Aivosumu. Tällä sanalla kangasalalainen Sari Mäkinen kuvaa olotilaansa, jossa hakeutui työterveyshuoltoon vajaat kolme vuotta sitten. Loputtomalta tuntuva uupumus, unohtelu, rytmihäiriöt ja nivel- ja lihaskivut olivat syöneet 51-vuotiaan naisen elämänilon.
– Monesti aamulla kysyin mieheltäni, mitä olen yöllä tehnyt, kun minulla oli pakara- ja reisilihakset kipeinä.
– Aloin ajatella, miten minun lopulta käy. Olin niin aivosumuinen, että en muistanut lopulta enää mitään. Iltapäivisin tuli sellainen olo, että nukahdan seisovilleni. Oli pelottavaa, kun tuntui, etten nuku öisin enää lainkaan, Mäkinen kertoo.
Mäkistä oli vuosia hoidettu huonounisena ja unettomana. Ensimmäiset nukahtamislääkkeensä hän sai jo kolmikymppisenä.
Oikea diagnoosi löytyi vähän kuin vahingossa.
Mäkinen pohti työterveyslääkärin vastaanotolla, minkähän takia hänen uniongelmansa on sellainen, että öisin hän säikähtää hereille ja sydän tykyttää.
– Työterveyslääkäri tarttui tähän ja kysyi, ethän sinä vaan hengityskatkoksiin herää. Tiesin kyllä, että selälläni nukkuessani välillä kuorsaan, mutta mitään katkoksia en ollut huomannut eikä hyväuninen miehenikään.
Mäkinen sai lähetteen tutkimuksiin, joissa paljastui vaikea uniapnea. Hengityskatkoksia oli yli 50 tunnissa, pisimmät niistä 86 sekuntia. Säpsähdykset saivat selityksen, samoin sydämentykytykset.
– Sydän teki kaikkensa pumpatakseen vähän hapen koko kehoon.
Yhä useampi suomalainen sairastuu
Uniapneaa eli unen aikaisia hengityskatkoksia todetaan suomalaisilla kiihtyvällä tahdilla. Esimerkiksi Tampereen yliopistollisessa sairaalassa (Taysissa) uniapnealähetteiden määrä on kasvanut viidessä vuodessa 100 prosenttia ja vuodessa noin 25 prosenttia.
Taysin unipoliklinikan apulaisylilääkäri Hannele Hasala kertoo, että valtaosalta tutkimuksiin tulevilta tauti myös todetaan. Yhä useampiin uusiin uneapneadiagnooseihin on ainakin kaksi syytä.
– Suurin syy on lisääntynyt ylipaino. Toinen merkitsevä tekijä on tietoisuus uniapneasta. Sitä osataan epäillä ja tutkitaan enenevässä määrin, Hasala sanoo.
Myös uniapnean diagnostiikka on kehittynyt. Isoin osa tutkimuksista tehdään jo kotona uniklinikoilta lainattavilla laitteilla. Tutkimuksia tehdään laajasti perusterveydenhuollossa ja työterveyshuollon lähetteillä yksityisellä puolella.
Helsingin yliopistollisessa sairaalassa (HUSissa) uniapneapotilaiden määrä on viime vuosina lisääntynyt noin 15 prosentin vuosivauhdilla.
Kasvanut hoidon tarve on pannut monen sairaanhoitopiirin resurssit koetukselle. Hoitoon pääsyn nopeus riippuu paljon siitä, missä sattuu asumaan.
Uniapnean yleisimpänä hoitomuotona on ylipainehengityshoito eli CPAP-hoito (Continuous Positive Airway Pressure). Siinä nenämaskin kautta hengitetään huoneilmaa pienellä ylipaineella, mikä estää hengitysteiden tukkeutumista unen aikana.
Tampereella kiireettömiin CPAP-laitehoidon aloituksiin on 2–3 kuukauden jono. HUSissa hoitoon pääsee viimeistään 3 kuukaudessa.
Vaikea tilanne on Oulussa, jossa vielä helmikuussa jono oli jopa 7–8 kuukautta, mikä ylittää hoidon lainmukaisen odotusajan. Syksyllä jono on pystytty purkamaan 6 kuukauteen eli juuri hoitotakuun rajalle.
Kaikissa sairaanhoitopiireissä esimerkiksi kuljetusalalla toimivat hoidetaan kiireellisinä tapauksina.
Oireet voivat olla moninaisia
Tyypillinen uniapneapotilas on ylipainoinen keski-ikäinen mies, mutta tautia esiintyy myös monilla naisilla, parikymppisillä ja hoikilla.
Nykytiedon mukaan miehistä vähintään 4 prosenttia ja naisista kaksi prosenttia sairastaa uniapneaa. Naisilla uniapnea on yleisintä vaihdevuosien jälkeen, jolloin naisten sairastuvuus yleistyy miesten tasolle.
Uniapnean oireet ovat moninaisia. Vaikka ei heräisi hengityskatkoksiin, uniapneaa kannattaa epäillä, jos kuorsaa, yöuni on rikkonaista, jos on päiväväsymystä, yöhikoilua tai yöllisiä toistuvia vessakäyntejä.
Uniapneaan liittyy myös muisti- ja mielialaongelmia.
Sari Mäkinen otti oman diagnoosinsa vastaan helpottuneena. Vaikka vakavasta sairaudesta on kysymys, hän oli iloinen ja toiveikas.
– Tiesin ihmisiä, joilla oli jo se ystävä yöpöydällä ja he olivat saaneet avun. Ajattelin, että ehkä se tuttu minä palaa takaisin, Mäkinen sanoo.
