29-vuotias Lyra McKee twiittasi vain hieman ennen kuolemaansa.
Twiitissä näkyy Pohjois-Irlannin poliisin PSNI:n ajoneuvoja, joita vastaan mellakoitsijat aloittivat rähinöinnin heittelemällä polttopulloja.
Tilanne sai alkunsa torstaina, kun PSNI ratsasi Creggan -nimistä asuinaluetta Derryn/Londonderryn keskustan kupeessa etsien aseita ja räjähteitä.
Ratsia aiheutti mellakoinnin ja välikohtauksessa ammuttiin laukauksia ilmeisesti kohti poliisia. Lyra McKee osui kohdalle ja kuoli sairaalassa.
Pitkäperjantai on Pohjois-Irlannin rauhansopimuksen vuosipäivä. Ne, jotka ovat tyytymättömiä tilanteeseen, jossa kuusi pohjoista kreivikuntaa kuuluvat yhä Britannialle, pitävät rauhansopimuksen juhlapäivää häpeällisenä.
Kävelin Derryn katolilaiskaduilla vain runsas viikko sitten työmatkalla. Romantisoidut kuvat 30-40 vuoden takaisista verisistä yhteenotoista tasavaltalaisten ja Britannian kruunua edustavien poliisin ja armeijan välillä koristavat pieniä museoita. Ne voi usein tunnistaa Irlannin lipusta sekä valokuvista ja taistelurekvisiitasta ikkunoissa.
Dramaattiset seinämaalaukset, muraalit, tekevät lähtemättömän vaikutuksen. Vaikka uskonnolliset asuinalueet erottaneet aidat vartiotorneineen onkin jo purettu, mieleen tuli ensimmäinen oma käyntini Pohjois-Irlannissa vuonna 1994, neljä vuotta ennen rauhaa.
Tasavaltalaispuolue Saoradhin päämajassa tapaan puolueen tiedottajan Paddy Gallagherin. Muutama kuukausi brexit-kansanäänestyksen jälkeen perustetun puolueen tavoite on yhdistää Pohjois-Irlanti ja Irlanti sosialistiseksi Irlannin tasavallaksi.
Paddy ei ole mitä odotin, iän ja kokemuksen muokkaama separatisti, vaan nuori aviomies ja isä, joka 27-vuotiaana on juuri ja juuri rauhaa vanhempi.
Vanhat kaunat ja politiikka huokuvat hänestä tuoreena versiona. Viha ja katkeruus eivät ole kadonneet mihinkään.
– Niin kauan kuin britit miehittävät meitä, ymmärrän, että on miehiä ja naisia, jotka ovat valmiita tarttumaan aseisiin, hän sanoo.
Luulin, että aseellinen vastarinta oli vuosikymmenien aikana muuttunut ihan tavalliseksi rikolliseksi toiminnaksi, mutta olin väärässä.
Lähihistorian ongelmat juontavat vuoden 1916 pääsiäiskapinasta, sen jälkeen brittien kanssa sovitusta välirauhasta, Irlannin vapaavaltion synnystä, jossa saaren pohjoisosa jäi briteille, sekä sopimusta seuranneesta sisällissodasta.
On kestänyt vuosikymmeniä kitkeä katkeruus ja rakentaa päivä kerrallaan yhteiskuntaa, jossa sekä yleisesti tasavaltalaisina pidetyt katolilaiset ja Britannian kruunulle lojaalit protestantit voivat elää yhdessä.
Edellisen kerran kävin Pohjois-Irlannissa pari vuotta sitten. Alueparlamentti Stormont oli suljettu tammikuussa 2017. Syynä olivat syvät poliittiset riidat yhteisöjen välillä. Eripuraa lietsoi edellisenä kesänä äänestetty brexit-tulos.
Stormont ei vieläkään ole toiminnassa. Juoksevista asioista vastaavat kunnat ja järjestyksestä poliisi. Ylintä valtaa käyttää Lontoo.
Kuulen uutta katkeruutta keskusteluissani: Lontoo on unohtanut meidät, emme halua lähteä EU:sta, miksi olemme köyhä periferia, meiltä ei kysytä mitään jne.
Eurooppa vuonna 2019 taistelee näköjään itseään suurempia voimia vastaan.
Heikot poliittiset johtajat ja eripuraa lietsovat vallanhimoajat istuvat samassa veneessä. Se ei näytä olevan menossa mihinkään suuntaan, korkeintaan taaksepäin.
Lyra McKee ammuttiin vahingossa tai tahallisesti kuoliaaksi Derryn kadulla toissayönä vailla mitään järjellistä syytä. Nuori, 29-vuotias toimittajanainen oli muuttanut Derryyn Belfastista vasta äskettäin ollakseen yhdessä rakkaansa kanssa.
Hän oli tutkiva toimittaja, ihmisoikeusaktivisti, kirjailija ja nousemassa kansainväliseen tietoisuuteen. Forbes -lehti luokitteli McKeen 30:nen lupauksen joukkoon alle 30-vuotiaiden toimittajien joukossa.
Pohjois-Irlannin rauhansopimuksen 21-vuotispäivänä 29-vuotiaan McKeen ampumispaikalle Derryssä kannettiin kukkia ja kynttilöitä. Kaikki vanhojen riitojen osapuolet, viiden puolueen johtajat protestanttien unionistipuolue DUP ja sen johtaja Arlene Foster mukaan lukien olivat paikalla.
On aiheellista ja oikeutettua katsoa Pohjois-Irlannin poliitikkoihin ja haastaa heidät kaikki tekemään tehtävänsä, kantamaan kansan valitsemina vastuunsa alueestaan niin, että ihmisillä on turvallista ja mahdollisimman hyvä elää.
McKee oli yksi rauhan lapsista, sanottiin muistopuheissa.
Miten on siis mahdollista, että rauhan lapsi ammutaan kadulle?
Turvallisuusviranomaisilla on jo vuosia ollut selkeä käsitys siitä, että väkivalta on vakava uhka alueen rauhalle.
Osasyynä on Brexit. Britannian ero Euroopan unionista on aiheuttanut suurta huolta ja rauhattomuutta Pohjois-Irlannissa.
Erityisesti ero ilman sopimusta uhkaa nostaa rajan uudelleen Irlannin saarelle. Se on herättänyt pelon vanhojen aikojen paluusta, tarkastuspisteistä, rajavartijoista, piikkilanka-aidasta.
Kaikki rajamuodollisuudet poistettiin Pitkäperjantain rauhansopimuksen jälkeen pikkuhiljaa vuodesta 1998 alkaen. Englannin puntaa, autojen rekisterikilpiä ja maileissa annettuja nopeusrajoituksia lukuun ottamatta ei juurikaan huomaa kummalla puolella rajaa on, Irlannissa vai Pohjois-Irlannissa.
Toinen ja paljon vakavampi syy on poliittinen tyhjyys. Parlamentti seisoo pimeänä kolmatta vuotta.
Rauhaa neuvotellut Irlannin entinen pääministeri Bertie Ahern pudisteli päätään huolestuneena tavatessamme Dublinissa viime viikolla.
Ahernin mukaan ei ole mitää toiveita saada puolueita toimimaan yhdessä ja parlamenttia toimintaan ennen kuin Lontoossa on päätetty brexitin kohtalosta. Siihen voi mennä vuosia.
Poliisi epäilee Lyra McKeen murhasta separatistiryhmä Uusi IRA:ta, joka muodostettiin ilmeisesti vuosien 2011-12 kuluessa Todellisen IRA:n ja muiden pienempien tasavaltalaisten separatistiryhmien rippeistä.
Uusi IRA on ilmoittautunut tammikuussa Derryn oikeustalon edessä tehdyn autopommi-iskun tekijäksi. Se on ilmoittanut myös olleensa lukuisten kirjepommien lähettäjä. Pommeja lähettiin Lontooseen ja Glasgow’hun.
Pohjois-Irlantia on vaivannut myös ryöstöaalto. Raha-automaatteja on varastettu parisenkymmentä repimällä ne järeällä koneella seinistä. Toissa yönä rajaseudulla vietiin neljä konetta.
Viranomaiset pitävät ryöstöjä järjestäytyneenä ja arvelevat, että saaliilla rahoitetaan terrorismia, hankitaan aseita ja räjähteitä.
Kun politiikka on hajonnut ja taloudellisesti vaikeat ajat uhkaavat, ei ole mikään ihme, että tyhjän tilan käyttävät hyväksi rikolliset ja separatistit.
Ei pidä unohtaa ja aliarvioida yhteisöllisyyttä. Vaikka väkivallalla ja separatistien aseellisella väkivallalla ei ole enää yhteisön tukea, istuu omien suojelu tiukassa.
Katolilaisten keskuudessa on edelleen käytössä yhteisöllinen rangaistusjärjestelmä. Jos nuori sortuu rikoksiin, siitä ei mennä kertomaan poliisille vaan omille puolisotilaallisille henkilöille, jotka ovat asukkaille tuttuja ja jotka hoitavat rangaistuksen toimeenpanon.
Yhtälailla kun polttopullot alkavat lennellä ja poliisi vastaa vesitykillä tai kyynelkaasulla, yhteisön jäsenet nousevat puolustautumaan vanhasta muistista.
Katolilaisten vuoden 1916 pääsiäiskapinan muistomarssi maanantaina Derryssä on peruttu, mutta marssikausi on vasta alkamassa.
Kesällä kaduille lähtevät soittokuntineen protestantit. Protestantit torjuivat katolilaisten hyökkäyksen Derryn piirityksessä, joka kesti huhtikuusta heinäkuuhun 1689, 330 vuotta sitten.
Muisti Pohjois-Irlannissa ei ole lyhyt.
Lue myös:
Pohjois-Irlannin hauras pääsiäisrauha rikkoutui – toimittaja ammuttu levottomuuksissa