Silmiinpistävän laihan vauvan kuva puhelimen ruudulla on sydäntäsärkevä.
Pieni, alle yksivuotias lapsi istuu syöttötuolissa tamperelaisessa lähiössä. Silmät näyttävät valtavilta, pikkuiset jalat tikuilta.
– Hän painaa vain kuusi kiloa, vaikka tässä iässä pitäisi painaa 12 kiloa, vauvan äiti melkein kuiskaa.
Olemme sopineet Etelä-Aasiasta kotoisin olevan opiskelijaperheen kanssa ensitapaamisemme kahvioon. 28-vuotiaat vanhemmat eivät ole koskaan aiemmin olleet suomalaisessa kahvilassa tai ravintolassa. Sellaiseen ei missään tapauksessa ole varaa.
Vauva nukkuu vielä vaunuissa kuvun alla, kun haastattelu alkaa.
Raha ei riitä ruokaan
– Kiitos kun kuuntelet. Tämä on ensimmäinen kerta, kun voin kertoa tilanteestamme kenellekään, lapsen isä sanoo liikuttuneena.
– Meille puhuttiin maailman parhaasta kouluksesta ja onnellisimmista ihmisistä. Sanottiin, että voimme työllistyä.
Vauvaperheen isä
Hän sanoo saapuneensa Suomeen neljä kuukautta sitten vaimonsa opintojen vuoksi. Vauvan äiti tuli tänne kolme kuukautta aiemmin aloittamaan tilastotieteellisen data-analytiikan, tietojenkäsittelytieteiden ja sähkötekniikan opinnot.
– Suomi on alan edelläkävijä, ja meille sanottiin, että täällä pärjää englanniksi. Puhuttiin maailman parhaasta koulutuksesta ja onnellisimmista ihmisistä. Kerrottiin, että voimme helposti työllistyä, isä luettelee.
Nyt hän kiertää ruokajonoja ja kerää pulloja useamman tunnin joka päivä. Sillä saa edes muutaman euron päivässä, parhaimmillaan sata euroa kuukaudessa. Silti raha ei riitä ruokaan. Euroopan ulkopuolelta tulevat opiskelijat ovat liki kaiken sosiaaliturvan ulkopuolella.
– Kerään pulloja, jotta saisin edes vauvalle ruokaa, isä huokaa.
15 000 uutta opiskelijaa
Eikä pieni perhe ole ainoa.
Kansainvälisten opiskelijoiden määrä on moninkertaistunut, ja Maahanmuuttovirasto arvioi sen kasvavan edelleen. Tänä vuonna odotetaan ennätystä: yhteensä 15 000 opiskelijan ensimmäistä oleskelulupahakemusta.
Maahanmuuttoviraston mukaan Suomeen haetaan tällä hetkellä opiskelemaan erityisesti Etelä-Aasiasta, kuten Intiasta, Bangladeshista ja Nepalista. Samoilta seuduilta, kuin tämän tarinan vanhemmat ja vauva ovat kotoisin.
He kertovat Ylelle nimensä ja kotipaikkansa, mutta arkaluontoisen aiheen vuoksi he eivät halua niitä julkisuuteen. Sukulaiset kaukana kotimaassa eivät saa vahingossakaan tietää, että pieni perhe näkee nälkää Suomessa.
– Kerään pulloja, jotta saisin edes vauvalle ruokaa.
Vauvaperheen isä
Nimettömyyden suojassa he ovat valmiita avaamaan elämäänsä arkaluontoisesta aiheesta huolimatta sekä sanoin että kuvin. Yle on nähnyt pankkikortteja, tiliotteita ja kuvia kaikesta, mitä he myivät päästäkseen Suomeen.
30 000 euroa alkupääomaa
Vauvaperhe otti lainaa asuntoaan vastaan ja sai lopulta kokoon tarvittavat 30 000 euroa viisumeihin, matkoihin, opintomaksuihin ja muihin alun välttämättömyyksiin. Opiskelijan pitää maahan tullessaan osoittaa, että hänellä on riittävästi rahaa ensimmäisen vuoden varalle.
Kun perhe saapui Suomeen viime vuonna, opiskelijalla täytyi olla varoja elämiseen toimeentulorajan mukaan 560 euroa kuukaudessa. Marraskuun alusta lähtien raja nousi 800 euroon per kuukausi. Perhe asuu 22 neliön asunnossa, joka maksaa 536 euroa kuukaudessa, ja päälle tulevat sähköt ja vesi.
– Emme me tarvitse mitään ylimääräistä, mutta meidän pitää selvitä hengissä. Se vaatisi 1500 euroa kuukaudessa elämiseen vauvanvaipat ja -ruoat mukaan lukien, vauvan äiti laskee.
– Olemme eläneet luotolla viimeiset neljä kuukautta. Nyt korttien luottorajat ovat täynnä, vauvan isä sanoo, näyttää tilitiedot puhelimestaan ja levittää pöydälle viisi luottokorttia.