Karmea ensimmäinen yö
Mäkinen sai CPAP-laitteen ja perehdytyksen sen käyttöön noin kuukauden kuluttua dignoosista. Hän oli juuri lähdössä perheen kanssa hiihtolomalle pohjoiseen ja päätti opetella käyttöä siellä.
Ensimmäinen yö oli yhtä tuskaa.
– Karmealtahan se tuntui, kun Kuusamossa laitoin värkin ensimmäistä kertaa päälle. Yö meni niin, että kuuntelin vain hengitystäni. Mutta ajattelin, että minähän taltutan tämän vehkeen ja ystävystyn sen kanssa. Pakkohan se oli, kun olotila oli jo niin ikävä.
Mäkinen arvioi, että alkuvaikeuksista huolimatta laitteen tuoma apu alkoi näkyä jo pohjoisessa vietetyn viikon aikana.
– Jo sillä viikolla huomasin, että hyvänen aika, olen nukkunut yhtä soittoa neljä tuntia. Laitehan on siitä kiva, että siitä voi kurkistaa kauanko on nukkunut ja onko ollut katkoja.
Kallisarvoinen ystävä – mutta ei kaikille
Ylipainehoidon avulla Sari Mäkinen vähä vähältä virkistyi ja moninaiset oireet katosivat. Olon kohentuessa apea mieli väistyi.
– Norsunkärsästä on tullut paras petikaverini. Nykyisin sanon melkein, että "Hän" on minulle tärkeä, Mäkinen nauraa.
– Yhtäkään yötä en ole alun jälkeen nukkunut ilman hönkäpilliäni, enkä edes päiväunia ottanut. Niin kallisarvoinen laite on, kun ajattelee, miten se on elämistäni muuttanut.
Kaikille uniapneasta kärsiville CPAP-hoito ei sovi. Yksi heistä on Kuopion seudulla asuva 36-vuotias Satu Peltomaa, joka meni lääkäriin rytmihäiriöiden takia. Hän sai diagnoosin vaikeasta uniapneasta noin vuosi sitten.
Peltomaa joutui lopettamaan CPAP-laitteen käytön muutaman kuukauden jälkeen.
– Minulla on herkkä iho, ja aloin saada maskin silikonista allergiaoireita, Peltomaa kertoo.
Uniapneaa voidaan hoitaa myös uniapneakiskolla, joka muuttaa alaleuan asentoa. Myös nukkumisasennon muuttaminen voi tuoda helpotusta katkoksiin. Joskus uniapneaa hoidetaan leikkauksella.
Vertaistuki antaa voimaa
Peltomaan "onni" oli se, että hänen uniapneansa syy oli selvä: vakava ylipaino. Uniapneadiagnoosi antoi hänelle pontta ja voimaa painonpudotukseen.
– Menin siskoni kanssa valmennukseen, jossa käytettiin ateriankorvikkeita. Tsemppasimme toisiamme.
Alle puolessa vuodessa Peltomaan paino putosi 26 kiloa. Hän pääsi uuteen unitutkimukseen, josta selvisi, että öisiä hengityskatkoja ei enää juurikaan ole.
– Sain terveen paperit ja palautettua CPAP-laitteeni Kuopion ylipistosairaalaan. Toivotin sille hyvää matkaa, en koskaan tullut kunnolla kaverikseen.
Myös Sari Mäkisellä on kolmen vuoden käytön aikana ollut jaksoja, jolloin ylipainelaitteen käyttö on tuntunut hankalalta.
– Esimerkiksi vuoden kohdalla oli tosi vaikea jakso. Tuntui, että nielen ilmaa. Silloin sain tukea unihoitajalta ja hoito alkoi taas sujua.
Sekä Mäkinen että Peltomaa haluavat olla tukena myös muille uniapneapotilaille. Sari Mäkinen perusti jokin aika sitten Facebookiin Kepeemmät uniapneetikot -vertaistukiryhmän, jossa jaetaan vinkkejä ja tuetaan toisia sairastuneita yli karikkojen.
Myös Peltomaa toimii ryhmässä aktiivisesti, vaikka ei itse enää varsinaisesti uniapneaa sairastakaan.
– Minusta on kiva tsempata ihmisiä, joilla apnea on painoon liittyvä. Painonpudotus voi oikeasti auttaa. Tietysti, jos syy on rakenteellinen, laihdutus ei auta, mutta monia muita voin tsempata, Peltomaa sanoo.
Uniapnea altistaa monille sairauksille
Taysin Hannele Hasala pitää hyvänä, että uniapneasta kärsivät ihmiset löydetään, vaikka nopeasti kasvavat potilasmäärät ovatkin sairaaloille haaste. Hoitamattomana taudilla on vakavia terveysvaikutuksia.
– Uniapnea on merkittävä riskitekijä sydän- ja verisuonisairauksille. Se altistaa verenpainetaudille, sydänkohtaukselle, aivohalvaukselle, masennukselle ja jopa refluksitaudille, Hasala luettelee.
Hasalan mukaan uniapnealla on valtava kansantaloudellinen merkitys. Kun se hoidetaan, ihmiset pysyvät työelämässä ja toimintakykyisinä.
Oman diagnoosinsa myötä Sari Mäkinen on antanut itselleen luvan olla väsynyt ja pitää huolta itsestään.
– Joskus voi vielä tulla jaksoja, jolloin nukun huonosti. Silloin voi olla pakko jäädä muutamaksi päiväksi kotiin hoitamaan väsymys pois, Mäkinen sanoo.
Oma tauti on opettanut myötätuntoa myös muiden jaksamattomuutta kohtaan. Päällimmäisenä on kuitenkin kiitollisuus.
– Oli elämää mullistava asia, kun oireet alkoivat vuosien sumuisen ajan jälkeen helpottaa.
