Keltaraidallinen ysipallo ottaa sopivan osuman ja vierii sinisellä veralla kulmapussiin.
Kerkko Koskinen asettaa onnistuneen lyönnin ja voiton jälkeen valkoisen pallon eli kiven aloitusviivalle uutta peliä varten.
Pool ja sen pelimuodoista erityisesti 9-pallo on Koskiselle kuin meditaatiota, jota pallojen kolahdukset rytmittävät.
Täällä Helsingin keskustassa sijaitsevassa biljardisalissa säveltäjä-muusikko käy pelaamassa toimittaja Juhana Rossin kanssa aina lauantaisin. Rossi on Koskisen pitkäaikainen ystävä, joka on sanoittanut aikoinaan Ultra Bran kappaleita.
Biljardisali on harvoja paikkoja, joissa Koskinen ei ajattele musiikkia eli töitä.
– Monesti sävellän lauantaiaamuna ennen pelejä enemmän kuin muun viikon aikana yhteensä. Bilis on minulle kuin keinotekoinen deadline. Kun olen saanut hommat hoidettua, pääsen tänne rentoutumaan.
Uuden levyn laulut toimivat pianosäestyksellä
Viime aikoina Koskisen päässä ovat pyörineet Ultra Bran tulevan kesän keikat, erityisesti stadionkonsertit, jotka pitää suunnitella pian valmiiksi.
Perjantaina kuitenkin julkaistiin hänen uusi laulualbuminsa.
Lämpö on Koskisen ensimmäinen varsinainen soololevy kahteenkymmeneen vuoteen. Väliin on toki mahtunut vaikka mitä: Kollektiivi, jazzia, musiikkia erilaisille big bandeille ja orkestereille sekä elokuvamusiikkia.
Koskisen mukaan nyt tuli ulos sellaista, jota hän ei ole koskaan aiemmin tehnyt.
Levyllä ei ole lainkaan kitaroita, bassostemma on kirjoitettu suhteellisen korkealla eteneväksi vastamelodiaksi ja rumpujakin on käytetty aika vähän.
– Koetin keskittyä nimenomaan melodiaan – tehdä kaikki biisit sellaisiksi, että ne voi esittää pelkällä pianosäestyksellä.
Biisien rakenteet ovat kokeilevia. Kertosäettä ei aina ole ollenkaan.
– Jos teksti on vahva ja tarina etenee, kuulija ei välttämättä jää ihmettelemään sellaista.
Luonnehdinta tuo mieleen Koskisen aiemmasta tuotannosta Ultra Bran kappaleen Ero.
Säveltäjä kuitenkin huomauttaa, että vuonna 1993 sävelletyn kappaleen B-osa toistuu lopussa. Silti hän silminnähden innostuu vanhan kappaleen maininnasta.
– Se on ensimmäinen biisi, jonka sävelsin alusta loppuun valmiiksi. Ensimmäinen, johon olin tyytyväinen, että tämä on ihan oikea kappale.
Koskinen on Eron jälkeen säveltänyt useampia Anna Ahmatovan runoja lauluiksi. Uudella levyllä sanat ovat kirjailija Ronja Salmen käsialaa.
Työprosessi alkoi poikkeuksellisesti. Salmi lähetti Koskiselle paperin, jossa oli tajunnanvirtaa teemasta intohimo. Tekstissä ei ollut pisteitä, pilkkuja tai kappalejakoja.
– Siinä oli tunnetta mutta ei muotoa. Se oli tosi hauskaa ja sain valittua rivit, jotka puhuttelivat itseäni.
Kun sanat saivat ympärilleen säveliä, syntyi rakkaustarina. Osaltaan aivan kuin silloin vuonna 1993, kun Koskinen sävelsi ensimmäisen biisinsä valmiiksi.
– Levy on rakkaustarina alusta loppuun: ensitapaamisesta lopulliseen eroon, Koskinen sanoo.
Kuulosta kertominen julkisesti helpotti
Säveltäjä Ludwig van Beethoven lähetti aikanaan veljilleen kirjeen, jossa hän paljasti syyn omituiseen käytökseensä.
– Kahden vuoden aikana olen vältellyt ihmisiä, koska en voi sanoa heille, että puhukaa kovempaa, sillä olen kuuro, hän kirjoitti.
Koskisen elämä muuttui, kun hän kertoi kuulonalenemastaan Helsingin Sanomissa viime syksynä.
