Kevään hallitusneuvotteluiden aikaan tunteet kävivät kuumina varsinkin kokoomuksessa. Pitkän linjan kansanedustaja Kimmo Sasi (kok.) kirjoitti Twitterissä, että velkaantuminen uhkaa suistaa Suomen raiteiltaan.
– Ei säästöjä, ei priorisointia. Merkittäviä lisämenoja velkaantuvassa maassa. Onko meillä sama talouspolitiikan suunta Venezuelan kanssa?
Sasin sanomisia selittää suurelta osin kokoomuksen putoaminen neuvotteluiden ulkopuolelle.
Venezuela-vertaus ei olisi voinut olla kauempana Valtioneuvoston linnasta, jossa tuore valtiovarainministerin Mika Lintilän (kesk.) esitteli ministeriönsä budjettiehdotusta.
Tuore ministeri käytti hyvän tovin tilaisuudesta todistaakseen, ettei suunta ole juurikaan muuttunut sitten edellisen hallituksen, jossa kokoomus ja keskusta olivat vielä mukana.
Kuten yleensäkin poliittisessa keskustelussa totuus löytyy jostakin puolesta välistä.
Budjettiehdotus lisäisi menoja
Budjettiehdotus lisäisi ensi vuoden menoja 1,5 miljardia euroa, jos tilannetta vertaa kuluvaan vuoteen.
Ministeriön luvuista näkyy, että julkisen talouden rahoitusasema heikkenee hallituskauden alussa. Sen jälkeen velanotto hallituksen suunnitelmien mukaan loppuu, koska työllisyysasteen pitäisi nousta 75 prosenttiin.
Työllisyyden nostaminen 75 prosenttiin on kuitenkin vaikeaa. Valtiovarainministeriön tuoreimman ennusteen mukaan työllisyyden nostaminen tälle tasolle vaatisi uusia lisätoimia.
Jos työllisyysaste ei nouse merkittävästi, julkisen sektorin velkaantuminen kiihtyy.
Työntekijäkeskusjärjestö STTK:n pääekonomisti Patrizio Lainà kertoi pian tiedotustilaisuuden jälkeen pitävänsä finanssipolitiikan viritystä lievästi ”elvyttävänä”.
– Finanssipolitiikan viritys voi olla lievästi elvyttävä, sillä taloussuhdanne osoittaa hiipumisen merkkejä, Lainà kirjoitti tiedotteessaan.
Tässä onkin ero, jos budjetointia vertaa edelliseen hallituskauteen, jolloin Sipilän hallitus pyrki ruuvaamaan menoruuveja entistä tiukemmalle.
Lintilän puheet talouslinjan jatkumisesta eivät kuitenkaan olleet täysin vailla pohjaa.
Työllisyys määrittää menot
Ministeri Lintilä alleviivasi tiedotustilaisuudessa, ettei menoja lisätä, jos työllisyystavoite jää saavuttamatta.
– Hallituksella ei ole sellaista vaihtoehtoa, Lintilä sanoi.
Lisämenojen ja työllisyystavoitteen synkronoinnissa on muutama ongelma. Työllisyystavoitteen saavuttaminen selviää vasta aivan hallituskauden lopussa, eikä hallitusohjelmassa sovittuja lisäpanostuksia voida pantata kauden lopulle.
Toiseksi, hallitusohjelma ei ole täysin yksiselitteinen. Hallitusohjelman mukaan julkisen talouden pitää olla tasapainoinen ”normaalissa kansainvälisen talouden tilanteessa”.
Se, mikä on normaali kansainvälinen taloudellinen tilanne, on poliittista tulkintaa. Esimerkiksi kauppasodan kiihtyminen Yhdysvaltojen ja Kiinan välillä voi tarkoittaa epänormaalia kansainvälistä talouskehitystä.
Jäävätkö investoinnit kertaluonteiseksi?
Hallituskauteen lisääntyy myös muita riskejä, jos asiaa tarkastelee valtion ja kuntien velkaantumisen näkökulmasta. Hallituksen ohjelmaan sisältyy kolmen miljardin euron kertaluonteinen investointipaketti.
Iso osa investoinneista vaikuttaa kertaluonteisilta, mutta osaa niistä voi olla vaikeaa lopettaa hallituskauden lopussa, varsinkin kun seuraavat eduskuntavaalit ovat ovella.
Yksi tällaisista investoinneista on ammattikoulutuksen opettajien palkkaaminen työhön. Siihen käytetään hallitusohjelman mukaan 235 miljoonaa euroa.
Osa ekonomisteista on myös arvostellut panostusten nimittämistä investoinneiksi. Esimerkiksi OP-ryhmän pääekonomisti Reijo Heiskanen kutsui Ylen haastattelussa hallituksen investointeja väliaikaisiksi menolisäyksiksi, sillä ne eivät ole kansantaloudellisen tilinpidon mukaisia investointeja.
Esimerkiksi yli 200 miljoonan euron panostusta luonnonsuojeluun on vaikea nähdä perinteisenä investointina, joka synnyttää talouskasvua tulevaisuudessa.
Syksyn palkkaneuvottelut ratkaisevat paljon
Yksi keskeisimmistä tekijöistä hallituksen työllisyystavoitteen saavuttamisessa on syksyllä käynnistyvä liittokohtainen palkkaneuvottelukierros.
Palkkataso vaikuttaa merkittävästi siihen, millaiseksi suomalaisyritysten kustannuskilpailukyky muodostuu.
Hallitus pyrkii kuitenkin pysymään kaukana työmarkkinaneuvottelupöydistä. Sen sijaan se pyrkii nostamaan työllisyyttä erilaisilla porkkanoilla.
Budjettiehdotuksessa laitetaan rahaa muun muassa palkkatukeen, te-toimistojen palveluihin ja nuorisotakuun toteuttamiseen.
Keinot ovat muuttuneet sitten Sipilän hallituksen aikoihin. Viime hallituskauden aikana työllisyyskeinoista otsikoihin nousivat muun muassa ansiosidonnaisen työttömyysturvan leikkaaminen, kilpailukykysopimuksen lomarahaleikkaukset ja aktiivimalli.
Toisin kuin Lintilä sanoi, budjetissa näkyy eroja verrattuna Sipilän hallituksen linjaan. Talouspolitiikka on edelliskautta elvyttävämpi ja työllistämisessä käytetään aiempaa pehmeämpiä keinoja.
Suomi ei kuitenkaan ole vielä Venezuelan tiellä, vaikka se on ottanut askeleen vasemmalle.
Lue lisää: