Monet asiat värittyvät mielikuvistamme. Esimerkiksi "junat ovat aina myöhässä".
Postiin vaikuttaa liittyvän kaksikin vähemmän mairittelevaa adjektiivia, jotka värittävät kuvaamme siitä: hidas ja epäluotettava.
Postin jakeluongelmista (MTV) on riittänyt uutisia viime vuosina. Postilla on tarve paikata kirjeiden vähentymisen (Etelä-Suomen Sanomat) aiheuttamaa lovea taloudessa, mutta kokeilu postinjakajien nurmikonleikkaamisesta huvitti kansalaisia – väärällä tavalla.
Kansalaisten muodostamaan kuvaan liittyy silti ristiriitoja: Posti saa hyvin vähän kirjepostin kulkunopeuteen liittyvää palautetta. Myös todellisten raskaan sarjan postipalveluiden käyttäjien silmin kuva on vieras.
Esimerkiksi muhoslainen Tanja Moilanen ja hollolalainen Susanna Vainionpää myyvät ja ostavat nettikirppiksillä liki päivittäin ja sadat tavarat vaihtavat vuosittain omistajaa kirjeiden ja postipakettien avulla.
Eri puolilla maata asuvien naisten kokemukset postista ovat hyvin yhtenevät: posti on palvellut hyvin ja lähetykset menneet perille nopeasti.
Vuosien varrella heiltä on joutunut pari kirjettä pysyvästi hukkaan, mutta naiset epäilevät, että myös heissä lähettäjinä saattoi olla syytä.
Mutta vaikka kokemus on pääsääntöisesti hyvä, he kuulevat myös sitä toista puolta:
– Melkein päivittäin ihmiset napisevat postin hitaudesta, Moilanen sanoo.
Yle testasi
Koska superlähettäjät välttyvät ongelmilta, päätimme testata postinkulun nopeutta tavallisilla, kirjelaatikon pudotetuilla postimerkillisillä kirjeillä Ylen aluetoimitusten välillä.
Valtaosa eli 32 kirjettä 38:sta pääsi perille kahdessa arkipäivässä. Yhden kirjeen matka Kokkolaan Jyväskylästä kesti viisi arkipäivää ja Inarin toimitus ei ole saanut kirjettä vielä tänäänkään, 11. arkipäivänä.
Postin kirje- ja markkinointipalvelun vastaavan johtajan Kaj Kulpin mukaan Kokkolan kirje on kulkenut viime syksynä voimaan tulleen uuden postilain mukaisesti. Laki antaa Postille mahdollisuuden pidentää yleispalvelun eli postimerkillä lähetettyjen kirjeiden ja korttien kulkuajan jopa viiteen arkipäivään.
– Emme ole toistaiseksi ottaneet lakia käyttöön, vaan toimimme edelleen niin, että postimerkillä varustettu kirje on 1–2 päivässä perillä. Siitä näkökulmasta postinkulku ei ole hidastunut, Kulp sanoo.
Syitä, miksi Kokkolan kirje viipyi matkalla tai Inarin ei päässyt ollenkaan perille, on Kulpin mukaan useita. Lähetyksen myöhästyminen tai katoaminen saattaa johtua esimerkiksi puutteellisista osoitetiedoista tai inhimillisestä virheestä.
Postin kautta kulkee vuosittain noin kaksi miljardia lähetystä, joista postimerkillä lähetettyjä kirjeitä ja kortteja on noin 80 miljoonaa eli neljä prosenttia kaikista lähetyksistä.
Joulu on vuoden suurin sesonki: viime vuonna joulukortteja lähettiin 26 miljoonaa kappaletta, kolme miljoonaa vähemmän kuin vuonna 2016. Pääsiäis- ja ystävänpäiväkortteja lähetetään vain muutamia miljoonia.
Kaikkiaan Posti kuljetti viime vuonna tilinpäätöksen mukaan 693 miljoonaa yritysten ja yksityisten ihmisten lähettämää kirjettä ja korttia. Ja koska kappaleita, joissa virhe voi tapahtua, on paljon, niitä myös väistämättä tapahtuu.
