Ensimmäinen koulupäivä jännittää jokaista. Asuinpaikasta riippuen koulumatka taittuu joko yksin, aikuisen saattamana tai koulukyydillä. Osalle seitsenvuotiaista koulun alkaminen on merkinnyt jopa muuttoa pois kotoa kouluviikkojen ajaksi. Tässä artikkelissa näkyvät tuokiokuvat ovat vuodelta 1980.
Kaupungissa asuva Mila on harjoitellut koulumatkaa mumminsa kanssa jo hyvän aikaa ennen koulun alkamista.
Harri puolestaan asuu maalla, ja koska koulu sijaitsee varsin lähellä, kävelee hän matkan yksin jo heti ensimmäisenä aamuna.
Useimmiten maaseudun lapset kuitenkin taittavat matkan järjestetyllä koulukyydillä, saaristossa liikutaan pienellä aluksella.
Pitkien välimatkojen Pohjois-Suomessa "oppilaat eivät aina jaksa eivätkä ehdikään käydä kotona kouluviikon aikana". Silloin he asuvat kouluasuntolassa ja käyvät kotonaan vain viikonloppuisin.
Rahulan kyläkoulussa Mikkelin maalaiskunnassa moni ekaluokkalainen tuntee toisensa jo ennestään: pyhäkoulusta tuttu aamunavauslaulu sujuu hienosti heti ensimmäisenä kouluaamuna.
Isossa Siekkilän peruskoulussa Mikkelin kaupungissa kokoonnutaan ensimmäisenä aamuna liikuntasaliin, missä rehtori toteaa puheessaan, että "onni täällä vaihtelee, täällä koulussakin". Puheen päätteeksi lauletaan yhdessä Ystävä sä lapsien.
Rahulassa ensimmäiset kaksi vuotta opiskellaan yhdysluokassa. Luokan ekaluokkalaisten ensimmäinen tehtävä on askarrella pahvimukista päivänkakkara. Siekkilän ekaluokkalaisilla puolestaan on useita rinnakkaisluokkalaisiakin.
Tunnit ja välitunnit vaihtelevat molemmissa samoin tavoin. Ensimmäisen päivän tärkein tavoite on oppia tuntemaan toisensa.