FRANKFORT, KENTUCKY Kun Donna Pollard meni naimisiin, hän ei sanonut tahdon eikä saanut sormusta. Oikeusvirkailija halusi tietää vain sen, kumpi pariskunnasta oli alaikäinen.
Pollard oli 16-vuotias, mies 31.
Virkailija kirjasi tiedon Pollardin iästä nostamatta katsettaan tietokoneen ruudulta.
– Tunsin oloni epämukavaksi ja ymmärsin, että kaikki ei ole niin kuin pitäisi. Mutta en uskaltanut kuunnella intuitiotani, Pollard muistelee liki 20 vuotta myöhemmin.
Pollardin naimisiinmenosta 2000-luvun alussa puuttuivat muutkin perinteiset hääjuhlan merkit. Miehen toivomuksesta he matkustivat Tennesseen osavaltioon Pigeon Forgen paikkakunnalle, joka oli maankuulu pika-avioliitoista. Lupien saaminen oli siellä helppoa.
– Mies otaksui, ettei meiltä ulkopaikkakuntalaisina kyseltäisi niin paljon, Pollard sanoo.
Arvio oli oikea. Kukaan ei ihmetellyt pariskunnan suurta ikäeroa. Ei, vaikka sulhanen oli lähes tuplasti morsiantaan vanhempi. Tennesseessä riitti, että Pollardilla oli vanhempansa suostumus avioliiton solmimiseen.
Virastotalon koruttomassa tilaisuudessa Donna Pollardista tuli yksi niistä yli 200 000 alaikäisestä, jotka avioituivat Yhdysvalloissa vuosina 2000–2015. Tarkkaa tietoa lapsiavioliittojen määrästä ei ole, koska kaikki osavaltiot eivät niitä tilastoi.
Kansalaisjärjestö Unchained At Last, jonka nimi tarkoittaa suomeksi "Vihdoin irti kahleista", arvioi liittojen määrän vielä suuremmaksi. Järjestön mukaan alaikäisiä avioitui vuosina 2000–2010 jopa lähes neljännesmiljoona.
Donna Pollard ajatteli, että naimisiinmeno vapauttaisi hänet hankalasta elämästään lapsuudenkodissa. Pian hän huomasi joutuneensa ojasta allikkoon.
"Kokemani kauheudet voivat saada merkityksen, jos pystyn käyttämään niitä muiden auttamiseen."
Pöydällä lepää kultaisella tähdellä koristeltu lasipysti. Kentuckyn sosiaalityöntekijöiden järjestö on juuri palkinnut Donna Pollardin "sosiaalisen oikeudenmukaisuuden vuoden tähtenä".
Tunnustus ojennettiin Pollardille Kentuckyn parlamenttitalossa osavaltion pääkaupungissa Frankfortissa. Pollard on rakennuksen kupolikaton alla nykyään tuttu näky.
34-vuotiaana hänestä on tullut lapsiavioliittojen vastaisen työn keulakuva monissa Yhdysvaltain osavaltioissa.
Yhdysvalloissa alaikäisten avioliitoista ei säädetä liittovaltion tasolla, vaan jokainen osavaltio päättää itse. Vain kaksi osavaltiota, New Jersey ja Delaware, kieltää alle 18-vuotiaiden avioliitot kokonaan. Enemmistössä osavaltioista ei edelleenkään ole ehdotonta alaikärajaa, Pollard harmittelee.
Samaan aikaan Yhdysvallat kuitenkin viestii ulko- ja kehityspolitiikassaan muille maille, että lapsiavioliitot ovat lapsille haitallisia.
Suomessa eduskunta kielsi alaikäisten avioliitot kokonaan vasta hiljattain, tämän vuoden helmikuussa. Siihen asti alaikäiset olivat voineet hakea oikeusministeriöltä poikkeuslupaa avioitumiseen.
Donna Pollardilla on tapana hämmentää ihmisiä kertomalla, että Afganistanissa 11 000 alaikäistä meni naimisiin vuosien 2000 ja 2015 välisenä aikana. Yleensä tätä kauhistellaan.
– Kun sanon, että tosiasiassa se tapahtuikin Kentuckyssa, ihmiset eivät ole uskoa korviaan, hän sanoo.
Juuri Pollardin ansiosta Kentuckyn parlamentti muutti vuosi sitten osavaltion avioliittolakeja.
Pollard rohkeni lähestyä yhtä Kentuckyn senaattoreista ja kertoa tälle kahvikupin äärellä tarinansa. Siitä lähti liikkeelle poliittinen prosessi.
Nykyään avioon aikovan pitää olla Kentuckyssa vähintään 17-vuotias, ja alaikäisen puoliso saa olla korkeintaan neljä vuotta häntä vanhempi. Myös muiden ehtojen muun muassa toimeentulon vakaudesta on täytyttävä ennen kuin avioitumisluvan voi tuomarilta saada.