– Vaikka onnistuisimme 99,9-prosenttisesti, epäonnistuminen prosentin kymmenyksessä on määränä paljon. Joka päivä, joka viikko on ihmisiä, jotka saavat kirjeen hyvin myöhässä. Vaikkapa laskun, jonka eräpäivä on jo mennyt. Jokainen tapaus on erittäin harmillinen ja valitettava, mutta kokonaisuutena postinjakelun laatu on hyvällä tasolla, Kulp sanoo.
Tarkkaa tietoa myöhästymisistä ei ole, koska kaikista tapauksista ei tietoa Postillekaan tulee. Toiseksi tavallisen kirjeen kulkua on mahdotonta seurata, koska siinä ei ole seurantatunnusta.
Jos Postin epäonnistumisen saldoksi arvioitaisiin Kulpin heittämä prosentin kymmenys, se tarkoittaisi 80 000 postimerkillä lähetettyä kirjettä tai postikorttia. Kokonaismäärästä prosentin kymmenys olisi 639 000.
Viime vuonna kadoksiin jäi tilaston mukaan 189 kirjettä, joka ei ole kaikista postimerkillä maksetuista kirjeistä edes prosentin tuhannesosaa.
Superlähettäjä asioi postissa päivittäin
Paineita Postilta ei puutu, sillä sen pitäisi pystyä huolehtimaan koko maan kattavasta palvelusta ulkosaaristosta Lapin perukoille ja aina sen pienimmän hiekkatien päässä asuvan ihmisen postilaatikkoon saakka.
Samaan aikaan Posti on tavallaan samanlaisessa pinteessä kuin perinteinen painettu media: yhä useamman asian voi hoitaa ilman paperia.
Postin selvityksen mukaan yli 90 prosenttia ihmisten ja yritysten viestinnästä kulkee sähköisesti. Sen seurauksena kirjepostin määrä on pudonnut kolmannekseen huippuvuosista, keskivertosuomalainen lähettää postin tilaston mukaan 11 kirjettä vuodessa. Ja laskusuunta edelleen jatkuu koko Euroopassa, Suomessa noin 10 prosentin vuosivauhtia. Samaa tahtia kun kirjeiden määrä vähenee, pakettien määrä kasvaa.
Posti on 100-prosenttisesti Suomen valtion omistama, mutta sen toimintaa ei verovaroin tueta. Yhtiön vuotuinen liikevaihto on 1,6 miljardia, ja tulovirrat tulevat palvelujen ostajilta, tavallisilta kansalaisilta ja yrityksiltä.
Kun kirjeiden määrä vähenee, kustannus yhtä kirjettä kohtaan kasvaa. Siitä syystä postilakiakin rukattiin, että Posti voisi säästää juuri tavallisten ihmisten postimerkillä lähettämien kirjeiden toimituksessa käyttämällä niiden kuljettamiseen jopa viisi arkipäivää.
Jos tavallisten ihmisten lähettämiä tavallisia kirjeitä on kaikista Postin noin kahdesta miljardista lähetyksestä vain neljä prosenttia, miksi niin pienen siivun merkitys liikevaihdolle on niin suuri? Miksi juuri siitä pitää säästää?
Kulpin mukaan ei ole kysymys vain neljästä prosentista, vaan myös 96 prosentista.
– Meidän on yritettävä hallita kaikkia kustannuksia, jotta postimaksut pysyisivät kohtuullisina. Meillä on yhteistuotanto: kaikki lähetykset kulkevat samoissa rekoissa ja ne jaetaan mahdollisuuksien mukaan samoilla kerroilla. Jos on erilaisia vaatimuksia jakelutiheyteen, kulkunopeuteen tai jakeluaikaan, se heijastuu valitettavasti koko määrään.
Jos postimerkillä lähettävät kirjeet ja kortit kulkisivat omaa aikatauluaan ja reittiään, jakelukustannuksesta olisivat Kulpin mukaan moninkertaiset nykyiseen verrattuna.
– Se on ihan selvää, että pelkkiä postimerkillisiä kirjeitä ei 1,50 eurolla Utsjoelta Hankoon toimitettaisi.
