GENOVA Vanhassa satamassa tuoksuu suolainen meri-ilma ja friteerattu kala. Ihmiset ostavat lounaaksi pahvitötteröistä tarjoiltavaa turskaa.
Parinkymmenen kilometrin rantaviivalle levittäytyvä Genovan satama on alueen taloudellinen sydän. Se on Italian liikennöidyin satama, joka työllistää suoraan noin 30 000 henkeä. Se vastaa kuutta prosenttia koko Ligurian hallintoalueen työvoimasta.
Genovalainen ahtaaja Luca Franza on työskennellyt satamassa 25 vuotta. Viime vuosina hän on seurannut, kuinka talousjätti Kiina on vahvistanut läsnäoloaan satamassa muun muassa yritysostoin ja yhteistyösopimuksin.
Tulevaisuudessa Kiinan investoinnit satamaan tulevat kasvamaan, sillä Genovan satama on yksi pääinvestointikohteista osana suurvallan Yksi tie, yksi vyöhyke -jättihanketta.
Uudeksi silkkitieksi kutsutun hankkeen on määrä parantaa Kiinan maa- ja meriliikenneväyliä Lähi-itään, Afrikkaan ja Eurooppaan.
Franzan mukaan on hyvä, että sataman tavaraliikenne lisääntyy, sillä se takaa hänellekin toimeentulon. Silti hän ei niele purematta Kiinan aikeita.
– Kiina tulee, tuo työtä ja kasvua, mutta millaisin ehdoin se aikoo pelata? Me olemme pähkinän kokoisia sen voiman edessä.
Ahtaajan työ on vaativaa, epäsäännöllistä ja johtaa joskus vaaratilanteisiin.
– Sitä mukaa kun liikenne satamassa on kasvanut, kuolemaan johtaneet työtapaturmat ovat lisääntyneet, Franza sanoo ja alkaa luetella viime vuosina kuolleiden työkavereidensa nimiä.
– Tapaturmat eivät saa lisääntyä, ahtaaja painottaa.
Genova toipuu siltaonnettomuudesta – satama kaipaa sijoituksia
Italia antoi maaliskuussa tukensa Kiinan Uusi Silkkitie -hankkeelle. Siitä tuli näin ensimmäinen G7-maa, joka allekirjoitti Kiinan kanssa aiesopimuksen hankkeeseen liittyvistä projekteista.
Samalla maat solmivat lähes 30 kahdenvälistä kauppa- ja investointisopimusta, joiden yhteenlasketun arvon uskotaan liikkuvan useissa miljardeissa euroissa. Investointisopimukset koskevat muun muassa Genovan ja Triesten satamia. Näissä kiinalaisosapuoli on China Communications Construction Company.
Satamat kiinnostavat Kiinaa, koska ne tarjoavat yhteyden Välimereltä Keski-Eurooppaan. Genovan sataman hallituksen puheenjohtaja Paolo Emilio Signorinin mukaan kiinalaisosaamista tarvitaan rakennushankkeiden, kuten uuden padon kanssa. Pato sallisi yhä suuremmille laivoille pääsyn satamaan ja tehostaisi näin liikennettä.
Genovalle Uusi silkkitie tulee hyvään aikaan. Sataman tavaraliikenne on hidastunut sen jälkeen, kun Morandin moottoritiesilta romahti viime elokuussa. Silta oli tärkeä kulkuväylä, sillä se yhdisti Ranskaan johtavan valtatien ja pohjoiseen kohti Milanoa johtavan tien.
“Emme kaipaa rikkautta, joka köyhdyttää työntekijämme”
Ahtaaja Luca Franza ei ole ainoa satamatyöläinen, jota Kiinan aikeet huolestuttavat. Italian Kuljetusalan ammattiliiton Genovan alueen pääsihteeri Enrico Poggi miettii, pitääkö Kiina kiinni hyvän työn käytännöistä.
Soraääniä on kuulunut esimerkiksi Kreikasta Pireuksen satamasta, joka myytiin Kiinalle vuonna 2016. Satamaliikenne on sen jälkeen moninkertaistunut, mutta toisaalta työntekijät ovat raportoineet työturvallisuuteen, palkkoihin ja sopimuksiin liittyvistä ongelmista alihankintatyön lisäännyttyä.
– Riskinä on, että työsuojelukäytännöistä ei pidetä kiinni, onnettomuudet yleistyvät tai pimeä työ lisääntyy, Poggi listaa.
Poggin mukaan Kiina-yhteistyön tiivistymisestä koituu toki myönteisiä vaikutuksia taloudelle ja työllisyydelle, mutta Italian on osattava pitää ohjat omissa käsissään
– Ulkopuolelta tulevien on noudatettava meidän ehtojamme. Vain harvoja hyödyttävää rikkautta, joka köyhdyttää työntekijämme, emme tänne kaipaa, Poggi sanoo.
Pelinappula Washingtonin, Brysselin ja Pekingin valtapelissä
Italian päätös tukea Kiinan Uusi silkkitie -hanketta on hermostuttanut EU:ta ja Yhdysvaltoja.
Milanossa sijaitsevan Ulkopoliittisen instituutin vanhemman tutkijan Alessia Amighinin mukaan hanke on paitsi taloudellinen, myös poliittinen väline, jolla Kiina pyrkii vahvistamaan suurvalta-asemaansa.
– Italialle pöytäkirja antaa mahdollisuuden lisätä jonkin verran vientiä Kiinaan ja kasvattaa kiinalaisturistien määrää. Mutta vienti ja investoinnit ovat vain pieni osa tätä peliä, Amighini sanoo.
Tutkijan mukaansa kyse on Brysselin, Washingtonin ja Pekingin välisestä valtataistelusta, jossa Kiina on Italian kanssa tehdyn julistuksen myötä saanut vahvistusta asemalleen.
– Italia on jäänyt pelinappulaksi, jonka Kiina on onnistunut keplottelemaan kelkkaansa lupaamalla vastineeksi lisää kauppasopimuksia, Amighini arvioi.
Kiina rajoittaa edelleen rajusti ulkomaisten yritysten pääsyä markkinoilleen. Huhtikuun huippukokouksessa EU on vaatinut Pekingiltä vastavuoroisuutta Kiinan ja unionin jäsenmaiden väliseen kauppaan.
Amighinin mukaan on edelleen epäselvää, kuinka paljon Italian vientiteollisuus voi yhteistyöstä hyötyä.
– Toistaiseksi Kiina on kiinnostunut vain muutamista Italian vientituotteista, kuten appelsiineista ja sianlihasta. Me otamme kiinalaisen pääoman ja hankkeet vastaan avosylin, mutta entäs toisin päin? Amighini pohtii.
Lue lisää:
Uusi silkkitie vie kohta Italiaan – Päätös lähteä Kiinan kelkkaan suututti EU:n ja Yhdysvallat
Kiina havittelee uutta silkkitietä – tarjolla 890 miljardin investoinnit