Nykyinen eduskunta aloittaa syyskuun alussa viimeisen istuntokauden, ja ensi huhtikuussa pidettäviin eduskuntavaaleihin on enää seitsemän ja puoli kuukautta.
Politiikan tarkkailija joutuu tavan takaa vastaamaan kysymykseen, mikä puolue voittaa ja mikä häviää?
Vaikka tiedän, ettei tähän kysymykseen olemassa patenttivastausta, päätin selvittää, onko takavuosien vaalituloksissa ollut jokin sellainen säännönmukaisuus, joka toistuu vaaleissa riippumatta siitä, mikä puolue on hallituksessa ja mikä oppositiossa.
Niinpä katsoin vaalitilastoista, miten päähallituspuolueet ja opposition pääpuolueet ovat pärjänneet kahdeksissa edellisissä eduskuntavaaleissa.
Näiden tulosten perusteella näyttäisi siltä, että suurten puolueiden vaalituloksissa on olemassa säännönmukaisuus.
Miksi juuri kahdeksissa vaaleissa?
Suomessa siirryttiin vaalikaudella 1983-1987 järjestelmään, jossa sama hallitus tai ainakin lähes sama hallituspohja on ollut vallassa koko vaalikauden. Tämä selkeytti hallituksen ja opposition välistä rajaa.
Miksi vain suuret puolueet?
Suuret puolueet eivät ole kertaakaan lähteneet pois hallituksesta kesken vaalikauden, mutta pienet puolueet, esimerkiksi vihreät, vasemmistoliitto ja kristillisdemokraatit, ovat vaihtaneet vaalikauden aikana oppositioon, joten niiden vaalimenestystä ei voi arvioida samalla perusteella kuin suurten hallituskumppanien.
SDP on päähallituspuolueena mennyt kolme kertaa vaaleihin (1987, 1999 ja 2003). Keskusta on niin ikään ollut kolme kertaa pääministeripuolueena vaaleissa (1995, 2007 ja 2011) ja kokoomus kaksi kertaa (1991 ja 2015).
Miten päähallituspuolue on sitten menestynyt?
Yhdellä sanalla sanottuna: huonosti. Päähallituspuolue on hävinnyt vaalit seitsemän kertaa. Suurimmat tappiot kokivat keskusta vuonna 2011, puolue menetti silloin 16 paikkaa, ja kokoomus vuonna 1991, jolloin se hävisi 13 paikkaa. Vain yhden ainoan kerran pääministeripuolue on saanut lisää paikkoja. SDP voitti Paavo Lipposen johdolla kaksi paikkaa vuoden 2003 vaaleissa.
Vain yhden kerran toinen suuri hallituspuolue on saanut merkittävän vaalivoiton.
Lähes yhtä huonosti on käynyt toiselle suurelle hallituspuolueelle. Se on hävinnyt vaalit kuusi kertaa. Vain yhden kerran toinen suuri hallituspuolue on saanut merkittävän vaalivoiton. Kokoomus voitti Sauli Niinistön johdolla seitsemän paikkaa vuonna 1999.
Entä miten pääoppositiopuolue on pärjännyt?
Pääoppositiopuolue on voittanut seitsemän kertaa kahdeksasta. Ainoa tappio tuli vuonna 2011. Silloin pääoppositiopuolue SDP hävisi muutaman paikan. Niissäkin vaaleissa oppositio voitti, mutta voitto meni perussuomalaiselle puolueelle, joka sai peräti 34 lisäpaikkaa.
Näiden tulosten perusteella näyttäisi siltä, että suurten puolueiden vaalituloksissa on olemassa säännönmukaisuus, joka toistuu lähes aina riippumatta siitä, mikä puolue on ollut hallituksessa ja mikä oppositiossa: suuri hallituspuolue häviää ja suuri oppositiopuolue voittaa.
Nyt olisi helppo tehdä vaaliveikkaus, jonka mukaan Juha Sipilän hallituksen pääpuolueet keskusta ja kokoomus häviäisivät ja pääoppositiopuolue SDP voittaisi tulevat vaalit.
Tulevissa eduskuntavaaleissa on kuitenkin se erikoinen piirre, että vaaleissa on mukana kolme suurta hallituspuoluetta. Tosin niistä yksi, perussuomalaiset, on vaalikauden aikana hajonnut kahteen puoliskoon, joista toinen on hallituksessa ja toinen oppositiossa. Vastaavaa tilannetta ei ole ollut kahdeksissa edellisissä vaaleissa.
Näin suuri muutos voi vaikuttaa vaalitulokseen yllättävällä tavalla.
Onkin viisasta siteerata pörssiasiantuntijoita, jotka antavat pörssikursseja tuijottaville sijoittajille ohjeen: menneisyys ei ole tae tulevaisuudesta, eikä kukaan voi varmuudella ennustaa tulevaisuutta.
Unto Hämäläinen
Kirjoittaja on eläkkeellä oleva politiikan toimittaja.