Jos kirjeen haluaa ehdottomasti viimeistään ylihuomiseksi perille, Kulpin silloin kannattaisi lähettää kirje pikana, jolloin lähetyksen hinta on kahdeksan euron luokkaa.
Eli sen verran postimerkki tulevaisuudessa sitten maksaa, jos kirjeiden halutaan kulkevan vanhan ykkösluokan kirjeen tahtiin?
– Palvelu on itse asiassa silloin jo parempaa kuin entisessä ykkösluokassa. Pikakirje on valvottu ja seurantatunnuksellinen ja se kulkee erillisessä prosessissa.
Keisarin yli 3 000 pakettia
Postin kautta vuosittain kulkevista yli puolesta miljardista kirjelähetyksestä vain neljä prosenttia on tavallisten ihmisten postimerkillä lähettämiä, niin sanottuja yleispalvelukirjeitä.
Loput ovat noin 200 000 yritysasiakkaan, kuten Huutokauppakeisari-ohjelmasta tutun Heli Palsanmäen huutokauppayrityksen, lähettämiä.
Palsanmäki lykkää joka viikko rullakollisen lähteviä paketteja ja kirjeitä lähipostiin. Viime vuonna postia Hirvaskankaalta lähti maailmalle yli 3 000 lähetystä.
Paketeissa ja kirjeissä on ennakkotarjouksina huutokaupasta huudettuja tavaroita ja fanituotteita.
– Alkuvuosina kuskasin paketit postiin ja kirjoitin käsin jokaisen pakettikortin. Yrityssopimuksen tein, kun tunti ei riittänyt postissa asioimiseen.
Vuosien kokemuksella valtavan postimäärän lähettämisessä hänellä ei ole Postin toiminnassa juuri moitittavaa.
– Ei minulla ole isoja moitteita Postille.
Palsanmäkien huutokauppayritys on Postin asiakas, mutta esimerkiksi sanomalehtien varhaisjakelualueilla, kuten Päijät-Hämeessä, Satakunnassa ja Pohjois-Pohjanmaalla yrityksen on mahdollista ostaa laskujen jakelu Postin kilpailevalta yritykseltä. Kaikkiaan niitä on Postin tietojen mukaan 13.
Melko harva suomalainen edes erottaa, kenen jakama luukkuun kolahtava kirje on.
Kulp pitää sitä harmillisena, koska Postille palautetaan joka viikko noin 1 500 muiden jakeluyritysten virheellisesti jakamaa kirjettä.
– Pahimmillaan meidän postinjakajamme saa haukut, vaikka kyseessä ei ole meidän jakelu.
Kulpin mukaan kilpailu jakelussa on todellista ja kovaa, se kirittää Postia.
– Siinä mielessä kilpailu on haastavaa, koska laki asettaa meidän toiminnalle vaatimuksia: missä, koska ja kuinka ja mitä palveluita meidän tulee tarjota, mutta kilpailijoilla ei vastaavaa ole.
Alueellisia eroja on, vaikkei pitäisi
Valtakunnallisesti toimivilla Tanja Moilasella ja Susanna Vainionpäällä on selvä kuva ongelma-alueista. Molemmat ovat nimittäin huomanneet postinkulun nopeudessa alueellisia eroja.
– Etelä-Suomeen ja Kainuuseen posti kulkee nopeasti, mutta Oulun alue on hidas, noin 30 kilometrin päässä Oulusta Muhoksella asuva Moilanen kertoo.
Samansuuntainen on Vainionpään kokemus: kauas posti kulkee nopeammin kuin lähelle.
– Esimerkiksi 50 kilometrin päähän Heinolaan kirjeen lähettäminen vie kolme päivää. Hitainta minun näkökulmastani postinkulku on ollut Päijät-Hämeessä ja Etelä-Suomessa.
Postin Kulpin mukaan alueellisia eroja ei pitäisi olla.
Pakettiautomaatteja Moilanen ja Vainionpää kehuvat: perjantaina päivällä lähetetty paketti on ollut vastaanottajan noudettavissa jo lauantaiaamuna, vaikka välimatkaa on ollut satoja kilometrejä.
