Venäjä-tutkijat arvioivat tässä presidentti Vladimir Putinin ja presidentti Sauli Niinistön keskustelujen tuloksia.
Vierailun kulusta voit lukea tästä. Ylen Moskovan-kirjeenvaihtaja Erkka Mikkonen ja toimittaja Simo Ortamo analysoivat tapahtunutta ja presidentti Niinistön roolia tässä.
Kuvagallerian tapaamisesta, turvatoimista, mielenosoituksista ja Suomenlinnan-käynnistä voit nähdä tässä.
Vierailun aikana nousi esiin myös sähköisen viisumin kokeilu. Yle uutisten juttu siitä löytyy tästä.
Tässä Aleksanteri-instituutin tutkija, yliopistolehtori Anna-Liisa Heusala ja Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Jussi Lassila vastaavat yleisön kysymyksiin.
Kommenttiosasto on nyt suljettu, kuten ennalta ilmoitettiin. Kiitoksia aktiivisuudesta ja kysymyksistä!
"Miksi Putiniin suhtaudutaan kritiikittömästi?"
1. kysymys: – Miksi Suomessa suhtaudutaan kritiikittömästi Niinistön ja Putinin säännölliseen yhteydenpitoon ja Venäjän johtajaa käsitellään silkkihansikkain?
Jussi Lassila: – Tämä on tietysti tulkintakysymys, mutta kyllä tapaamisissa näkyy ilman muuta Neuvostoliiton ajan yhteydenpito, joka tiivistyi oppiin ”pidä ystävät lähellä ja viholliset kaukana.” Ero YYA-aikoihin on kuitenkin sisältökysymysten osalta nykyään toisesta maailmasta.
– Ei ole mitään sellaisia aiheita, joista ei voi puhua ja Suomen asema läntisessä yhteisössä on kiistaton. Käytännöllinen puoli Venäjä-tapaamisten liturgiassa on siinä, että yhteydenpito on rutiininomaista ja yhteys Venäjän korkeimpaan poliittiseen johtoon mutkatonta jos ja kun tarve tulee selvittää eteen tulevia ongelmia.
Anna-Liisa Heusala: – Suomen ulkopolitiikan hoitaminen ei voi pidemmällä tähtäyksellä olla riippuvaista siitä ketkä johtavat naapurimaita. Suhteita on pidettävä yllä joka tapauksessa, oman linjan mukaisesti. Tähän tietysti vaikuttaa myös Euroopan Unionin yhteinen linja.
– Suomen ja Venäjän välillä on useita käytännön yhteistyön alueita, joiden suuntalinjoista on sovittava maan kulloisenkin johdon kanssa. Tällaisia ovat muun muassa vientiin ja investointeihin liittyvät asiat, ihmisten liikkuvuus rajan ylitse, rajaturvallisuus ja viranomaisyhteistyö, sekä tietysti ilmastonmuutos.
–Jos pyritään ratkomaan ongelmia tai saamaan aikaan edes riittävän hyviä kompromisseja, niin yhteyksiä on hoidettava pitkäjänteisesti silloinkin, kun se vaikuttaa turhalta.
"Varastiko Putin shown?"
2. kysymys: – Ymmärtävätkö suomalaiset päättäjät, miltä muiden silmin Venäjän johdon teatraalinen pullistelu tiedotustilaisuuksissa ja nyt nähdyn kaltainen härski TV-shown varastaminen omaan propagandakäyttöön?
Anna-Liisa Heusala: – Yksi tiedotustilaisuus ei uutisvirrassa kovin pitkään mieleen muistu. Tyyli voi olla suunnattu myös omalle, siis venäläiselle televisioyleisölle.
– Uskoisin, että presidentti Niinistö osaa lukea kollegaa jo aika hyvin.
Jussi Lassila: – Emme voi vaikuttaa siihen teatteriin, jonka venäläinen osapuoli järjestää tuomalla paikalle Kreml-myönteistä mediaa, mutta voimme vaikuttaa pitämällä huolen siitä, että kiusallisista asioista keskustellaan.
– Eilisessä tiedotustilaisuudessa viimeistään kysymys Moskovan protesteista harmitti Putinia. Tämän huomaa myös joissain Kreml-myönteisten toimittajien närkästyneissä kirjoituksissa tänään.
– Kansalaisten tyytymättömyys on Kremlin kasvava ongelma. Niinistö kiteytti minusta tämän hyvin sanoessaan että Suomessa toimii yhteys hallinnon ja kansalaisyhteiskunnan välillä. Se ei todellakaan toimi Venäjällä.
3. kysymys: – Missä määrin presidenttien kahdenkeskisten keskustelujen sisältö saadaan julkisuuteen?
