– Onko kaikki hyvin?
Filippiiniläinen Eugelynn Marie Glynn kysyy selvällä suomen kielellä kuhmolaiselta Toini Tampiolta samalla, kun tuo huoneeseen välipalaksi mehua ja kääretorttua.
Glynn opiskelee parhaillaan lähihoitajaksi ja työskentelee Hoitokoti Honkalinnassa. Hän saapui Suomeen toukokuussa 2024 ja puoliso Joseph Ryan Casipong kuukautta myöhemmin. Casipong suoritti juuri suomen kielen kokeen. Jos se menee läpi, hän aloittaa työt samassa hoitokodissa.
He halusivat tulla Suomeen, koska heidän mukaansa täällä on hyvä tasapaino työn ja perhe-elämän välillä, hyvä koulutus ja terveydenhuolto. Eugelynn Marie Glynn sanoo tienneensä Suomen myös luonnosta, kylmästä talvesta ja saunasta.
– Täällä asuessa olen oppinut lisää suomalaisesta kulttuurista. Pidän erityisesti avantouinnista, se auttaa rentoutumaan.
Ennen Suomeen tuloaan Glynn työskenteli sairaanhoitajana Singaporessa neljä vuotta. Ero aiempaan on suuri, koska nyt hän opettelee uuden kulttuurin lisäksi kieltä.
– Rehellisesti sanottuna suomen kieli ja varsinkin kielioppi on vaikeaa. Harjoittelen päivittäin ja puhun hoitokodin asukkaiden kanssa suomea, joten kehityn askel askeleelta.
Perheet Kainuun valttikortti kilpailussa ulkomaisesta työvoimasta
Suomen hoitajapulasta on puhuttu jo vuosia. Tuoreimman arvion mukaan sairaanhoitajia ja lähihoitajia tarvittaisiin palvelutarpeen kasvun vuoksi yli 20 000 lisää vuoteen 2030 mennessä. Pelkästään Kainuun hyvinvointialueelta eläköityy satoja työntekijöitä vuosikymmenen loppuun mennessä.
Esimerkiksi Attendon tytäryhtiö Henkilöstöpalvelut Silkkitie on kouluttanut Suomeen 12 vuoden aikana yli 3 000 työntekijää ulkomailta. Kasvusta kertoo se, että kahden viime vuoden aikana yritys on kouluttanut yhteensä yli 2 000 ulkomaalaista työntekijää hyvinvointialueille ja yksityiselle sektorille.
– Kaikista koulutetuista yli 90 prosenttia asuu edelleen Suomessa. Yli viisi vuotta sitten tulleista suurin osa on Suomen kansalaisia, joten he eivät näy rekistereissä ulkomaalaisina työntekijöinä, kertoo Silkkitien myyntijohtaja Harri Haimakainen.
Monet maat houkuttelevat hoitajia esimerkiksi korkealla palkalla ja kevyellä verotuksella, mutta Kainuun koulutusohjelmaan otetaan vain perheellisiä, jotka ovat valmiita kasvattamaan lapsensa Suomessa.
Haimakaisen mukaan vastaavaa perhekeskeistä rekrytointia ei tehdä muualla Euroopassa. Tämä on hänen mielestään iso kilpailuetu ja parantaa hoitajien pysyvyyttä alueella.
– On aivan eri asia, kun lapset voivat muuttaa samaan aikaan. He voivat aloittaa heti normaalimman elämän täällä, ja lapset päivähoidon ja koulun, Haimakainen sanoo.
”Kuhmosta on tullut oikea koti”
Kuhmossa asuu jo yli 30 filippiiniläistaustaista hoitajaa perheineen. Yhteisö tukee vasta saapuneita kotoutumisessa ja levittää tietoa Kuhmosta kotimaahan, kertoo Harri Haimakainen.
– He kertovat somessa, että täällä on hyvä olla. Meiltä tullaan kysymään, milloin seuraavan kerran pääsee koulutusohjelmaan ja Kuhmoon.
Eugelynn Marie Glynn kertoo saaneensa tukea kotoutumisessa ja asettautumisessa Kuhmoon monesta suunnasta. Silkkitien kautta järjestyi asunto ja filippiiniläisyhteisö auttoi sen kalustamisessa. Myös työtoverit ovat auttaneet arjessa, ja työpaikalla Glynn kokee olevansa osa tiimiä.
Vain yhdessä asiassa Glynn olisi kaivannut enemmän tukea.
– Suomen kielessä, hän nauraa.
Vajaassa vuodessa pariskunta on asettautunut Kuhmoon. Arki täytyy perisuomalaisista harrastuksista: hiihdosta, luistelemisesta, moottorikelkkailusta ja avantouinnista.
– Kuhmossa on rauhallista ja ihmiset ovat ystävällisiä. Pidän etenkin talvesta, koska kesällä on liikaa hyttysiä. Kuhmosta on tullut oikea koti, viihdyn täällä, Glynn kertoo.