Helmikuussa Vainionpään äiti lähetti tyttärelleen syntymäpäiväonnittelun pikakirjeenä, joka maksoi lähes 15 euroa. Kirjeen piti olla perillä lauantaina, mutta se tulikin tavallisen postin mukana maanantaina.
– Sen olen huomannut, että Posti ei koskaan ohjaa reklamoijaa eteenpäin, vaan he tarjoutuvat heti lähettämään hyvityksenä postimerkkejä.
Moitteita tulee vähän
Postin kirje- ja markkinointipalvelun vastaava johtaja Kaj Kulp vakuuttaa postissa tiedostettavan, että jokainen kirje on lähettäjälle ja vastaanottajalle tärkeä.
Vaikka moitteita tuntuu kuulevan helposti, Postin korviin sitä ei juuri kantaudu: Kulpin mukaan esimerkiksi kirjepostin kulkunopeuteen liittyvää huonoa palautetta Posti saa hyvin vähän.
Kulp pitää jakelun laatua korkeana. Hän perustaa väitteensä tutkimukseen (Postitutkimus), joka teetätetään ulkopuolisella, riippumattomalla laitoksella. Tutkimuksessa lähetetään lähes satatuhatta testikirjettä vuodessa eri puolilta eri puolille Suomea.
– Tuorein tieto on huhtikuulta, jolloin 95 prosenttia kirjeistä saapui jättöpäivää seuraavana toisena arkipäivänä eli jos kirje lähetettiin maanantaina, se oli keskiviikkona perillä.
Kulp ei tunnista mielikuvaa hitaasta ja epäluotettavasta Postista.
– Se on negatiivisempi kuin mikä meidän tutkimamme todellisuus on.
Postin kuluttajatutkimuksissa nopeutta ei Kulpin mukaan edes pidetä tärkeänä, vaan tärkeintä on luotettavuus: kuluttajalle on vähemmän tärkeää, meneekö matkalla yksi vai viisi päivää, kunhan posti menee perille.
Kulp muistuttaa myös kuluttajan muistista: huono kokemus pysyy mielessä paremmin kuin hyvä.
– Jos sadasta yksi myöhästyy, se muistetaan. Mutta ei niitä 99:ää ajoissa perille päässyttä.
Entä se minun kirjeeni?
Kirjeen lähettäjää ei kuitenkaan kiinnosta se, että valtaosa menee perille ajoissa, vaan juuri sen oman kirjeen kohtalo.
Postista vakuutetaan, että yleensä häiriöt ovat lyhytaikaisia.
– On ymmärrettävää, että asiakkaamme ovat harmissaan. Meidän tinkimätön tavoitteemme on asiakkaiden luottamus, Kulp sanoo.
Sadan prosentin varmuuteen kaikkien maan noin kolmen miljoonan kotitalouden kohdalla on Kulpin mukaan lähes mahdotonta päästä.
– Teemme silti sen eteen töitä joka päivä kaikkialla Suomessa.
Vielä pari vuotta sitten ei ollut vaikea löytää mediasta juttuja (Helsingin Uutiset) Postin jakeluongelmista.
Kulp vakuuttaa, että monin osin ongelmat olivat paikallisia. Töitä tilanteen parantamiseksi on tehty hartiavoimin: on pidetty esimieskoulutuksia, johdon kenttävierailuja, rekrytoitu väkeä, parannettu työntekijöiden perehdytystä ja tarkennettu vastuita, muutettu jakelureittejä, lisätty iltapäiväkuljetuksia, hyödynnetty jakelukoneita entistä tehokkaammin ja muutettu ohjeistuksia.
– Pieniä asioita, mutta kokonaisuuden kannalta tärkeitä, Kulp korostaa.
Toimia on tehty ympäri maata, mutta eniten pääkaupunkiseudulla, jossa postinsaajia ja jaettavaa on eniten.