– On helpompaa, kun ei tarvitse esittää, että kuulee. Totta kai yritin vältellä sellaisia tilanteita, joissa asia voisi tulla ilmi, mutta se alkoi käydä tarpeettoman vaikeaksi, Koskinen kertoo.
Koskisella on hitaasti etenevä sisäkorvan rappeuma. Kuulolaitetta hänelle suositeltiin ensimmäisen kerran jo 1990-luvulla.
– En halunnut harkitakaan sitä silloin. Melkein kolmekymmentä vuotta kertakaikkiaan kielsin koko asian olemassaolon.
Vuonna 2018 Koskinen pakotti itsensä kuulotesteihin.
– Vaikka tulos oli kauhea, siitä tuli helpottunut olo. Kohtasin sen kaikkein pelottavimman.
Kuulon heikkeneminen on aiheuttanut Koskiselle vuosien mittaan monia tunteita. Häntä on inhottanut ja ahdistanut. Tietoisuus siitä, että kuulo huononee kaiken aikaa eikä asialle voi tehdä mitään, lisää tuskaa.
– On kurjaa, kun ei voi itse kuulla omia sävellyksiään sellaisina kuin ne on tarkoitettu.
Säännöt helpottavat säveltämistä
Iltaisin Koskinen kirjoittaa itselleen listan asioista, jotka pitää sävellystyössä seuraavana päivänä ratkaista.
Sen avulla seuraava aamu alkaa tehokkaasti, Koskinen kertoo.
– Yritän löytää listalle asioita, joista olisi kiva aloittaa. Pomppaan sitten virkeänä ylös, koska mielessä on jo valmiiksi, mitä tehdä.
Musiikkia säveltäjä työstää siis myös alitajuisesti. Jos listaa ei ole, Koskinen nukkuu pidempään. Päivä meinaa valua hukkaan. Asioita ei tahdo saada aikaiseksi.
– Inhoan sellaisia päiviä, kun en tee mitään. Silloin on vaikea chillaa, Koskinen sanoo ja naurahtaa.
Tiettyjen raamien vaikutus Koskisen luovuuteen tulee ilmi myös elokuvamusiikkia säveltäessä.
Ensimmäisen leffascoren, kuten Koskinen asian ilmaisee, hän sävelsi vuonna 2000. Siitä lähtien musiikkia on syntynyt erityisesti Johanna Vuoksenmaan elokuviin. Ystävänpäivänä ensi-iltansa saa puolestaan Samuel Harjanteen ohjaama Risto Räppääjä -elokuva, jonka parissa Koskinen teki omien sanojensa mukaan kolmen vuoden työt yhdessä vuodessa.
Elokuvamusiikki syntyy samalla tavalla kuin oikeastaan kaikki Koskisen musiikki. Hän istuu pianon ääreen ja alkaa soittaa.
– Leffamusaa on kiva säveltää, koska mukana tulee ohjeet. Kun tekee itselleen biisiä, ei voi koskaan tietää, mitä tapahtuu. Ohjeiden avulla tietää suurin piirtein, mitä on tekemässä.
Toiveet musiikista ovat ohjaajansa näköisiä. Harjanteesta paistaa hänen kokemuksensa musikaaleista, Koskinen kertoo
– Hänellä on todella tarkka näkemys, mitä hän musiikilta haluaa.
Vuoksenmaalla on puolestaan tapana käyttää mielikuvituksellista kieltä musiikista puhuttaessa.
– Yksi hänen toiveensa aikoinaan oli, että musiikki olisi oranssimpaa. Ja oranssimpaa tein.
”Se on harvoja hyviä puoliani”
Koskisella on monta rautaa tulessa, ja ideoita syntyy milloin missäkin. Kävelylenkkienkin aikana säveltäjä yllättää itsensä kännykkä kädessä lähettämässä itselleen sähköpostia. Se on hänen tapansa pitää muistikirjaa.
– Suunnitelmia syntyy sikanopeasti. Se on kuin pam, ja sitten soitan miljoona puhelua ja yhtäkkiä kaikki on jo sovittu. Olen tehokas. Se on harvoja hyviä puoliani.
Koskinen lyö vielä muutaman pallon pussiin erikseen kuvaajaa varten.
Lyöntiasento näyttää harrastelijan silmiin oikein hyvältlä, katse on tiukasti pallossa.
Säveltäjä pakkaa varusteensa ja poistuu salista. Työkiireet painavat päälle.
Nyt ei ole lauantai.