Kai Mykkänen on ollut Espoon kaupunginjohtajana tänään tasan kuukauden.
Mykkänen on suurelle osalle tuttu mies valtakunnan politiikasta, olihan hän hallituksen ympäristö- ja ilmastoministeri vielä tämän vuoden alussa. Hänen korkean profiilin poliitikonuransa vaiheista ja teoista löytyy roppakaupalla artikkeleita ja haastatteluja.
Sen sijaan 45-vuotiaan Mykkäsen persoona on vähemmän tunnettu. Hän ei ole tuttu lööpeistä tai lehtien sivuilta, emmekä tiedä hänen lempiruokareseptiään tai sitä, miltä hänen vaatekaapissaan näyttää.
Tämäkään juttu ei kerro vastauksia näihin kysymyksiin. Lähdin kuitenkin jutuntekoon tavoitteenani löytää jotain hieman syvällisempää tietoa siitä, minkälainen henkilö johtaa Suomen toiseksi suurinta kaupunkia.
Ainakin Mykkänen on laajalti tunnettu, toisin kuin edeltäjänsä.
Haastattelupaikkaan Otaniemen lukioon saapuessamme opiskelijat tulivat heti pyytämään kaupunginjohtajaa yhteiskuvaan.
Asia edellä vaikka heikoille jäille
Valmistauduin Mykkäsen tapaamiseen soittelemalla usealle politiikan toimittajalle ja Mykkäsen entisille kollegoille. Läpitunkevin ja selkein viesti oli, että Mykkänen tietää paljon asioista, keskittyy asiaan ja toimii asiallisesti.
Niinpä tavatessamme Otaniemen lukiossa (paikassa, jonka hän valitsi, koska se oli monella tapaa asiallista) aloitin haastattelun pyytämällä, että seuraavan 15 minuutin ajan ei puhuttaisi lainkaan politiikkaa. Kaupunginjohtajaa pyyntö huvitti, mutta hän lupasi yrittää.
Yritys kesti kirjaimellisesti 15 sekuntia.
– Vartti ilman yhteisten asioiden hoitamisesta puhumista on todella vaikeaa, koska kyllä minulla semmoinen maailmanparantamisen innostus itsessäni on, hän selventää.
Katso, miksei Kai Mykkänen voinut vastustaa kiusausta hakea Espoon kaupunginjohtajaksi:
Maailmanparantamisesta lähti Mykkäsen poliittinen urakin aikoinaan liikkeelle, sillä hänen ensimmäinen vaikuttamistekonsa oli lukiolaisena kerätyt nimet Laajalahden luontoalueen suojelemiseksi.
Vaikka Mykkänen on tunnettu nimenomaan yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta ja politiikasta, pyydettäessä hän – ehkä hieman yllättäen – kuvailee itse itseään ekonomistisieluksi.
Mykkäsen taloustieteellinen tausta saattaakin unohtua hänen oltuaan esillä viime vuosina enemmän kokoomuksen vihertävänä ympäristömiehenä. Toisaalta numeroiden ja lukujen pettämätön logiikka on helppo kuvitella asiakeskeisen Mykkäsen toiminnan selkärangaksi.
Tätä taustaa vasten onkin erikoista, että Mykkäsestä silti välittyy mielikuva relativistina. Hänellä ei tunnu olevan mihinkään kysymykseen yhtä selkeää tai mustavalkoista vastausta ja samalla hänellä on vastaus kaikkeen.
Toisin sanoen hänen mielipiteensä ovat suhteellisia: aina perusteltuja ja harkittuja, mutta aina myös raamitettuja ja kontekstoituja.
Esimerkiksi tästä käy hänen vastauksensa, kun kysyn, onko hänellä esikuvaa. Mykkänen vastaa lopulta Väinö Tanner, mutta hänen pitää ensin kontekstoida ja määritellä asia tarkasti. Mykkänen tuntuu näkevän paljon vaivaa, jottei tulisi väärinymmärretyksi.
Kuuntele tästä, miten Mykkänen vastaa kysymykseen esikuvasta:
Espoon kokoisen kaupungin johtajan kalenterissa on hyvin vähän vapaa-aikaa. Ministerinä olleelle Mykkäselle tämä ei ole uutta.