Ei enää nurmikonleikkuuta
Suomen valtion omistaman postiyhtiön juuret ulottuvat 400 vuoden taakse. Pitkän historian vuoksi suomalaisilla on vahvat ennakkokäsitykset siitä, mitä Posti tekee tai ei tee.
Kun perinteiset tulovirrat heikkenevät, Postin on sopeuduttava tilanteeseen eli etsittävä uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Yksi niistä, nurmikonleikkuu, ei kansalaisilta hevin unohdu.
– Nurmikkoa Posti ei leikkaa. Se on tiedotettu jo vuosi sitten. On harmillista, jos sillä edelleen viisastellaan. Kyse oli kokeilusta, joka kiivaimpana kokeilukuukautena heinäkuussa vei 0,04 prosenttia jakelun kokonaistyöajasta, Kulp sanoo.
Selkein suunta Postille on tietysti pakettipuolella, koska verkkokauppa kasvaa.
Kulp näkee kasvumahdollisuuksia myös kotiin vietävissä palveluissa, etenkin hoiva-alalla, koska jo postinkantajat liikkuvat koko valtakunnan alueella ja käyvät ihmisten postilaatikoilla ja kotiovilla.
– Siellä on saavutettu jo menestystä. Meillä on kymmenien kuntien kanssa kotihoidon yhteistyötä. Työntekijöitä meillä on niiissä tehtävissä noin 500. Liikevaihtoa ei ole raportoitu julkisesti, mutta se on ihan merkittävää.
Posti Kotipalvelu tuottaa palveluita muun muassa Oulun ja Riihimäen kaupungeille.
– Lisäksi kehitämme kuntien kanssa monitoimimallia, jossa kotipalveluihin perehdytetty postityöntekijä toimii kotihoidon tukena asiakkaan arkiaskareissa. Tämä on aloitettu muun muassa Eksoten kanssa 2016 vuoden alussa ja Kuopion kaupungin kanssa viime vuonna.
Kuntien kanssa toimimisella on jo pitkä historia, sillä Posti on huolehtinut ateriakuljetuksista vuodesta 1997 lähtien. Tällä hetkellä Posti vastaa noin sadan kunnan ateriakuljetuksista, esimerkiksi Lapualla, Kajaanissa ja Mäntyharjulla.
Kauanko postinjakelu jatkuu?
Kaj Kulpin kristallipallo on hämärä. Hän tai tuskin kukaan mukaan osaa sanoa, missä vaiheessa kirjepostin jakelussa siirrytään Tanskan malliin: jakamaan posti vain kerran viikossa.
Se on varmaa, että jossain vaiheessa muutoksia tarvitaan, koska "jos kirjeitä ei ole, laatikoita on turha kolistella". Sitä ennen on oleellista pienentää kustannustaakkaa, jotta valtakunnallista postinjakelua voidaan jatkaa mahdollisimman pitkään.
Sitäkään ei Kulpin mielestä voi sanoa, kohdistuvatko mahdolliset toimet ensimmäisenä syrjäseutuihin.
– Se on selvää, että haja-asutusalueella postin jakelukustannukset ovat korkeammat kuin taajamissa ja pitkän matkan kulkeminen on kalliimpaa kuin lyhyen.
Ulkopuolisilla yrityksillä on tuskin kiinnostusta kilpailla syrjäseutujen postinjakamisesta. Ne jäävät joka tapauksessa Postin taakaksi.
Korjattu 21.5.2018 klo 9.07: Korjattu luku kohdasta, jossa puhutaan kuinka paljon Postin lähetyksistä on postimerkillä lähetettyjä kirjeitä ja kortteja. Aiemmin kohdassa oli 8 miljoonaa, oikea luku on 80 miljoonaa. Lisäksi korjattu myös luku 8 000 kohdasta, missä puhutaan Postin epäonnistumisen saldosta. Oikea luku on 80 000.
Korjattu 21.5.2018 klo 9.30: Tarkennettu kohtaa kadonneista kirjeistä. Niiden määrä on alle prosentin tuhannesosan kaikista postimerkeillä varustetuista kirjeistä, aiemmin jutussa ja otsikossa oli, että niiden määrä olisi prosentin tuhannesosa.