Jos sukeltaisimme Mariaanien haudan pohjalle, ja poraisimme siitäkin vielä 5 000 kilometrin syvyyteen, törmäisi pora lopulta kovaan ja äärimmäisen kuumaan rauta–nikkelipalloon.
Tämä on toki mahdotonta, sillä ihminen on onnistunut poraamaan ”vain” hieman yli 12 kilometrin syvyyteen, mutta tutkijat ovat seismisten mittausten perustella päätelleet, että planeettamme uumenissa on kiinteä metalliydin, joka pyörii nestemäisen vaipan sisällä.
Nyt tutkijat ovat huomanneet, että ytimessä tapahtuu jotain uutta: Maan kiinteä sisäydin vaikuttaa muuttaneen muotoaan noin 20 viime vuoden aikana.
Maan ytimessä pyörivän kuulalaakerin käytös on hämmentänyt tutkijoita moneen otteeseen viime vuosina.
Vuonna 2023 tutkijat huomasivat, että ytimen pyöriminen oli hidastunut niin paljon, että sen arveltiin jopa pysähtyneen.
Tarkemmin sanoen ydin ei pysähtynyt, vaan pyöri samassa rytmissä ulomman kuoren kanssa, eli ytimessä ei havaittu muun planeetan tahdista poikkeavaa liikettä.
Silloin tutkijat esittivät, että pyörimisliike vaihtaisi suuntaansa noin 60–70 vuoden sykleissä.
1970-luvulta lähtien ydin pyöri hieman muuta planeettaa nopeammin. Hidastuminen ja oletettu pyörimissuunnan vaihdos alkoi jo vuonna 2008.
Magneettikenttä vaikuttaa ytimen pyörimiseen ja muotoon
Metallinen ydin voi vahtaa suuntaansa tai muotoaan, sillä se on vahvojen magneettisten voimien syleilyssä.
Magneettikenttä syntyy, kun sula metalli virtaa edestakaisin ydintä ympäröivässä vaipassa, tehden maasta suuren dynamon, ainakin jos uskomme irlantilaisen fyysikon Joseph Larmorin yli sata vuotta sitten esittämään hypoteesiin.
Toistaiseksi on ilmassa on ollut suurta epävarmuutta siitä, johtuvatko seismisissä aalloissa mitatut muutokset siitä, että ytimen muoto olisi muuttunut, vai sen pyörimisliikkeen epätasaisuudesta.
Seismologian professori John Vidale Etelä-Kalifornian yliopistosta Los Angelesissa arvioi nyt työryhmineen, että pallomaiseksi oletetun sisäytimen reunat voivat olla vääntyneet paikoin, jopa sadalla metrillä, tehden pallosta epätasaisen.
Vidalen johtaman tutkimusryhmän analyysissä tarkasteltiin samassa paikassa toistuneita maanjäristysaaltoja vuosina 1991–2023.
Maanjäristykset tapahtuivat Etelä-Amerikassa, ja niistä aiheutuvia värähtelyjä mitattiin Alaskassa, jonne päästäkseen värähtelyjen piti kulkea koko planeetan halki.
Analyysin perusteella kiinteän sisäytimen vääristyminen vaikuttaa tapahtuvan aivan sen ulkoreunoilla, joissa aine on lähellä sulamispistettä ja painovoimakenttä epätasainen.
Toki 100 metrin heitto suuntaansa ei ole järisyttävän suuri, kun otetaan huomioon, että sisäydin on lähes Kuun kokoinen.
Tutkijat sanovat, että pallon päällä elävien ihmisten arkeen ytimen vääristyminen ei vaikuta mitenkään, mutta ymmärrys planeettamme syvimmistä syövereistä on tieteen, tutkimuksen ja elämän ymmärtämisen kannalta hyvin tärkeää.
Sillä jonain päivänä ydin jäähtyy ja lopettaa pyörimisensä kokonaan. Yksikään ihminen ei ole sitä päivää näkemässä, mutta viimeistään silloin kaikki elämä Maassa loppuu – jollei Aurinko ole jo nielaissut planeettaamme.
Juttua korjattu 12.2. kello 12:20. Jutussa luki, että Maan ydin olisi äärettömän kuuma. Luonnehdinta korjattu ”äärimmäisen kuumaksi”.