Koivakkalantie on mutkainen soratie, jota pitkin pääsee Mikkelin Otavasta Ristiinaan.
Se kuuluu alimpaan tienhoitoluokkaan.
Talvisin tiellä saa olla 10 senttiä lunta, ennen kuin sitä on pakko aurata.
Väyläviraston ohjeiden mukaan tien pitäisi olla putsattu viisi tuntia lumisateen päättymisen jälkeen.
Asukkaiden mukaan linkousta joutuu toisinaan odottamaan puoli vuorokautta.
Silloin tiehen muodostuu syviä uria, ja tie kapenee niin, että vastaantulevia autoja on vaikea ohittaa, rekoista puhumattakaan.
Koivakkalantien asukkaiden huolet ovat tulleet tutuksi Etelä-Savon ely-keskuksen projektipäällikkö Keijo Turkille.
Hänen mielestään ongelmana on se, että alimman tieverkon kunnossapitovaatimukset ovat liian matalat.
– Pääteiden hoitotaso on mielestäni hyvää, alemmalla tieverkolla tyydyttävää tai välttävää. Ihmiset odottavat parempaa, mitä pystymme tarjoamaan, Turkki sanoo.
Sata puhelua Tienkäyttäjän linjalle
Vilja Maaranen sai ajokortin vuosi sitten. Hän ajaa lähes joka päivä Mikkelin keskustaan, koska siellä ovat lukio, harrastukset ja kaverit.
Koivakkalantietä on yhdeksän kilometriä matkasta. Talvisin Maaranen varaa sen ajamiseen jopa 20 minuuttia aikaa.
Väylävirastosta kerrotaan, että kunnossapitovaatimukset ovat säilyneet samankaltaisina ainakin 30 vuoden ajan.
Asiantuntija Jarkko Pirisen mukaan sorateiden hoito on haasteellista, koska osa niistä on vanhoja kärrypolkuja, eikä kunnollisia rakenteita ole.
Koivakkalantien asukkaatkin ovat surullisen tietoisia siitä, että sateen jälkeen vesi ei valu tieltä pois vaan jää seisomaan.
Kelirikkoaikana tie on pehmeä ja täynnä syviä lätäköitä.
Mikael Nyman pyörittää sivutyönään tallia.
Koivakkalantien kunto vaikuttaa niin Nymanin kaksilapsisen perheen, tallilla kävijöiden kuin trailerissa matkustavien hevostenkin elämään.
Nyman kertoo, että viime kesänä talliporukka sopi yhdessä, että kaikki soittavat tien kuoppaisuudesta Tienkäyttäjän linjalle.
Se on valtakunnallinen liikenteen asiakaspalvelu, jota ylläpitävät Väylävirasto, ely-keskukset ja Fintraffic.
Puheluiden määrä riippuu kelistä, mutta Mikkelin alueella niitä tulee noin sata kuukaudessa.
Soittokampanja tepsi. Nymanin mukaan Koivakkalantie lanattiin pian sen jälkeen.
Raha ei ole ongelma
Valtio ei ole kiristänyt tienhoidon rahoitusta, vaikka toisin voisi luulla.
Maanteiden hoitomenot maksetaan perusväylänpidon potista ensimmäisenä, kertoo Vesa Virtanen Varsinais-Suomen ely-keskuksesta.
Rahaa tulee sen verran, mitä urakkatarjoukset vaativat, ja vähän päälle.
Vesa Virtanen, ely
Virtanen ja hänen kollegansa kilpailuttavat kaikki Suomen tienhoitourakat. Maa on jaettu 79 alueeseen, jotka kilpailutetaan viiden vuoden välein.
Kilpailutuksissa ratkaisee paras hinta–laatusuhde. Virtasen mukaan siinä on vahvoilla neljä isoa urakoitsijaa: YIT, Destia, Terranor ja Pimara.
Urakoiden hinnat eivät ole viime vuosina nousseet, vaikka kustannukset ovat ampaisseet ylöspäin.
Taustalla on tiukka kilpailutilanne.
– Kansalaispalautteen mukaan jotain jää tekemättä. Jostainhan raha on säästettävä, jos halutaan, että liiketaloudellinen tulos säilyy samalla tasolla.
Mikkelin alueen urakka on Virtasen mukaan Suomen kalleimpia. Se maksaa viiden vuoden aikana 16 miljoonaa euroa.
”Tämä ei perustu valvontaan”
Juho Vesalainen aurasi itsekin valtion teitä vielä silloin, kun Tielaitos vastasi teiden kunnossapidosta. Hänen mielestään tienhoidon taso on laskenut noista päivistä merkittävästi.
Vesalainen kritisoi nykymallia siitä, että raha ei mene tienhoitoon, vaan valuu urakoitsijoiden taskuun. Pääurakoitsija palkkaa aliurakoitsijat, jotka palkkaavat yksittäiset kuljettajat.
Urakoitsijan on mahdollista tinkiä työn laadusta, koska valvonta ei ole riittävän tiukkaa, Vesalainen ajattelee.
Mikkelin alueen urakkaa on hoitanut lokakuun alusta lähtien Terranor. Yhtiö ei kommentoi Vesalaisen väitteitä.
Elyn tilastot kertovat, että vuosina 2019–2024 Mikkelin alueella annettiin vain yksi sakkoihin johtanut muistutus vuodessa. Tuolloin aluetta urakoi Destia.
Yleisin sakkosumma oli 2 000–6 000 euroa.
Valvoja määrää sopimussakon, jos joutuu antamaan samasta asiasta kaksi kirjallista muistutusta. Näitä edeltää suullinen huomautus.
Mikkelin alueella työtä valvoo elyn projektipäällikkö Keijo Turkki. Hän seuraa urakoitsijoiden liikkeitä GPS-merkintöjen avulla ja tekee pistokokeita parina päivänä viikossa.
Turkin mukaan valvonta jää vähäiseksi, koska hänellä on vastuullaan yhteensä 2 500 kilometriä tiestöä.
– Tämä ei perustu siihen, että hommaa valvotaan ja kytätään, vaan se on enemmän urakoitsijan toiminnan kontrollointia, sanoo Turkki.
Onko sinulla meille uutiskuva, -video tai juttuvinkki?
Voit lähestyä toimitusta luottamuksella ja lähettää alla olevalla lomakkeella vinkkisi tai uutiskuvasi.