"Täydellisessä maailmassa" Pollard olisi halunnut täyskiellon alle 18-vuotiaiden liitoille. Se ei ollut mahdollista, joten oli tyydyttävä toiseksi parhaaseen vaihtoehtoon.
– Tiedän omakohtaisesti, miten tuhoisaa on, kun lasten saalistaja voi piiloutua lakikirjan taakse ja saada avioitumisluvan, Pollard sanoo.
Hänen matkansa palkituksi lasten oikeuksien ajajaksi oli pitkä.
– Vaikenin yli vuosikymmenen. Kun tajusin, että minulla on voimaa käyttää ääntäni ja kääntää traumani muiden hyödyksi, ryhdyin toimimaan. En suostu enää vaikenemaan.
"Hän aivopesi minua vaimokseen kaksi vuotta. Hän sai minut tuntemaan itseni kauniiksi."
Donna Pollard oli 14-vuotias, kun hän tapasi tulevan aviomiehensä.
Pollard kasvoi Kentuckyssa. Kotiolot olivat vaikeat, vanhemmat laiminlöivät, Pollard sanoo. Hän kertoo joutuneensa myös hyväksikäytetyksi. Aihe on selvästi vaikea, eikä hän puhu siitä tarkemmin.
Koulussa Pollard ei kuitenkaan oireillut, vaan päinvastoin loisti.
Elämänhallinta katosi isän kuoltua syöpään. Isän sairastuminen oli kuluttanut myös tyttären voimavarat, sillä Pollardin äiti oli sysännyt vakavasti sairaan miehensä hoidon vasta 12-vuotiaalle Donnalle.
– Vaihdoin vaipat ja ruokin isän hänen tilansa heiketessä. Kun hän lopulta kuoli, minulla ei ollut minkäänlaisia selviytymiskeinoja, Pollard kertoo.
Arvosanat laskivat. Pollard alkoi käyttäytyä itsetuhoisesti, polttaa kannabista, ja koulunkäynti jäi. Syöksykierteen pysäyttämiseksi Pollard toimitettiin 14-vuotiaana laitoshoitoon Indianan osavaltioon.
Siellä piti saada apua, mutta Pollard putosikin ansaan. Lastensuojelulaitoksessa työskenteli mielenterveyshoitajana mies, joka alkoi piirittää häntä.
Lähentymistaktiikassaan mies hyödynsi taitavasti Pollardin heikkoja lähtökohtia. Hän rakensi suhdetta pyrkimällä nostamaan tytön itsetuntoa. Pollard sai mieheltä rakkauskirjeitä, jotka pursusivat kehuja ja ihailua. Kumpaakaan ei itsetunnon rakennuspalikoiksi ollut kotoa tullut.
– Hän sai minut tuntemaan itseni kauniiksi ja oloni paremmaksi kuin koskaan aiemmin. Vihdoinkin merkitsin jollekin jotain, Pollard muistaa.
Mies onnistui syöttämään Pollardille ajatuksen sielunkumppanuudesta. Vasta vuosien päästä Pollard ymmärsi, mistä tosiasiassa oli ollut kyse.
– Hän aivopesi minut vaimokseen.
Nykyään ilmiöllä on nimikin: grooming. Siinä aikuinen valmistelee lasta eri tavoin saadakseen hänet seksiin ja suhteeseen.
– Lapsuuteni kokemukset hyväksikäytöstä altistivat minut lapsiavioliitolle, Pollard sanoo.
Kahdessa vuodessa mies oli koulinut Pollardin vakuuttuneeksi, että tämä oli kohdannut elämänsä rakkauden. Sen jälkeen piti enää ylipuhua äiti. Se ei ollut kummoinen tehtävä.
"Olemme taipuvaisia uskomaan, että kaikki vanhemmat haluavat lapsilleen hyvää. Näin ei valitettavasti ole."
Kun vanhemman edessä hyvin käyttäytyvä mies ilmestyi Donna Pollardin elämään, tämän äiti antoi muitta mutkitta luvan naimisiinmenoon. Pollardin mukaan äiti suorastaan loikkasi kiinni mahdollisuuteen päästä tyttärestään eroon.
– Äiti teki minulle hyvin varhain selväksi, että olin hänelle taakka. Se näkyi kaikesta hänen käytöksestään, Pollard sanoo.
Hän muistuttaa, että kaikkien vanhempien toimintaa ei ohjaa lapsen etu. Sen hän on nähnyt myös työssään perustettuaan lapsiavioliiton uhreja auttavan järjestön, Survivors’ Cornerin.
