiin laajalla rintamalla.
Sotilaallisesti alakynnessä ollut länsi näki Etykissä tilaisuuden rajoittaa Neuvostoliiton asevoimaa. Lisäksi se halusi prosessiin niin kutsutun kolmannen korin, joka takaisi vapauksia itäisen Keski-Euroopan sosialistimaiden kansalaisille. Neuvostoliitto taas tahtoi Etykin avulla liittää muun itäblokin entistä tiiviimmin omaan etupiiriinsä.
Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssissa asiakokonaisuudet oli niputettu ”koreihin”.
Presidentti Kekkosen voimannäyte
Keväällä 1975 sovittiin, että Suomi valmistautuisi järjestämään kokouksen neljän viikon varoitusajalla. Valmisteluja tehtiin tämän jälkeen yötä päivää.
– Suomalaiset viranomaiset lähtivät siitä, että kun tämä kerran on presidentti Kekkosen suuri hanke, niin tehdään sitten parhaamme sen eteen, Iloniemi kertoo.
– Yksi edellytys tälle liennytyspoliittiselle vaiheelle oli, että Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton suhteet olivat edes siinä määrin kelvolliset, että ne olivat valmiita asettautumaan saman neuvottelupöydän ääreen.
Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin päähenkilö, 74-vuotias Kekkonen oli voimansa tunnossa. Hän tapasi henkilökohtaisesti kaikki 34 vierastaan.
– Presidentti oli hyvin tyytyväinen tähän kokonaisuuteen, Iloniemi muistelee.
Lähipiiri syötti Kekkoselle ajatuksen Nobelin rauhanpalkinnosta. Järkytys oli suuri, kun palkinto menikin sivu suun neuvostoliittolaiselle toisinajattelijalle ja ydinfyysikolle Andrei Saharoville.
– En puhunut asiasta presidentin kanssa. Se oli liian arkaluontoinen aihe keskusteltavaksi. Muilta olen kuullut, että Kekkonen oli hyvin pettynyt.
Valtiomiehet eri leireistä kohtasivat kasvotusten
Etykissä Suomi sai esiintyä sillanrakentajana lännen ja idän välissä.
– Suomen oli vaikeaa saada selvää tunnustusta sille, että maa on yksi Euroopan puolueettomista valtioista. Etykin jälkeen tilanne muuttui aivan olennaisesti, Iloniemi selvittää Ylen haastattelussa.
Helsingissä nähtiin monta diplomaattista läpimurtoa, kun eri leirejä edustaneet valtiomiehet kohtasivat kerrankin kasvotusten.
Kokouksen lopputulema kulminoitui myöhemmin niin sanotuksi Helsingin hengeksi, joka avitti muun muassa Neuvostoliiton valtajärjestelmän myöhempää hajoamista itäisessä Keski-Euroopassa.
”Suunnaton määrä diplomaattista aktiviteettia”
Myös suurlähettiläs emeritus Jaakko Laajavalla on takanaan pitkä ura Suomen ulkoasiainhallinnon palveluksessa. Etykin valmistelu oli hänen ensimmäinen toimensa nuorena diplomaattina.
– Meille suomalaisille Etyk näyttäytyy valtavan hienona saavutuksena. Se on aikoinaan merkinnyt suunnatonta määrää diplomaattista aktiviteettia eri puolilla Eurooppaa.
– Minun roolini siellä kokouksen takapenkissä oli varsin vaatimaton. Tein muistiinpanoja ja kirjasin ylös päätöksiä, joita valtionjohtajat tekivät.
Koko Ety-prosessi oli alusta loppuun melkoista tasapainoilua. Idän ja lännen näkemykset menivät monasti pahasti hakauksiin.
– Neuvostoliiton mielestä riitti, että rajoista sovittiin. Lännelle tämä ei riittänyt.
Blokkien torailu tyyntyi
Helsingin Ety-kokous vaikutti siihen, että idän ja lännen vastakkainasettelu väheni. Neuvostoliitto vakiinnutti valtapiirinsä itäisessä Keski-Euroopassa, mutta vastineeksi se joutui tunnustamaan lännen ihmisoikeusvaatimukset.
Etykin ”kolmas kori” sisälsi lupauksen ihmisten ja tiedon vapaasta liikkumisesta yli rajojen. Siitä tuli aikapommi itäblokille.
Kremlin satelliittivaltioissa alettiin perustaa ihmisoikeusryhmiä, toisinajattelijat aktivoituivat. Nyt niillä oli tukenaan Ety-sopimus, jossa Neuvostoliitto ja sen liittolaiset sitoutuivat pitämään arvossa ihmisoikeuksia, kahlitsematonta kulttuuria ja vapaata tiedonkulkua.
– Helsingin päätösasiakirja antoi itäisen Keski-Euroopan kansalaisille sellaisen tunteen, että heidän omat johtajansa ovat hyväksyneet nämä asiakirjat, ja sen takia toiminta niiden toteuttamiseksi on laillista ja oikein, muun muassa Washingtonissa ja Lontoossa suurlähettiläänä toiminut Laajava sanoo.
Helsingin hengen vaikutukset vallankumouksellisia
Muun muassa Puolan legendaarinen Solidaarisuus-liike ja sen johtaja Lech Wałęsa vetosivat vapauksia vaatiessaan Etykin päätösasiakirjaan.
Solidaarisuuden ja sen synnyttämän kansanliikkeen johdolla itäisen Keski-Euroopan kansat kaatoivat keskelle Eurooppaa pystytetyn rautaesiripun 1980-luvun lopulla. Siitä alkoi taival, joka lopulta johti Berliinin muurin murtumiseen. Etykistä oli kulunut viitisentoista vuotta.
– Meidän pyrkimyksemme neuvottelijoina oli raottaa rautaesirippua, ei repiä sitä alas. Ja kyllähän se raottui pitkäksi aikaa, Jaakko Iloniemi toteaa.
Etykin 50-vuotisjuhlakokousta ei kesällä järjestetä, sillä Helsingin henki on huonossa hapessa. Viimeistään Jugoslavian perimyssodat ja Venäjän täysimittainen hyökkäys Ukrainaan ovat osoittaneet, että Etykin päätösasiakirja on ammuttu rikki jo moneen kertaan.
Joko paperitiikeriksikin luonnehdittu Etyj olisi aika kuopata?
– Ei toki. Kyllä tällaiselle työlle on edelleenkin merkittäviä mahdollisuuksia. Pitää olla valmiina joku foorumi, jota voidaan käyttää sitten, jos halutaan sopimuksiin päästä, Laajava vastaa.
– Tällaisia foorumeita ei meillä koskaan ole liikaa. On hyvin paljon käytännön asioita, joista Etyjin puitteissa voidaan keskustella. Ja on myös hyvä, että voidaan pitää yllä edes jonkun asteista keskusteluyhteyttä Venäjän suuntaan - kaikesta huolimatta, Mikko Pyhälä jatkaa.
Iloniemi komppaa kollegoitaan.
– Perustamalla laajapohjaisen järjestön olemme jo ottaneet ratkaisevan pitkän loikan siihen suuntaan, että on olemassa ainakin yhteistyön mahdollisuus ja mekanismi. Etyj on tarpeellinen nimenomaan siksi, että kunhan poliittiset edellytykset sovinnon hieromiselle täyttyvät, tiedämme, millaisin periaattein työtä ruvetaan tekemään.
Otsikkoa korjattu 8.2. klo 8.29: Etyk järjestettiin 50 vuotta sitten, ei 40, kuten otsikossa aiemmin luki.