Miten pääsee lehdenjakajaksi?
Kotimaansa mittakaavassa pariskunta oli varakas. He tapasivat suuressa pankissa, jonka palveluksessa kumpikin työskenteli.
Vauvan isä on kauppatieteiden maisteri ja äidillä on MBA-tutkinto tuotantotaloudessa ja markkinoinnissa.
– Tiedätkö sinä, miten pääsisimme lehdenjakajiksi? Emme tunne muita suomalaisia kuin vuokraisännän, isä kysyy.
Hän sanoo hakeneensa neljän kuukauden aikana 750 työpaikkaa. Ensin omalta alaltaan pankeista, kaupoista ja ravintoloista. Sitten siivoustyötä, ruokalähetin työtä, ihan mitä tahansa työtä. Oli yllätys, että Suomessa ei pärjääkään pelkällä englannilla.
– Kirjoita sinne, että kansainvälisten opiskelijoiden ei kannata tulla tänne elleivät he osaa kieltä. Se pitää myös kertoa tulijoille etukäteen. Ilman työtä täällä on hyvin vaikea selviytyä, isä pyytää.
Kananmunia ja leipää
Vaikka perhe on opiskelijaviisumin vuoksi vailla kuntapalveluita ja sosiaaliturvaa, heille kuuluu kuitenkin yksi etu: neuvolapalvelut.
– Tammikuussa lääkäri neuvoi meitä antamaan vauvalle enemmän ruokaa ja lihaa. Lihaa? Se on kallista, mistä me sitä saamme, äiti parahtaa.
Helmikuussa vauvalle oli kertynyt vain 300 grammaa painoa lisää. Eivätkä vanhemmat vieläkään uskaltaneet kertoa neuvolassa, ettei heillä ole ruokaa.
– Me syömme vain kahdesti päivässä. Päivällä kananmunia ja leipää, illalla riisiä ja joskus vihanneksia.
Sekä vauvan äiti että isä ovat laihtuneet kymmenen kiloa viime syksystä.
Kolmanneksella opiskelijoista on lapsia
Suomen Punaisen Ristin Tampereen osasto kartoitti Aleksanterin kirkkopuiston ruokajonon asiakkaita haastattelemalla loppuvuodesta 880 ruoka-avun hakijaa.
Reilu kolmannes sanoi olevansa opiskelijoita, ja heistä jopa 95 prosenttia oli maahanmuuttajia.
– Eli hakijoista 300 sanoo olevansa opiskelijoita, ja heistä 16 olevansa suomalaisia. Haastatelluissa on todennäköisesti samoja henkilöitä, mutta luvuista saa kuitenkin käsityksen kokonaisuudesta, sanoo toiminnanjohtaja Marjo Majlund.
– En pysty opiskelemaan täysillä, kun nälkä ja huoli raastavat mieltä.
Vauvaperheen äiti
Haastatellut olivat kotoisin Filippiineiltä, Sri Lankasta, Ukrainasta, Nigeriasta, Nepalista ja Venäjältä. Eri kansalaisuuksia ruokajonossa oli 21.
Kolmannes opiskelijoista kertoi, että heillä on lapsia.
Tampereen kaupunki huolestui
Ongelmaan on herätty myös Tampereen kaupungin köyhyystyöryhmässä, jonka puheenjohtaja, kaupunginvaltuutettu Matti Helimo (kok) parhaillaan koordinoi tilannetta Suomen Punaisen Ristin Tampereen osaston, seurakuntien ja oppilaitosten kanssa.
Työ on vasta alussa.
– Toivomme, että oppilaitokset ottaisivat osaltaan koppia näistä opiskelijoista. Kyseessä on tärkeä, iso kokonaisuus joka pitää hoitaa yhdessä, Helimo muotoilee.
Vauvaperhe on neuvoton.
Toisen vuoden opintomaksu erääntyy keväällä. Apurahan turvin se olisi 6000 euroa, mutta ellei sitä saa, summa kasvaa 12 000 euroon.
– En pysty opiskelemaan täysillä, kun nälkä ja huoli raastavat mieltä, vauvan äiti sanoo.
Elleivät opinnot etene ja jos maksut ovat suorittamatta, myöskään viisumille ei saa jatkoa.
Kotiväki odottaa rahaa
Kotimaassa kummankin perheet odottavat Eurooppaan asti lähteneiltä jälkeläisiltään rahalähetyksiä. Siellä odottavat myös lyhentämättömät lainat ja velat.
– Emme me voi palata takaisin, eihän meillä ole rahaa lentolippuihinkaan, vauvan isä sanoo kyyneleet silmissä samalla hetkellä, kun kahvion pöydän viereen pysäköidyistä vaunuista kuuluu hentoinen ääni.
Pieni, aivan uskomattoman siro, suurisilmäinen lapsi saa hymyn vanhempiensa huulille. Hän näyttää kolmikuiselta, mutta täyttää pian vuoden.