Pollard kertoo tapauksista, joissa vanhemmat ovat naittaneet tyttärensä raiskaajalle sen sijaan, että olisivat soittaneet poliisit. Esimerkiksi käy tapaus Pollardin kotiosavaltiosta Kentuckysta ajalta ennen lakimuutosta.
– 13-vuotias tyttö naitettiin 33-vuotiaalle miehelle. Tuomari hyväksyi raskauden avioliiton perusteeksi, vaikka raskaus oli seurausta raiskauksesta, Pollard puuskahtaa.
Juuri tällaisten tapausten takia lasten suojaksi tarvitaan lakeja, hän sanoo.
Tennesseen osavaltiossa avioliittolakeja kiristettiin viime keväänä Pollardin aloitteesta lähteneen Kentuckyn mallin mukaan. Nyt Pollard kampanjoi lakien muuttamiseksi Indianassa. Hän käy puhumassa eri tilaisuuksissa, tapaa poliitikkoja ja kouluttaa ammattilaisia kuten sosiaalityöntekijöitä.
Lakimuutosten ohella Yhdysvalloissa tarvitaan myös asennemuutosta.
Esimerkiksi YK:n lastenjärjestö Unicef on patistanut Yhdysvaltoja muuttamaan sosiaalisia normeja ja perinteitä, jotka saavat jotkut vanhemmat uskomaan, että alaikäisen naittaminen olisi lapsen etu. Unicef muistuttaa, että riskit lapselle ovat samanlaiset Yhdysvalloissa kuin kehitysmaissakin.
Muutosta on jo nähtävissä, sillä alaikäisten avioliittojen määrä Yhdysvalloissa on laskussa. Tv-kanava PBS:n arvostetun Frontline-ohjelman laskelman mukaan vuonna 2000 alaikäisiä avioitui yli 23 500, vuonna 2010 enää vähän yli 9 000.
"Nämä eivät ole mitään Romeo ja Julia -tilanteita, joissa teinit avioituvat keskenään."
Myös Donna Pollard törmää työssään usein ennakkoluuloihin ja väärinkäsityksiin. Yksi tyypillisimmistä on, että lapsiavioliitossa molemmat puolisot olisivat alaikäisiä.
– Nämä eivät ole mitään Romeo ja Julia -tilanteita, joissa teinit avioituvat keskenään. Esimerkiksi Kentuckyssa 87 prosenttia alaikäisinä avioituneista nai täysi-ikäisen, hän sanoo.
Tilanne on samanlainen koko maassa.
Toinen yleinen väärä käsitys Pollardin mukaan on, että lapsia naitettaisiin pääasiassa uskonnollisissa ryhmissä uskonnollisin perustein. Hän korostaa, että sosioekonomiselta tai kulttuuriselta taustaltaan tyypillistä lapsiavioliittoa ei ole. Perheiden uskonto, koulutus ja varallisuus vaihtelevat suuresti.
Alaikäisenä avioituneita yhdistää Yhdysvalloissa ennen muuta se, että suurin osa heistä on tyttöjä, jotka naivat itseään vanhemman miehen. Lisäksi heillä on suuri riski jättää koulut kesken. Esimerkiksi lukio jää kesken 50 prosenttia todennäköisemmin alle 19-vuotiaana avioituneilta kuin heidän naimattomina pysyneiltä ikätovereiltaan.
Tutkimusten mukaan alaikäisinä avioituneet ovat vaarassa joutua myös köyhyysloukkuun. Lapsena naimisiin mennyt nainen elää köyhyydessä myös vanhempana 31 prosenttia suuremmalla todennäköisyydellä kuin täysi-ikäisenä avioitunut.
Myös Donna Pollard jätti 16-vuotiaana koulunsa kesken häiden jälkeen ja meni töihin ruokakauppaan.
Lapsivaimoja koskevista tilastoista hän oli onnellisen tietämätön. Hänellä oli kiire päästä kokemaan sitä unelmien rakkautta, jota mies oli hänelle kirjeissään maalannut.
"Uskottelin itselleni, että jos rakastaisin häntä tarpeeksi, hän muuttuisi."
Donna Pollardin mies teki heti avioliiton alusta lähtien selväksi, että odottaa vaimoltaan "aviollisia velvoitteita", kuten Pollard asian muotoilee. Pollard piti niitä epämiellyttävinä. Jos hän kieltäytyi, mies kävi väkivaltaiseksi.
– Uskottelin itselleni, että jos rakastaisin häntä tarpeeksi, hän muuttuisi, Pollard sanoo.
Näin ei kuitenkaan käynyt. Väkivalta jatkui, mutta yhteiskunta näytti kääntävän selkänsä. Pollard yritti hakea turvakodista apua mutta sanoo, että ei päässyt alaikäisyytensä vuoksi sisään. Hän yritti myös vuokrata oman asunnon, mutta sekin jäi alaikäiseltä saamatta.
