Alaikäisten avioliitoille tulee kohta stoppi. Vaikka lain mukaan avioliittoon ei saa mennä alle 18-vuotias, voi oikeusministeriö vielä toukokuun loppuun asti antaa poikkeusluvan erityisistä syistä alaikäiselle.
Poikkeuslupaa varten ministeriö on kuullut alaikäisen hakijan huoltajaa. Jos hakija on ollut alle 16-vuotias ja huoltaja on vastustanut liittoa, on ministeriö hankkinut lausunnon lastensuojeluviranomaiselta.
Poikkeusluvan tarvetta on oikeusministeriön mukaan yleisimmin perusteltu uskonnollisella vakaumuksella. Yhtenä hakijajoukkona ovat olleet vuosikymmenten saatossa lestadiolaiset. Alle 17-vuotiaalla myönnetyt luvat ovat kuitenkin olleet harvinaisia. Niiden perusteena on ollut raskaus.
Yleisesti ottaen me suomalaiset olemme kyllä kaikki enemmän tai vähemmän serkkuja.
Markus Perola
Viime vuosina alaikäisyyteen liittyviä poikkeuslupahakemuksia on tullut ministeriöön 10–30 vuosittain. Vuonna 2017 hakemuksia saapui 11, joiden perusteella myönnettiin seitsemän lupaa. Valtaosa viime vuosina luvan saaneista alaikäisistä hakijoista on ollut 17-vuotiaita tyttöjä.
Tämä poikkeuslupamenettely tulee kuitenkin tiensä päähän 1. kesäkuuta 2019 lähtien. Silloin alaikäisten avioliittojen poikkeuslupamenettely kumotaan. Jatkossa siis vain 18 vuotta täyttäneet voivat solmia avioliiton.
Alaikäisten mahdollisuudesta solmia avioliitto on viime vuosina luovuttu muun muassa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. Oikeusministeri Antti Häkkänen (kok.) perustelee poikkeuslupakäytännön poistamista lapsen edulla.
– On lapsen edun mukaista, että lapsi voi vasta täysi-ikäisenä puhtaasta omasta tahdostaan solmia avioliiton. Poikkeusluvista luopumalla annamme myös kansainvälisen signaalin, että emme hyväksy alaikäisten avioliittoa, Häkkänen totesi ministeriön lokakuisessa tiedotteessa.
Serkukset saavat mennä naimisiin vapaasti
Lähisukulaisen kanssa naimisiin ei saa mennä. Isä, äiti ja sisarukset ovat lain mukaan kiellettyjä kumppaneita.
"Kukaan ei saa mennä naimisiin isänsä, äitinsä, näiden vanhempien tai muun suoraan takenevassa polvessa olevan sukulaisensa kanssa eikä lapsensa, lapsenlapsensa tai muun suoraan etenevässä polvessa olevan sukulaisensa kanssa. Sisarukset ja puolisarukset eivät saa mennä keskenään avioliittoon." (Avioliittolaki 234/192)
Sukulaisuussuhde voi olla liian läheinen avioliitolle, oli sukulaisuussuhde sitten biologinen tai adoptioon perustuva.
Vaikka laissa kielletään myös avioliittoon meneminen veljen tai sisaren jälkeläisen kanssa, oikeusministeriö voi antaa tähän luvan erityisistä syistä. Jos poikkeuslupa heltiää, puoliso voi siis olla täti, setä tai eno. Nämä liitot ovat ministeriön mukaan hyvin harvinaisia. Käytössä olevien tietojen perusteella vaikuttaisi siltä, että 2000-luvulla on ollut kaksi hakemusta ja näihin on myönnetty lupa avioliittolain 2 luvun 9 § perusteella.
– Kummassakaan tapauksessa minulla ei ole tarkempia tietoja siitä, onko kyse ollut biologisesta sukulaisuudesta, sanoo hallitussihteeri Johanna Nyberg.
Serkukset saavat mennä naimisiin vapaasti. Kukaan ei tiedä, kuinka paljon tällaisia avioliittoja on solmittu.
– Todennäköistä on, että serkuksia on naimisissa keskenään. Mutta koska tällainen ei ole este avioliitolle, ei sitä sen kummemmin tilastoidakaan, kertoo henkikirjoittaja Marjo Valkonen Uudenmaan maistraatista.
Maistraattien ja seurakuntien toteuttamassa avioliiton esteiden tutkinnassa tulee eteen tilanteita, joissa avioliittoon aikoo ihminen, jolla on aiempi avioliitto yhä voimassa. Silloin ei naimisiin voi mennä.
– Asiakirja-aineistoa tarvitaan esteiden tutkimiseksi, jos avioliitoon aikovan siviilisääty ei ilmene väestötietojärjestelmästä. Kysymys on tällöin käytännössä aina ulkomaalaisesta, joka ei asu Suomessa, jatkaa Valkonen.
Jos toisena osapuolena on ulkomaalainen, avioliiton esteiden tutkinta on tavallista hitaampaa, sillä lähtömaasta pitää tilata asiakirjoja.
Avioliiton esteiden syistä ei kerätä Suomessa systemaattisesti tietoa.
– Ei ole mitään oikeusperustetta kerätä tällaista tietoa, sanoo Kirkkohallituksen rekisterijohtaja Sanna Heickell.
Genetiikkatutkija, jonka ukki ja mummi ovat serkuksia
Usein ajatellaan, että vanhempien välinen sukulaisuus tarkoittaa automaattisesti geneettisiä häiriöitä jälkeläisillä. Näin yksioikoisesti eivät asiat tutkijan mukaan mene. Jos niin sanotut ensimmäiset serkukset jakavat perimänsä, se on melko turvallista jälkeläisten kannalta.
– Jaettu perimä laimenee nopeasti puoliintuen jokaisella askeleella. Esimerkiksi sisarukset jakavat puolet perimästään, mutta serkukset enää keskimäärin kahdeksasosan. Tämä laskee nopeasti sairastumisriskiä jälkeläisillä, kertoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa tutkimusprofessorina työskentelevä Markus Perola.
Genetiikka on pitkälti sattumankauppaa. Perola tosin muistuttaa, että jos molemmat vanhemmat jakavat saman geenin saman virheellisen muodon, lapsen mahdollisuus saada peittyvästi periytyvä sairaus on normaalia suurempi. Esimerkkinä näistä harvinaisista taudeista voi tutkijan mukaan käyttää suomalaisen tautiperinnön sairauksia, joista useimmat saavat aikaan lapselle vakavan kehitysvamman ja ovat perheelle omanlaisensa tragedia.
– Tämä ilmiö on varmastikin aikanaan esi-isiemme yhteisöissä jo havaittu. Onneksi tällaiset mutaatiot ja sairaudet ovat erittäin harvinaisia, joten läheistenkin sukulaisten lapset useimmiten syntyvät täysin normaaleina.
Markus Perola on erikoistunut kansantautien perimään, genetiikkaan sekä kansantauteihin. Hän on itse esimerkki ihmisestä, jonka isovanhemmat olivat serkuksia.
– Vaikka isovanhempani ovat olleet serkuksia, tässä minä olen. Tosin ystäväni on vitsaillut, että asian kyllä huomaa. Yleisesti ottaen me suomalaiset olemme kyllä kaikki enemmän tai vähemmän serkkuja.