RIIHIMÄKI Suomen lasimuseo yrittää ajaa lasinpuhallusta Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon. Se on tehnyt kaikessa hiljaisuudessa asian eteen töitä yhdessä saksalaisten kollegojen kanssa, ja vielä tänä vuonna voi selvitä, lähteekö Saksa viemään asiaa eteenpäin.
Maat voivat esittää Unescon listalle vain yhtä asiaa per vuosi ja toiveet ovat Suomessa korkealla sen suhteen, että Saksa alkaa hankkeen veturiksi.
Suomella ja Saksalla on lasinpuhalluksessa pitkä yhteinen historia, sillä ensimmäiset lasinpuhaltajat tulivat juuri Saksasta aikoinaan Suomeen.
Lasimuseon amanuenssin Uta Laurénin mukaan monet eurooppalaiset lasitehtaat ja merkittävät taidelasin tekijät ovat olleet jo nyt erittäin kiinnostuneita Suomen ja Saksan yhteisestä hankkeesta.
– He ymmärtävät, miten tärkeää on saada lasinpuhallus aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon. Se on ihmiskunnan perintö, jota täytyy suojella, Laurén sanoo.
“Taitoja hävinnyt jo kokonaan”
Lasinpuhalluksesta on tullut uhanalainen taito, sillä puhaltajien määrä vähenee kaiken aikaa Euroopassa. Ilmiö on näkynyt jo pitkään Suomessa.
Esimerkiksi Iittalan lasitehdas työllistää tänä päivänä noin 60 lasinpuhaltajaa, kun vielä kaksikymmentä vuotta sitten heitä oli tuplasti enemmän.
Muuttunut tilanne johtuu pääasiassa siitä, että lasiteollisuus on siirtynyt paljolti Euroopan ulkopuolelle ja lasin puhaltaminen on kallista. Lisäksi automaatio on vienyt puhaltajilta töitä.
– Tiettyjä taitoja on häviämässä tai jo hävinnyt kokonaan, Laurén sanoo.
Jopa Venetsian kuuluisalla Muranon lasisaarella on hänen mukaansa tyhjiä lasihyttejä, eli lasinpuhaltajien ja muotoilijoiden yhteisiä työtiloja, koska niille ei ole löytynyt jatkajaa.
Lasinpuhallus voidaan Laurénin mukaan vielä pelastaa, sillä alan vanhoja mestareita on yhä elossa.
Uhanalainen käsityötaito kaipaa tunnustusta, ja siksi alalla toivotaan, että lasinpuhallus pääsisi Unescon listalle.
Sen parempaa kansainvälistä mainosta on vaikea saada.
– Ensimmäinen hyöty on nimenomaan mainosarvo. Toivottavasti se näkyisi jatkossa siinä, että yhteiskunta satsaisi lasinpuhallukseen myös rahallisesti, Laurén toteaa.
Nuutajärvi lopetti, kylä jäi
Nuutajärvi tunnettiin vielä 2010-luvun alussa perinteikkäästä lasitehtaastaan, mutta Fiskars lopetti sen viitisen vuotta sitten.
Nyt Suomen vanhinta lasikylää pyörittää säätiö, jonka johdossa on lakkautetun lasitehtaan takavuosien johtaja Göran Andersson.
Lasinpuhallus pitää hänen mukaansa saada Unescon listalle, jotta sekä Suomessa että Euroopassa syntyisi myös jatkossa “kiinnostavaa ja jännittävää lasitaidetta”.
Andersson palaa puheessaan suomalaisen lasitaiteen tähtimuotoilijoihin, jotka tunnetaan maailmalla. Jokainen heistä teki töitä lasinpuhaltajien kanssa.
– Ja juuri lasinpuhalluksen nostaminen esille tarkoittaa sitä, että taiteilija-puhaltaja-yhteistyö ymmärretään paremmin myös tulevaisuudessa, Andersson toteaa.
Hän muistuttaa, että lasinpuhallus on löytänyt uuden paikkansa nimenomaan taidelasin teossa, ja juuri sitä Nuutajärven lasikylä markkinoi.
Tänä kesänä siellä on esillä laaja Why Not -nimeä kantava näyttely, joka levittäytyy lasikylän eri rakennuksiin. Entisessä teollisuushallissa on esillä esimerkiksi Kirsti Taiviolan mittava installaatio 180 Days in Random Order, joka on verstakon eli lasihytissä työskentelevän työryhmän taidonnäyte.
Yhä vähemmän opiskelijoita
Vaikka Nuutajärven lasikylän freelancer-taiteilijat ja muotoilijat työllistävät lasinpuhaltajia, käsityötaidon uhanalaisuus tunnustetaan myös siellä.
Nuutajärvellä on toiminut 1990-luvun alusta lähtien lasikoulu, mutta sen oppilasmäärät ovat vähentyneet dramaattisesti viime vuosina.
– Jos ryhmässä oli aiemmin esimerkiksi 14 opiskelijaa, viime vuosina heitä on saattanut olla siitä vain puolet, lasialan opettaja Marika Kinnunen sanoo.
Lasinpuhaltajien vähenemiseen on Kinnusen mukaan monta syytä. Lasinpuhalluksen opettaminen on kallista, ja opiskelu ottaa aikaa. Lisäksi “valtakunnallinen viesti siitä, ettei kulttuurialalla ole töitä, on mennyt perille”.
– Käsillä tekeminen on myös ehkä ihmisille vieraampaa kuin aiemmin, Kinnunen toteaa.
Suomessa on kaksi lasikoulua, joista valmistuu vuosittain noin kymmenen lasinpuhaltajaa. Toinen sijaitsee Ikaalisissa.
Lasinpuhallus on päässyt Suomen ja Saksan lisäksi myös Espanjan, Ranskan ja Turkin kansallisille aineettoman kulttuuriperinnön listoille. Näiden maiden lisäksi sekä Ruotsi, Tanska, Tšekki, Belgia että Portugali harkitsevat asiaa.
Unescon luetteloon voi esittää kohteita vain kansallisilta listoilta.
Korjattu klo 21.20 Toinen lasikoulu sijaitsee Ikaalisissa, ei Sastamalassa, kuten jutussa ensin luki.