Kun vapaata on, se kuluu lähinnä kaksilapsisen perheen arjen pyörittämiseen.
Johtajan ominaisuuksia
Mykkäsellä on nyt yli 11 000 alaista. Johtajuus ei kuitenkaan huou hänestä siihen tapaan kuin vaikkapa merikapteenista.
Aiemmat kollegat mainitsevat Mykkäsen olevan joskus impulsiivinen ja kärsimätön. Asioiden junnaamisen hän toteaa itsekin turhauttavaksi.
– Erityisesti suututtaa, jos tuntuu, ettei päästä ratkaisuun vaan juututaan, eikä uskalleta tehdä eteenpäin menevää päätöstä.
Kuuntele, mitä Mykkänen kertoo ilon ja suuttumuksen aiheistaan:
Johtajana hän vaikuttaa aidosti haluavan ymmärtää asiat ennen päätöstä, entisten kollegoiden mukaan joskus turhauttavallakin tarkkuudella. Muutamat kuvailivat tämän piirteen näkyvän Mykkäsen johtamisessa ajoittaisena vaikeutena delegoida ja luottaa johtamansa koneiston toimintaan.
Se voi olla tiedostamatonta, sillä itse hän kuvailee tehtäväänsä nimenomaan suunnannäyttäjänä eikä yksityiskohtien viilaajana.
– Siitä ei tule mitään, että yrittäisin viisastella yksittäisiä ratkaisuja kaikkiin Espoon 11 000 työntekijän päivittäisiin kysymyksiin. Sen sijaan minä luon painopisteitä ja innostavaa fiilistä siihen, että nyt on lupa ideoida ja esittää ratkaisuja.
Mykkänen vaikuttaa todella osaavan antaa muille tilaa näkyä ja loistaa, osin varmaan siksi, ettei itse erityisesti näytä viihtyvän huomion keskipisteessä tai esillä.
Aiemmat kollegat puhuvat kaikki aidosta tekemisen halusta, jota ei missään määrin ohjaa tarve saada statusta tai henkilökohtaista gloriaa.
Entiset kollegat kuvailevat Mykkästä älykkääksi ja moni mainitsee hänen tietävän valtavasti asioita. Trivial Pursuitissa homma kaatuu Mykkäsen itsensä mukaan yleensä urheilukysymyksiin.
Pelaaminen ei ole lapsuuden Amiga 500:n jälkeen ollut kiinnostuksen kohde Mykkäselle, jonka kännykässä ei ole yhtäkään pelisovellusta.
Olin ilmoittanut Mykkäselle etukäteen, että tekeillä on henkilöhaastattelu, joka keskittyy enemmän hänen persoonaansa kuin hänen työhönsä. Uskon hänen tämän vuoksi olleen epämukavuusalueellaan koko tunnin kestäneen tapaamisemme ajan.
Moni haastateltava voisi tällaisessa tilanteessa turvautua osoittamaan välinpitämättömyyttä tai ylenkatsetta tehdäkseen selväksi halunsa olla mieluummin jossain muualla. Silti Mykkänen oli voimakkaasti läsnä koko haastattelun ajan, katsoi tiukasti silmiin ja vaikutti keskittyvän haastatteluun koko olemuksellaan.
Työni puolesta olin kiitollinen, mutta jäin pohtimaan, tekeekö Mykkänen mitään puolivaloilla tai sinne päin, kun on johonkin ryhtynyt. Ja jos ei, miten kuluttavaa sellainen on?
Mykkänen ei työhistoriansa aikana ole viihtynyt kovin pitkiä aikoja samassa tehtävässä. Espoon johtamisen kanssa voi käydä toisin, ainakin klassiseen rekrytointikysymykseen saadun vastauksen perusteella.
Missä näet itsesi kymmenen vuoden päästä?
– Tällä hetkellä fiilikset ovat semmoiset, että kyllä minä kymmenen vuoden päästä haluaisin nimenomaan pitkäjänteisesti viedä Espoota eteenpäin.
