Hiilidioksidin talteenotolla ei kyetä poistamaan päästöjä ilmakehästä tarpeeksi paljon ja nopeasti. Siksi päästöjen poistamista yläilmoista ei tule sälyttää teknologian varaan, eikä siitä kannata odottaa pelastajaa ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa. Näin toteavat Euroopan tiedeakatemiat eli EASAC tuoreessa raportissaan.
"EU:n energiatalouden kehittämisen ei tule perustua skenaarioihin, joiden mukaan Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteet voidaan saavuttaa hiilidioksidin talteenottoteknologioilla", Euroopan tiedeakatemiat toteavat. "Se voi merkitä vakavia seurauksia tuleville sukupolville, jos luotetaan, että teknologiat korvaavat pieleen menevät päästövähennykset", tiedeakatemiat varoittavat.
Se voi merkitä vakavia seurauksia tuleville sukupolville, jos luotetaan, että teknologiat korvaavat pieleen menevät päästövähennykset.
Euroopan tiedeakatemiat
Hiilidioksidin talteenotosta on odotettu merkittävää päästövähennystekniikkaa tulevaisuudessa, mutta nyt tiedeakatemiat varoittavat tuudittautumasta sen varaan.
– Hiilen sidontaan ei ole kehitetty sellaisia teknisiä ratkaisuja, jotka pystyisivät tämän haasteen mittakaavassa hiilen sidontaan vastaamaan. Toistaiseksi biologia voittaa teknologian. Sen takia ei kannata rakentaa mitään ilmasto- tai päästöskenaariota sen varaan, että luotetaan johonkin uuteen hiilen talteenottoteknologiaan, sanoo myös Suomen ilmastopaneelin jäsen Lassi Linnanen.
Raportissa tutkijat ympäri Eurooppaa ovat arvioineet negatiivisten päästöjen tuottamiseksi tarkoitetun teknologian kehitystä. Vaikeudet Pariisin sopimuksen päästötavoitteiden saavuttamisessa ovat tiedeakatemioiden mukaan kääntäneet huomion negatiivisiin päästöihin. Näkyvissä olevilla keinoilla ei kuitenkaan päästä gigatonniluokan tuloksiin sillä aikajänteellä, mitä Pariisin sopimuksessa sovittiin.
Raportissa ei täysin tyrmätä teknologiaa, jolla poistetaan hiilidioksidia ilmakehästä tai savukaasuista, mutta teknologiat kehittyvät liian hitaasti.
– Esimerkiksi hiilidioksidin talteenottosysteemistä ajateltiin joskus kymmenen vuotta sitten, että kyllä se on meillä aika rutiinihommaa 2020-luvun alussa. Nyt ei näytä siltä, että se sitä olisi, sanoo tutkimusprofessori Jari Liski Ilmatieteenlaitokselta.
Päästöt nollaan – ei onnistu
Jos CCS-teknologia eli hiilen talteenotto ei kykene ratkaisemaan edes osaa vaaralliselle tasolle äityvän ilmastonmuutoksen torjunnasta, koko maapallon päästöt tulee leikata lähelle nollaaa vuoteen 2050 mennessä. Näin ilmastonmuutoksessa pysytään Pariisin sopimuksessa sovitulla turvallisella tasolla eli 1,5 asteen lämpenemisessä.
Nykytahdilla jäädään hyvin paljon siitä vauhdista, jota ilmastokriisin torjuminen edellyttäisi.
Lassi Linnanen
Nykytahdilla tähän tavoitteesen ei olla pääsemässä. Linnasen mukaan tarvittaisiin vähintään nykyisten päästörajoitusten tuplaaminen.
– Nykytahdilla jäädään hyvin paljon siitä vauhdista, jota ilmastokriisin torjuminen edellyttäisi. Vuoteen 2030 mennessä pitäisi puolittaa hiilipäästöt ihmisperäisistä lähteistä. Sillä tiellä ei todellakaan olla.
On siis hyvin epätodennäköistä, että kaikki maapallon päästöt saataisiin leikattua pois vuoteen 2050 mennessä.