Pollard sanoo olleensa satimessa.
Tilastollisesti vaikeudet olisivat olleet ennustettavissa, sillä lapsiavioliittojen onnistumisprosentti on huono.
Tutkimusten mukaan alle 18-vuotiaana naimisiin menneillä eron riski on Yhdysvalloissa 70–80 prosenttia, kun muun väestön liitoista noin puolet päättyy eroon. Kansainvälisen tutkimuksen mukaan alaikäisenä avioituneiden riski joutua puolison pahoinpitelemäksi on kolminkertainen aikuisena naimisiin menneisiin verrattuna.
Donna Pollardille muistot tekevät niin kipeää, ettei hän halua puhua entisestä miehestään nimellä, vaan kutsuu tätä syylliseksi ja pahantekijäksi. Pollardille selvisi hiljattain, että hän voisi yhä viedä miehen oikeuteen raiskauksesta, koska mies käytti lastensuojelulaitoksessa auktoriteettiasemaansa hyväkseen.
Avioliitossa mies manipuloi Pollardin uskomaan, että tämän tärkein tehtävä oli miellyttäminen. Hän muun muassa vei kahdeksannella kuulla raskaana olleen Pollardin stripparibaariin.
– Hän maksoi minulle sylitanssin ja katseli itse vieressä. Samaan aikaan tunsin vauvan liikkuvan sisälläni. Vihasin itseäni ja elämää, johon tyttäreni oli syntymässä, Pollard sanoo.
Hän laskee päänsä ja pitää tauon.
Viimeinen pisara Pollardille oli, kun mies alkoi pahoinpidellä häntä tuolloin hieman alle vuoden ikäisen tyttären nähden.
– En suostunut tekemään jotain, mitä mies halusi. Hän heitti minut maahan ja alkoi kuristaa. Pieni tyttäremme vieressä nauroi, sillä hän luuli, että me leikimme, Pollard muistelee.
– Tajusin, että jos en lähde, tyttäreni kasvaa käsitykseen, että sellainen käytös olisi normaalia. Ja sitten sama kierre jatkuisi hänen elämässään.
"Mies sai minut uskomaan, etten sovi äidiksi. Erossamme hän sai tyttäremme huoltajuuden."
Pollard joutui maksamaan erosta kovan hinnan. Tytär jäi miehelle.
– Hän sai minut uskomaan, että suurin rakkauden teko lapsellemme olisi jättää tämä isälleen. Hänen mukaansa en sopinut äidiksi, ja minä uskoin, Pollard pudistaa päätään.
Pollard sanoo yrittäneensä tavata tytärtään, mutta mies ei hänen mukaansa juuri sallinut tapaamisia. Kun vierailuja toteutui, ne olivat hankalia. Jonkin ajan päästä Pollard lopetti tapaamisten yrittämisen.
– Tyttäremme on elänyt valtaosan elämästään siinä käsityksessä, että äiti hylkäsi hänet, Pollard sanoo. Hän saa liikutukseltaan vaivoin lauseen loppuun.
Tunnelmaan sopivasti ulkona on alkanut sataa räntää. Pollardilla on edessään tunnin ajo maaliskuun takatalvessa Kentuckyn pääkaupungista Frankfortista kotiin Louisvillen kaupunkiin.
Kotona Pollardia odottaa kuitenkin päivänpaiste: 11-vuotias tytär toisesta avioliitosta.
Tytär on pannut merkille äitinsä työn lasten hyväksi. Pollard kertoo, kuinka tämä halusi äskettäin saada korvansa rei'itettyä, mutta liike kieltäytyi vedoten 13 vuoden ikärajaan.
– Tyttäreni napautti, että ennen kuin äitini muutti Kentuckyn lakeja, olisin voinut mennä naimisiin, mutta korvarenkaita en voi saada, Pollard naurahtaa.
Vaikka suhde ensimmäiseen tyttäreen on olematon, juuri hän motivoi Donna Pollardin työtä lapsiavioliittojen kieltämiseksi. Pollard kertoo ajattelevansa tytärtään joka kerta kiivetessään ihmisten eteen puhumaan elämästään.
– Toivottavasti jonain päivänä hän ymmärtää, että suuri osa työstä on tehty hänen vuokseen. Kunpa tämä auttaisi häntä löytämään elämässään sovinnon ja käsittämään, että äiti ei hylännyt häntä, Pollard sanoo.
Lue myös:
Turun Sanomat: Lapsiavioliitot kielletään Suomessa – Oikeusministeri: "Lapsien tulee saada olla lapsia täysi-ikäisyyteen asti"