Anna-Liisa Heusala: – Hankala arvioida prosenttilukuja, mutta pääteemat kerrotaan ja mahdolliset tulokset, joiden täytäntöönpanosta sitten vastataan virkamiestasolla.
– Taustapapereiden sisältöjä ja eri osapuolten luottamuksellisesti ilmaistuja intressejä ja mielipiteitä asioista ei paljasteta.
"Koska Pietariin pääsee sähköisellä viisumilla?"
4. kysymys: – Mikä on Pietarin ja lähialueiden sähköisen e-viisumin tila? Onko todennäköistä että sellainen olisi tulossa lokakuun alussa?
Anna-Liisa Heusala: – Kokeilu alkaa lokakuussa ja kyseessä on kahdeksan päivän viisumi, jolla pääsisi Pietariin ja Leningradin oblastin alueelle, ei kuitenkaan junassa.
Jussi Lassila: – Asiasta keskusteltiin ja ymmärtääkseni sähköinen viisumi on tulossa lokakuun alussa. Asian käsitteleminen presidentillisellä tasolla on aika vahva signaali tästä.
– Ymmärtääkseni viisumi itsessään on ilmainen, joskin jokin pieni verkko- tai käsittelymaksu mahdollisesti lisätään. Ei ole tietoa viisumien voimassaoloajoista.
Huom. sähköisestä viisumista on esitetty useampikin kysymys. Linkkasin jutun yhteyteen Yle uutisten tuoreen jutun siitä, mistä hankkeessa on kyse. Eli tuosta ylempää löytyy. Terveisin Jyrki Saarikoski
Karjala, Krim ja Suursaari
5. kysymys: – Olisiko jotain tehtävissä sotien myötä luovutettujen alueiden palauttamiseksi?
Anna-Liisa Heusala: – Tällä hetkellä se vaikuttaa vaikealta asialta. Nationalismi on Venäjällä voimistunut sitten 1990-luvun ja Venäjän rajoja ei olla vetämässä sisään päin.
Jussi Lassila: – Suomen tapauksessa rajojen siirto ei ole tätä päivää. Kuvitteellisessa tilanteessa Karjalan palautus toisi valtavia taloudellisia ja yhteiskunnallisia - esimerkiksi väestöllisiä - haasteita. Jossain vaiheessa todennäköisesti myös turvallisuuspoliittisia, mikäli Venäjällä alettaisiin arvioida Leningradin alueen turvallisuutta samaan tapaan kuin 1920-1930-luvuilla.
6. kysymys: – Voisiko Suomelle käydä kuten Krimille?
Anna-Liisa Heusala: – Suomen tilanne niin historiallisesti, poliittisesti, taloudellisesti, sotilaallisesti ja yhteiskunnallisesti, kuin myös osana Euroopan Unionia, tekee siitä kovin erilaisen kuin Krim.
Jussi Lassila: – En pidä tätä juurikaan todennäköisenä. Alueelliset, historialliset, kulttuuriset ja kielelliset seikat ovat Suomessa aivan toisenlaiset. Myös vahva alueellinen puolustus pitää huolen, että kynnys tuollaisille operaatioille on erittäin korkea.
7. kysymys: – Tuliko Suursaaren helikopterikenttä esille keskusteluissa?
Jussi Lassila: – Itämeren tilannetta ja turvallisuusympäristöä sivuttiin, en tiedä tuliko Suursaaren tapaus erityisesti esille. Kyllä tämä on ihan relevantti kysymys.
Krimin ja Itä-Ukrainan kriisi pysyy
8. kysymys: – Voiko käydä niin, että Putinin laskelmien mukaan Krim sekä Itä-Ukraina todetaan EU:ssa vallitsevaksi tosiasiaksi, ja entiset suhteet Venäjään palautetaan?
Anna-Liisa Heusala: – Krim ja Itä-Ukraina ovat isoja periaatteellisia ja poliittisia kysymyksiä, joihin voidaan löytää ratkaisut vain neuvottelupöydissä
–Entisiä suhteita Venäjään ei siis välttämättä täysin palauteta, mutta valtionpäämiesten ja virkamiesten tapaamisia ja yhteistyötä tullaan jatkamaan.
Jussi Lassila: – En usko, että tällaista asiaa todetaan virallisesti ääneen, saati tunnustetaan.
– Pakotteista ja rakenteellisista kiistoista Venäjän ja EU:n välillä muodostuu pikemminkin tosiasia, jonka kanssa joudutaan elämään vähintään niin kauan kuin Kremlin nykyinen poliittinen linja jatkuu.
"Mikä on Putinin kanta ilmastonmuutokseen?"
9. kysymys: – Puhuttiinko vierailun aikana ilmastonmuutoksesta ? Mikä on Putinin kanta siihen?
Jussi Lassila: – Ei suoraan. Putinin kanta on siihen ymmärtääkseni hyvin skeptinen. Venäjällä sen sijaan on alettu puhua siitä enenevässä määrin ja ympäristökysymykset ovat nousseet aivan uudelle tasolle maan yhteiskunnallisten ongelmien kirjossa.
– Tämä on myös ilmeinen sukupolvikysymys, joka merkitys korostunee Venäjän poliittisessa johdossa jossain vaiheessa.
Anna-Liisa Heusala: – Musta hiili ja Venäjän jätehuolto näyttäisivät olleen keskusteluissa esillä. Jätehuolto voisi olla sellainen kanava, jota kautta yleinen ympäristötietoisuus kasvaisi nopeastikin Venäjällä.
– Ilmastonmuutos ei ole Venäjällä samanlainen poliitikkojen huoli kuin vaikkapa Suomessa. Öljyn ja kaasun viejänä Venäjä on toistaiseksi ollut vahvasti perinteisen kulutusmallin kannattaja.
"Olisiko Niinistön pitänyt reagoida vahvemmin?"
10. kysymys – Olisiko mielestänne Niinistön pitänyt reagoida vahvemmin Putinin kommentteihin Moskovan mielenosoituksista, Arkangelin räjähdyksestä tai siitä, että Euroopan ja Yhdysvaltojen liittolaisuudesta hyötyy periaatteessa vain Yhdysvallat. Liittyykö se ns. Suomen reaalipolitiikkaan vai onko ulkopoliittinen suunta muuttumassa?
Anna-Liisa Heusala: – Minusta Niinistön kommentointi mielenosoituksista suomalaisen yhteiskunnan esimerkkiä käyttäen toimii. Venäjällä ei ole kunnollisia kanavia organisoituneelle poliittiselle edunvalvonnalle, kuten vahvoille oppositiopuolueille. Ammattiyhdistysliikkeen tai ylipäätään kansalaisjärjestöjen rooli on rajallinen.
– Viimeiset 20 vuotta on keskitytty elintason nostamiseen ja poliittiseen vakauteen, jolla on ollut vahva kannatus Venäjällä. Jatko on avoin. En näe presidentti Niinistön tyylissä tai tavoitteissa mitään suunnanmuutosta.
– Tapana on ollut, että ajankohtaisia asioita kommentoitaessa arvioidaan niiden merkitys pidemmällä tähtäimellä ja vältetään nostamasta asioita tikun nokkaan, paitsi silloin kun kyse on kansallisesti tai kansainvälisesti merkittävästä asiasta.
Jussi Lassila: – Venäjän ihmisoikeustilannetta, oikeusvaltion puuttumista ja kansalaisyhteiskuntaa ei koskaan kommentoida liiaksi ja olisi sitä voitu tarvittaessa käsitellä enemmänkin. Tämä on asia, josta Kremliä tulee minusta enenevässä määrin muistuttaa.
– Ongelma tällaisten tapaamisten lehdistötilaisuuksissa on siinä, että tilaisuuksia ei ole jatkokysymyksille. Niinistön kommentti Moskovan mielenosoituksista oli minusta aikarajoitteet huomioiden hyvä.
– Kremlin näkemykseen Yhdysvalloista emme voi juurikaan vaikuttaa, enkä usko, että kantamme USA:n suhteen olisi Kremlille epäselvä. Suomen linja ei ole muuttumassa. Arkangelin tapauksen kommentointi Putinilta oli hyvin ennalta arvattava.
"Miksi Kreml tukee kansallismielisiä?"
11. kysymys: – Tuliko vierailun aikana esille Venäjän pyrkimys heikentää länttä tukemalla kansallismielisiä puolueita?
Anna-Liisa Heusala: – Presidentti Putinin vierailuita eri maihin EU:n alueella arvioidaan aina myös siitä näkökulmasta mikä vaikutus näillä on EU:n sisällä. Tässä mielessä Suomen hyvin perinteisenä jatkuva linja varmaankaan ei tuo mitään yllätyksiä.
– Suomen paras puolustus on aina hyvin toimiva yhteiskunta, jossa on kansainvälisesti ottaen korkea luottamus eri toimijoiden välillä. Tällaiseen yhteiskuntaan vaikuttaminen ulkopuolelta on hankalaa.
– EU:n sisällä Venäjän ulkopoliittinen toiminta on saattanut johtaa myös siihen, että Unionin merkitys nähdään paremmin.