– Minusta näyttää epätodennäköiseltä, että pelkästään päästöjä vähentämällä päästäisiin näihin 1,5 tai kahden asteen tavoitteisiin, Liski sanoo.
Päästöt sidottava maaperään ja metsiin
Koska päästöjen nollaaminen tuskin onnistuu globaalissa mittakaavassa, katseet kääntyvät maapallon omien parannuskeinojen puoleen. Maaperä voisi nimittäin sitoa kaikki ilmakehään laskemistamme kasvihuonekaasupäästöistä.
– Meidän on kehitettävä keinoja, joilla saadaan poistettua hiilidioksidia ilmakehästä ja voimistettava hiilinieluja, siis keinoja, jotka jo nyt poistavat hiilidioksidia ilmakehästä, Liski sanoo.
Ilmassa hiiltä on liikaa, mutta maaperässä sitä on usein liian vähän. Jos hiili saadaan sidottua maahan, siitä tuleekin hyödyllistä ja se lisää esimerkiksi viljan kasvua. Keinotkin ovat yksinkertaisia: paremmat maanmuokkaustavat, orgaanisen aineksen, kuten kompostin lisääminen maahan, paljaan maajakson lyhentäminen, syväjuuriset kasvit, lajikekirjon lisääminen, vuoroviljely, suorakylvö, kaskeamisen lopettaminen. Isoa osaa näistä tehdään jo nyt, joten kysymys kuuluukin, löytyykö keinoja tarpeeksi lisää.
On hyviä keinoja, jotka vaativat vielä tutkimusta. Niissä on toivoa, mutta niitä ei tunneta vielä.
Jari Liski
– Voidaanko maaperän hiilenkiertoprosessia esimerkiksi manipuloida niin, että se edesauttaa pysyvien hiilimuotojen muodostumista maaperään, esimerkiksi maaperän mikrobistoja hyväksikäyttäen? Osa keinoista tiedetään ja osa vaatii tutkimusta. On hyviä keinoja, jotka vaativat vielä tutkimusta. Niissä on toivoa, mutta niitä ei tunneta vielä, Liski sanoo.
YK:n raportti vuodelta 2013 esittää käänteisen ilmastonmuutoksen olevan mahdollista, jos maataloudessa siirrytään kemiallisesta lannoituksesta uusiutuvaan kiertomaatalouteen. Suurimmat mahdollisuudet toimille ovat siellä, missä maatalous on nyt kaukana kestävästä.
Maatalouden rooli ilmastonmuutoksen yhtenä ratkaisijana siis kasvaa. Maaperä on jo nyt merien jälkeen maapallon toiseksi suurin hiilivarasto.
– Viljelysmailla voi olla suuri merkitys, ja niiden rooli ilmastonmuutosongelman ratkaisussa on ihan parin viime vuoden aikana korostunut.
Yksi syy siihen on, että Pariisin ilmastosopimuksen yhteydessä lanseerattiin poliittinen aloite hiilen sitomiseksi maaperään. Useat maat ovat lähteneet aloitteeseen mukaan, myös Suomi.
Aloitteen idea on, että maaperän hiilivarastoja lisättäisiin vuosittain neljä promillea eli 0,4 prosenttia globaalisti. Se on noin viisi miljardia tonnia hiiltä. Tämä lisäys voisi sitoa hiilidioksidipäästöistämme kaiken, mikä ilmakehään nykyään jää.
Suomessa paras keino maatalouden piirissä olisi turvemaiden viljelyn vähentäminen. Soiden raivaus pelloiksi kasvattaa viljelysmaiden päästöjä eniten Suomessa. Koska turvemaassa hiilivarasto on iso, myös hävikit ovat isoja, jos hiili ei pysy maassa.
Metsät toimivat vielä maatalouden keinojakin parempina hiilinieluina.
–Ruuan tuotanto ja metsitys pitäisi sovittaa yhteen niin, että saadaan paras tulos sekä ilmaston että metsien käytön ja ruuantuotannon näkökulmasta, Liski sanoo.
Lue myös: