Maali! Jäähalli räjähtää täyteen ääntä, kun peliä on pelattu vasta kolme minuuttia. Ylälehtereillä istuva kuurosokea Aarne Pirkola ei mekkalaa kuule, mutta osallistuu riemuun tuulettamalla ja kaappaamalla lapsuudenystävänsä Mirva Eteläahon tiukkaan halaukseen. Hymy on leveä ja mieli riehakas.
Aarne Pirkola erottaa kentältä juuri ja juuri muutaman maalia juhlivan, valkoiseen Kärppä-paitaan pukeutuneen pelaajan hahmon. Pirkolan silmät seuraavat peliä herkeämättä, mutta näkökenttä on tarkka vain viiden asteen leveydeltä. Putkimaisen näkökeilan ympäriltä kaikki muu on sumeaa.
Aarne Pirkolan kokemuksen lätkäpelistä voit katsoa VR-elämyksenä osoitteessa yle.fi/aarne.
Kärppien kannattajat huutavat ilosta ja lyövät yhä kiivaammin rumpua, jonka rytmin Pirkolakin tuntee lattian värähdellessä. Peli on taas käynnissä ja sarjakärki Kärpät jatkaa Liigan jumbosijaa pitävän Ässien kurittamista Porin Isomäessä.
Viittomakielen tulkki Juho Virtanen piirtää Pirkolan selkään kiekon liikkeitä. Sormi liukuu kiekkona pitkin selkää ja pian vieressä istuva tulkki Sirpa Ojanen nostaa käden pystyyn ja etusormi ampuu kuin nuoli ylärimaa kuvaavan käden ali.
Taas maali! Vasta neljä minuuttia peliä pelattu ja Kärpät johtaa kahdella maalilla. Ässät ottaa aikalisän. Tulkit eivät.
– Tulkeilla on pelissä kiire. He kertovat minulle viittomalla mitä kentällä tapahtuu, kuka pelaajista tekee mitäkin, mitä rangaistuksia vihelletään ja miten yleisö reagoi. Tulkkien sormet ovat minun silmäni ja korvani, Aarne Pirkola kuvailee.
Hurahdus lätkään jo 5-vuotiaana
Aarne Pirkola on käynyt elämänsä aikana yli sadassa lätkäpelissä. Yksin kotona pelien seuraaminen on tylsää. Hän rakastaa hallien sykettä ja yhteisöllisyyden tunnetta. Saa hengittää samaa ilmaa muiden lätkäintoilijoiden kanssa.
Seisomakatsomon eturiviin asettumalla aistit virittyvät entisestään; saattaa haistaa pelaajien hien tai tuntea taklauksista syntyvän paineen kehossaan saakka.
Syntymästä asti kuuro poika hurahti jo lapsena jääkiekkoon. Äiti muistaa viittoneensa viiden vanhalle Aarnelle aamuisin teksti-tv:stä NHL-tuloksia. Koulun alettua poika pääsi jäälle, kun perjantaiaamuisin kuurojen koulussa pidettiin lätkätreenejä.
Luistelu kuitenkin jäi lukioikäisenä, kun Aarne Pirkolan sairastama Usherin oireyhtymä alkoi nakertaa näköä. Sairauteen kuuluu näön asteittainen heikentyminen. Sen vauhtia tai sitä sokeutuuko hän kokonaan, ei pysty kukaan ennustamaan. Tämä ei ole kuitenkaan nujertanut miestä.
– Harrastan lätkän seuraamisen lisäksi nykyisin muun muassa shakkia, laskettelua ja matkustelua. Tulkkien ja avustajien kanssa pystyn tekemään melkein kaikkea mitä näkevät ja kuulevatkin. Monelle tämä on ihmetyksen aihe.
Aarne jää helposti “suustaan kiinni”
Sääliä Aarne Pirkola ei ole koskaan ymmärtänyt. Ei hänen puolestaan tarvitse kenenkään surra. Hän elää aktiivisen kolmekymppisen elämää vailla suurempia huolia.
Harvinainen perinnöllinen sairaus Usherin oireyhtymä asettaa toki reunaehtoja arkeen, mutta se ei häntä neljän seinän sisään jämäytä. Lätkäpeliin ei lähdetä hetken mielijohteesta, sillä tulkit pitää varata jo hyvissä ajoin. Mutta kun lähdetään, otetaan kokemuksesta kaikki irti.
Nyt ensimmäistä erää on jäljellä enää muutama sekunti ja Kärpät päättää ratkaista pelin jo ennen taukoa. Pirkolan katse kääntyy kohti kentän yllä leijuvaa screeniä, jossa seisoo ylivoimamaalin jäljiltä lukemat 0-3. On hallimurkinan aika.
Kun nakkimuki on syöty, seuruetta lähestyy pieni tyttö perheineen. Tyttö haluaa näyttää päiväkodissa oppimansa viittoman. Tyttöä alkaa ujostuttaa ja Pirkola keventää tunnelmaa opettamalla porilaiselle perheelle Ässien viittoman. Jokaisella lätkäjoukkueella kun on oma viittomansa. Kärpillä se on kynsien raapaisu ilmaan, Ässillä padan hämmentämistä kuvaava ele.
Toinen erä on jo käynnissä, kun Pirkola pääsee istumapaikalleen. Hän ehtii juuri näkemään Ässien ensimmäisen maalin. On tyypillistä Aarnea jäädä “suustaan kiinni”. Hän on lapsesta saakka ollut sosiaalinen ja mennyt juttusille tuntemattomien kanssa. Jutustelu sujuu kynän ja paperin avulla ilman sanojakin.
– Kerron mielelläni kuurosokean elämästä ja siitä, että pärjään elämässäni hyvin. Ettei minun puolestani tarvitse olla murheellinen. Välillä toki vähän kyllästyttää vastailla ihmisten kummasteleviin kysymyksiin.
Samalla kun Aarne Pirkola välttelee paapomista, kantaa hän huolta tuntemattomien hyvinvoinnista. Tästä käy todisteeksi tarina, jota Pirkolan suvussa muistellaan edelleen.
Vuosia sitten Aarne Pirkola matkusti enonsa kanssa junalla ja bongasi juna-asemalla istuvan keski-ikäisen naisen. Aarne Pirkola sanoi enolleen, että hänen on mentävä juttelemaan naiselle, sillä tämä näyttää niin surulliselta. Eno seurasi sivusta, kun poika kaivoi kynän ja paperin esiin ja istuutui naisen viereen juttelemaan.
Aarnen tietomäärä haastaa kokeneenkin tulkin
Kysymykseen miksi Kärpät on niin ylivoimainen, saa Aarne Pirkolalta vastaukseksi luennon. Hän jaksaisi puhua loputtomiin lätkästä. Käy heti selväksi, että hän seuraa lajia intohimoisesti ja tietää siitä paljon. Tulkkienkin on tiedettävä.
– Tulkin olisi hyvä tietää tulkkaamastaan aiheesta vähintään yhtä paljon kuin asiakas itse. Aarnen kanssa tämä on haastavaa. Aarne tietää niin monista asioista todella paljon, että on täysi työ pysytellä mukana, viittomakielen tulkki Juho Virtanen nauraa.
Positiivinen, rohkea ja tiedonhaluinen. Niin kaikki Aarne Pirkolan tuntevat häntä kuvailevat. Paljon tästä on ammennettu lapsuudesta maatilalla. Nelilapsisessa perheessä Usherin oireyhtymää sairastaville veljeksille ei annettu erivapauksia. Kaikki osallistuivat sikatilan töihin. Aarne ajoi pellolla traktoriakin, vaikka näkö oli jo huonontunut. Piti vain katsoa tarkemmin, poika pähkäili.
Palkkioksi ahkeruudesta lapsia kuskattiin jääkiekkopeleihin. Pohjanmaalla asuva perhe kannatti luonnollisesti Kärppiä. Aarne Pirkola myöntää joskus hairahtaneensa kannattamaan Jokereita. Mutta nyt syrjähyppy on ohi ja sydän sykkii vain Kärpille.
Isomäen hallissa Kärppien kannatusjoukko puhkeaa laulamaan uutta kannatuslauluaan. “Mä etelässä käynyt oon, miten siellä kukaan viihtyy. Oulua mä rakastan!”, nuorten miesten möreät äänet kailottavat.
Ässät petraa peliään ja taistelee tosissaan viimeisessä erässä. Porilaisten puristus ei riitä ja Kärppä-fanit nostavat volyymiä pelin viimeisillä minuuteilla.
Aarne Pirkola nousee seisomaan ja tuulettaa summerin soidessa. Ässät - Kärpät 1-3.
Pian on kuitenkin kiire. Aarne Pirkola haluaisi ehtiä seuraamaan hallin aulassa näytettävää striimausta Ässien tiedotustilaisuudesta. Valmentajien mietteet ja selitykset pelistä kiinnostavat. Toisaalta pitäisi ehtiä pelaajia vastaan bussille.
Suihkunraikkaita lätkänpelaajia harppoo jäähallin pihassa odottavaan bussiin. Kaikilla näyttää olevan kiire kotiin. Kärppien joukkueenjohtaja Ari Hilli on junaillut Pirkolalle lyhyet kohtaamiset muutaman pelaajan kanssa.
Pirkola odottaa varta vasten tätä tilaisuutta ostetun lehtiön ja kynän kanssa jännittyneenä. Kuka nyt tuli ovesta? Onko se Heshka? Tulkki Juho Virtasen pää pyörii etsien Aarnen suosikkipelaajia.
Lehtiöön tallentuu Lasse Kukkosen, Shaun Heshkan, Jussi Jokisen ja Jani Hakanpään nimikirjoitukset. Jokaisen kanssa otetaan myös yhteiskuvat muistoksi. Aarne Pirkola kiittelee pelaajia ja harmittelee, ettei aika riitä juuri päättyneen pelin ruotimiseen. Hänellä olisi siitäkin paljon sanottavaa.
Kiekkobussin kaartaessa pois jäähallin pihasta kävelee Aarne Pirkola seurueineen parkkipaikalle. Ilta on vasta nuori. Ehtii hyvin käydä läpi pelin tapahtumat. Vaikka pariinkin kertaan.
Täältä pääset katsomaan, miten Aarne Pirkola kokee maailman: