Neljä vuotta sitten mittavan NHL-uransa lopettaneen Pekka Rinteen paita nousi lauantaina Kempelehallin kattoon.
Suomalaismaalivahti palasi hetkellisesti jäälle ja saapui vahvistamaan kolmannessa divisioonassa pelaavan kasvattiseuransa Kempeleen Kiekko-Kettujen joukkuetta.
Ottelun aluksi Kempeleen kasvattia juhlistettiin nostamalla hänen paitansa kotihallin kattoon. Rinne oli kunnianosoituksesta hyvin otettu ja liikuttui pitäessään puheen.
– Tämä merkitsee tosi paljon. Aloitin seitsemänvuotiaana Kiekko-Ketuissa, ja siihen aikaan se oli tietysti vaan rakas harrastus. En ikipäivänä miettinyt, että tästä tulisi minun ammattini. Sitä monesti miettii taaksepäin ja totta kai arvostaa paljon sitä, mistä on kotoisin ja ensimmäistä seuraa.
Aktiiviuransa jälkeen maalivahdin kamppeet eivät suinkaan ole jääneet nurkkaan pölyttymään, sillä nykyään Tampereella asuva Rinne käy viikoittain pelaamassa, tosin aiempaa rennommissa merkeissä.
Rinne myös auttaa Nashvillen organisaatiossa kykyjenetsijöitä ja jo joukkueelle varattuja maalivahteja.
– Meillä on tällä hetkellä pari nuorta maalivahtia Euroopassa, joita mentoroin ja jeesailen, että mitä tuleman pitää. Se on ollut tosi miellyttävä rooli itselleni, Rinne kertoo.
Pelejä fanin perspektiivistä
Maailman parhaat jääkiekkoilijat ottavat parhaillaan toisistaan mittaa NHL:n neljän maan turnauksessa. Suomen ensimmäinen ottelu päättyi häviöön USA:ta vastaan luvuin 1–6.
Rinne seurasi ottelua mielenkiinnolla, tätä nykyä enemmän fanin perspektiivistä.
– Tietenkin harmittaa ensimmäinen tappio jenkkejä vastaan, mutta onneksi kaikki on vielä auki. Mielestäni peli oli paljon tasaisempi kuin 6–1, mutta jenkit olivat tosi tehokkaita.
– Suomi ei ollut varmasti täysin tyytyväinen omaan peliinsä. Vähän oli ehkä sellainen diesel päällä.
Suomen maalilla pelasi Rinteen ”kasvattipoika”, Nashville Predatorsin Juuse Saros.
– Juuse on minun suosikkimaalivahtini ja minulla on aina sataprosenttinen luotto Juuseen. Hän on ammattilainen ja kunnianhimoinen jätkä, eikä ole varmasti tyytyväinen silloin, kun peli päättyy 6–1.
Turnauksen seuraaminen on nostanut mieleen myös muistoja ajalta, kun Rinne pelasi itse World Cupissa vuonna 2016.
– Muistan itsekin kuin eilisen, kun olin mukana ja hävittiin kaikki kolme peliä. Tuo on raadollinen puoli tuollaisissa turnauksissa, että se on yksi peli ja täytyy olla valmis siihen.
Turnaus on monelle pelaajalle ainutlaatuinen kokemus ja mahdollisuus päästä pelaamaan absoluuttisesti parhaita pelaajia vastaan.
Onko turnaus tuonut ikävän takaisin jäälle, Pekka Rinne?
– Aina tulee vähän. Vaikka tässä on mennyt jo vuosia ja on sinut oman lopettamisensa kanssa, niin kyllä sitä varmasti aina tulee kaipaamaan.