Jussi Lassila: – Venäjän suhtautuu nihkeästi läntisiin liittoutumiin. Kreml haluaa korostaa kahdenvälisiä suhteita ja nähdä EU:n jäsenvaltioilla erityisintressejä Venäjän kanssa – riippumatta EU:sta.
– EU-vastaisten ryhmien tukeminen on osa politiikkaa, joka tähtää pakotteiden lopettamiseen. Minusta populistiryhmien tuki ei ole Kremlin kannalta tuottanut hedelmää.
– EU on pysynyt yhtenäisenä pakotekysymysten suhteen. Venäjä ei ole taloudellisesti niin iso tekijä, että sillä olisi vetovoimaa rikkoa EU:n yhtenäisyyttä Ukraina-ja Krim-kysymyksessä
"Kohdellaanko Venäjää muita ankarammin?"
12. kysymys: – Myös Yhdysvallat on syyllistynyt kansainvälisiin rikkomuksiin. Kohdellaanko Venäjää kuitenkin ankarammin kuin muita maita?
Jussi Lassila: – Yhden toimijan väärät teot eivät oikeuta toisen vääriä tekoja – samalla tavoin kuin kaikki ihmisoikeusrikkomukset ovat rikkomuksia tekijästä riippumatta.
– Minusta kaikissa tapauksissa rikkomukset tulee tuomita, mutta valitettavasti reaalipoliitiikka ei kohtele tapauksia yhdenvertaisesti. USA ja Kiina saavat varmaankin tässä mielessä enemmän anteeksi kuin Venäjä yksinkertaisesti voimasuhteiden vuoksi.
– Mutta tämä ei saa merkitä sitä, että Venäjällekin annettaisiin tekemänsä rikkomukset anteeksi. On pelkästään hyvä asia, jos voimme luoda painetta Venäjän toimille muistuttamalla ihmisoikeuskysymyksistä. Kiinan kanssa tilanne on haastavampi.
– USA:ssa vallitsee edelleen verrattain vahva riippumaton kansalaisyhteiskunta ja poliittinen vaihtuvuus Trumpista riippumatta.
Anna-Liisa Heusala: – Venäjä on itse pitkään katsonut, että kansainvälisessä politiikassa sitä ei pidetä muiden isojen toimijoiden rinnalla samanlaisena arvostettuna tekijänä, jota kuunnellaan kuten vaikkapa Yhdysvaltoja. Venäjän pyrkimys moninapaiseen järjestelmään kumpuaa tästä näkemyksestä.
– Venäjä tulkitsee kansainvälisen oikeuden olevan käytännössä valikoivaa, eikä koskevan suurvaltojen etuja. Ylipäätään Venäjän ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ajattelussa heijastuu näkemys siitä, että kansainvälisissä suhteissa toimii realismi, eli omien etujen ajaminen. Tätä samaa ajattelua se katsoo myös Yhdysvaltojen edustavan.
"Voisiko Suomi edistää humanismia?"
13. kysymys: – Humanistisilla arvoilla Euroopassa on pitkät perinteet. Voisiko Suomen valtiojohto - tasavallan presidentti "keihäänkärkenä" - keskustellessaan suurvaltajohtajien kanssa korostaa humanistisia arvoja?
Anna-Liisa Heusala: – Humanismin perinne on ollut osaltaan pohjana eurooppalaiselle ihmiskäsitykselle ja arvot ovat olleet viime vuosina maailmanpolitiikan keskiössä.
– Eri arvomaailmoja edustavat tahot, tai sellaisiksi pyrkivät, ovat tuoneet esille omia näkemyksiään useinkin vastauksena tai haasteena länsimaisille, liberaali-demokraattisilla arvoille.
– Arvoista keskustelu tulkitaan kuitenkin herkästi tuputtamiseksi ja ylimielisyydeksi. Vuoropuhelu olisi kenties olisi jonkinlainen välimuoto, johon diplomatialla pyritään. Esimerkiksi Suomi ja muut Pohjoismaat voivat tuoda esille käsitystään tasa-arvosta yhteiskunnan kansainvälisesti vertaillen varsin hyvällä toimivuudella.
Jussi Lassila: – Keskustelu kansalaisoikeuksista ja unversaaleista ihmisoikeuksista liittyvät arvoihin.
– Venäjän ymmärrys humaaneista arvoista korostaa enemmän klassisen sivistyksen ihanteita, ja liberaali, yksilöhumanistinen traditio on hyvin heikko. Mutta se on vahvistumassa.
– Maan nykyjohdon perinteisten arvojen korostaminen ja anti-liberalismi ovat Venäjän vanhoillisen valtavirta-ajattelun omimista oman aseman tueksi, mutta kaupungeissa ja nuorten keskuudessa tämä asetelma on murtumassa
.