Nykyhallituksen aikana yksi kaikkein suurimpien muutoksien kouriin joutuneista opetusaloista on ammatillinen koulutus. Opetusministeriön Amisreformin mukaan oli pakko uudistua, koska tulevaisuuden työelämässä tarvittaisiin erilaista ammattitaitoa. Muutoksia tarvittiin myös siksi, että tiedettiin jo ennalta, että koulutukseen käytettäisiin aiempaa vähemmän rahaa.
Opettajiin uudistus ei suuremmin luottanut. Ennen nuori oppi perustaidot, tekniikat sekä koneiden käytön koulutuspaikassaan ja siirtyi sitten työelämään niitä harjoittelemaan. Nyt myös taitojen opiskelu siirretään työpaikoille.
Uudistuksen mukaan työnantajat pystyvät antamaan ammattioppilaitoksia parempaa opetusta. Kun heidät vielä perehdytetään kriteereihin, saavat he myös arvioida oppilaan osaamista.
Oppilaan oikeusturvan kannalta muutos ei ole kaikilta osin järkevä. Oppilaitoksissa on tietoa esimerkiksi oppilaan mahdollisista opiskeluvaikeuksista, mutta sellaisia ei saa siirtää työnantajan käyttöön. Osaavatko työpaikkojen vuoropäälliköt ja myymälävastaavat siirtää henkilökemiat syrjään ja arvioida vain opiskelijan työtä, ei luonnetta? Voiko taidollisesti etevä mutta arka nuori saada hyviä numeroita?
Harvassa firmassa työntekijöillä on niin paljon luppoaikaa, että joku ehtii kokonaan keskittymään alaa tuntemattoman nuoren jatkuvaan neuvomiseen.
Uudistus painottaa opiskelijan vastuuta omista opinnoistaan. Hän saa luovia koulutuksessa omaan tahtiinsa, tunnistaa osaamisensa puutteet ja kehittää itseään monipuolisesti. Sitä, miten tämä tapahtuu, uudistus ei kerro. Lisäksi erilaisia harrastuksia, kuten vaikkapa seurakunnan isoistoiminta ja partioharrastus voidaan laskea opintosuorituksiksi.
Valinnanvapauden lisääntyminen ja työelämässä opiskelu saattavat motivoida monia. Samalla muutos vaatii paljon itsekuria, etätöitä työpäivän jälkeen ja laajojen kokonaisuuksien hahmottamista sekä oman osaamisen tunnistamista.
Tilastojen mukaan ammatillisella puolella opintojen keskeyttäminen on yleisempää kuin muissa opinnoissa. Yhtenä syynä keskeyttämisiin pidetään sitä, että ammatilliselle puolelle hakeutuvien opiskeluvalmiudet saattavat olla heikot. Silti nuori joutuu uudistuksen myötä yksin suunnittelemaan opintopolkuaan ja valikoimaan tarkkaan osaamistaan täydentäviä kursseja.
Ammatillisen puolen opiskelijajärjestö SAKKI on jo huolissaan keskeyttäjien määrän kasvusta, ja opiskelijoiden kokemuksia kartoittava Amisbarometri paljastaa, että jo kolmannes vastaajista kaipaisi enemmän opettajan antamaa opetusta.
Lisäopetusta ei vaan tipu, sillä pelkästään viime vuonna ammatillisesta koulutuksesta vähennettiin 190 miljoonaa euroa. Edellinen hallitus taas pienensi valtionosuusprosenttia, mikä lisäsi kuntien kustannuksia.
Vaikka opiskelijoiden määrä on kasvanut, leikkaukset ovat johtaneet pelkästään viime vuonna yli 1600 opettajan irtisanomiseen sekä yksittäisten koulutuslinjojen ja jopa kokonaisten koulujen lakkauttamisiin. Paperitehtaiden sulkemisia varten valtiolla on äkillisen rakennemuutoksen rahaa, mutta opetuspuolella massairtisanomiset aiheuttaa hallitus itse.
Kouluverkon harvenemiseen ei ole mielestäni kiinnitetty riittävästi huomiota. Siinä kun peruskoulun juuri päättänyt teini hakee lukioon, hän todennäköisesti jatkaa opintojaan samassa kunnassa ja asuu kotona. Sen sijaan ammattikouluun hakeutuva nuori joutuu muuttamaan vieraaseen kaupunkiin yksin asumaan jo 16-vuotiaana. Opintojaan hän ei suorita koulussa vaan eri työnantajien palveluksessa, missä toiset työntekijät opastavat minkä ehtivät omien töidensä lomassa.
Kuka silloin vastaa siitä, että opiskelijan saama ohjaus on hyvää? Harvassa firmassa työntekijöillä on niin paljon luppoaikaa, että joku ehtii kokonaan keskittymään alaa tuntemattoman nuoren jatkuvaan neuvomiseen. Miten yritykset voisivat ehtiä kouluttaa töiden ohessa, varsinkaan aloilla joissa työvoiman tarve on jo valmiiksi suuri ja tekijöitä vähän?
Lisäksi uudistus asettaa opiskelijat alueellisesti eriarvoiseen asemaan, sillä firmojen määrä vaikkapa Kainuussa on eri kuin pääkaupunkiseudulla. Kuka opetuksen hoitaa silloin, kun opiskelijalle ei löydy harjoittelupaikkaa? Entä jääkö firmoilta ammattilaiset palkkaamatta, kun paikat jatkuvasti täytetään ilmaisilla harjoittelijoilla.
Ongelmana on myös opintojen kaventuminen. Periaatteessa opiskelijan on mahdollista hankkia koko koulutuksensa viidenkymmenen neliön ruokakaupassa, keskittyä hyllyttämään vehnäjauhoa sekä ketsuppipulloja, kenties välillä tulostaa aletarroja einespakkauksiin. Lopulta, mikäli kemiat ovat myymäläpäällikön kanssa menneet yksiin, hän valmistuu korkeimmilla arvosanoilla kaupallisen alan ammattilaiseksi.
Kiinnostaako ketään se, ovatko R-kioskin kassalta ja Prisman markkinoinnista annetut numerot keskenään yhdenmukaiset?
Tämä ei toki ole ongelma, sillä onhan silloin saatu koulutettua hyvä pienmyymälän ammattilainen. Pulma piilee siinä, että samalla opiskelija on hankkinut itselleen jatko-opintokelpoisuuden. Nuori, joka ei ehkä peruskoulun jälkeen ole saanut minkäänlaista jäsenneltyä opetusta, onkin yhtäkkiä kelpoinen jatkamaan työnantajan myöntämin arvosanoin ammattikorkeakoulussa liiketalouden opintoja, sillä pääsykokeiden sijasta 2020 alkaen opiskelijat valitaan arvosanojen perusteella.
Kukaan ei tosin varmista, olivatko tienatut arvosanat keskenään verrannollisia. Peruskoulun päättöarvioinnin yhdenvertaisuutta tahdotaan valvoa, mutta kiinnostaako ketään se, ovatko R-kioskin kassalta ja Prisman markkinoinnista annetut numerot keskenään yhdenmukaiset?
Joillekin ammatillisista opinnoista tulee hyvä kiitorata työpaikkaan, kun taas toiset eivät tule pärjäämään ilman vahvaa tukiverkkoa. Tuleeko uudistus suosimaan lahjakkaita, samalla kun heikommat jäävät koululle pyörimään niiden muutaman säästyneen opettajan kanssa, joilla on ehkä entistä vähemmän aikaa opettaa ja ohjata?
Opettajana en myöskään voi olla ihmettelemättä, millainen ajatus valtaapitävillä koulutuksesta on. Sen sijaan että koulutusta ajateltaisiin opiskelijan taitojen karttumisena sekä työelämävalmiuden lisääntymisenä ja henkisenä kasvamisena, on se yhtäkkiä muuttunut työnantajilta tulevien vaatimusten toteuttajaksi.
Ajatus siitä, että työnantaja määrittelee opintojen sisällöt, kouluttaa opiskelijan ja osallistuu lopuksi arviointiin, on kummallinen.
Tommi Kinnunen
Tommi Kinnunen on Kuusamossa syntynyt kirjailija ja äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori. Häntä kiinnostavat teatteri, remontointi ja nikkarointi. Hän on vakuuttunut, että ainoastaan Koillismaalla on oikean näköistä metsää.
Korjaus 7.8. klo 13.08: Korvattu sana kauppakorkeakoulu ammattikorkeakoululla ja täsmennetty, että pääsykokeista siirrytään pistevalintaan vuonna 2020.