Emme tiedä Kuopion veriteosta epäillyn motiiveista toistaiseksi mitään. Tragediassa on kuitenkin piirre, joka yhdistää sen lähes jokaiseen vastaavaan tapahtumaan: Rikoksesta epäillyn ikä ja sukupuoli.
Ylivoimainen enemmistö vakavaan väkivaltaan syyllistyneistä on miehiä. Hyvin suuri osuus heistä on nuoria miehiä. Osuus on erityisen suuri kouluampumisissa ja terroriteoissa.
Esimerkiksi Yhdysvalloissa on FBI:n mukaan tapahtunut 281 joukkoampumistapausta vuosina 2000–2018. Tekijöiden joukossa on 11 naista. Suomen viime vuosikymmenien joukkoampumisten tekijät ovat kaikki olleet miehiä, lähes kaikki nuoria.
Mistä tämä johtuu? Kokosimme viisi selitystä.
1. Testosteroni yllyttää miestä toimintaan, mutta ei automaattisesti väkivaltaan
Ensimmäiseksi ilmeisin: Miehet ja naiset ovat biologisesti erilaisia.
Esimerkiksi miehen aivot saavat miehen sukupuolirauhaset tuottamaan sukupuolihormonien pahaa peikkoa: testosteronia.
Testosteronilla ja aggressiolla on yhteys. Esimerkiksi väkivaltaisilla vangeilla on mitattu keskimääräistä korkeampia testosteronipitoisuuksia. On iät ja ajat tiedetty, että kastraatio leikkaa uroseläimistä myös aggressiivisuutta ja kilpailuviettiä.
Testosteroni vaikuttaisi myös vähentävän miesten kykyä arvioida omien tekojen seurauksia ja lisäävän riskinottohalua. Se voi johtaa huonoihin päätöksiin etenkin nuorissa aivoissa, joiden itsehillintämekanismi on vasta kypsymässä.
– Miehellä testosteronitasot nousevat aikuislukemiinsa murrosiässä. Kestää aikansa oppia elämään sen kanssa. Se on yksi tekijä siinä miksi nuoret miehet hölmöilevät herkemmin, sanoo tunnereaktioiden syntymistä tutkinut Aalto yliopiston neurotieteen professori Iiro Jääskeläinen.
Nykykäsityksen mukaan testosteroni ei kuitenkaan suoraviivaisesti lisää aggressiivisuutta. Pikemminkin testosteroni yllyttää miehet räyhäämisen sijaan tavoittelemaan parempaa sosiaalista asemaa.
Vankilan suoraviivaisessa hierarkiassa parempaan asemaan voi päästä fyysisellä väkivallalla, mutta vakaassa yhteiskunnassa nyrkeillä ei pääse pitkälle. Johtopäätöstä vahvistavat kokeet, joissa on testattu testosteronin vaikutusta tavismiehiin. Korkeampi testosteroni ei ole ennustanut aggressiivista käyttäytymistä, pikemminkin kalliiden tuotemerkkien kaltaisten statussymbolien suosimista.
2. Naiset samaistuvat toisen kipuun miehiä vahvemmin
Miehillä näyttäisi myös olevan naisia suppeampi empatiakyky. Kokeissa, joissa koehenkilöille on esitetty kivusta kärsiviä ihmisiä, naisten aivojen "kipukeskus" aktivoituu miesten aivoja enemmän. Naiset ikään kuin samaistuvat toisen kipuun miehiä vahvemmin.
Miesten empatia rajoittuu naisia voimakkaammin omaan sisäpiirin jäseniin, Jääskeläinen sanoo.
– Testosteroni vahvistaa empatiaa sisäryhmää kohtaan, mutta ei ulkoryhmään.
Tämäkin voi osaltaan selittää sitä, miksi juuri miehet ovat yliedustettuja joukkosurmien tekijöiden joukossa. Kohdistui viha sukupuoleen, ihonväriin, uskontoon tai poliittiseen ideologiaan, tekijät eivät ole kyenneet samaistumaan uhriensa kärsimykseen.
"Me psykologit olemme taipuvaisempia etsimään vastauksia kulttuurista, yhteiskunnasta, kasvatuksesta ja miesten ja naisten rooleista".
Psykologiliiton puheenjohtaja Annarilla Ahtola.
Miesten väkivaltaisuuden selittäminen sukupuolten biologisilla eroilla on kuitenkin heikolla pohjalla, Jääskeläinen muistuttaa. Mitattiin aivoista suurin piirtein mitä tahansa, yksilöiden väliset erot ovat suuremmat kuin sukupuolten keskimääräiset erot.
Lisäksi kouluampumisten kaltaiset tapahtumia edeltää pitkä suunnittelu, eikä satunnainen äkillinen raivonpuuska.
Ja jos jokainen mies olisi syntyjään väkivaltainen, yhteiskunta kylpisi veressä. Näin ei kuitenkaan ole. Väkivaltaisimmissakin yhteiskunnissa väkivaltaan turvautuu säännöllisesti miesten pieni vähemmistö.
Vaihtoehtoinen selitys löytyykin ympäristöstä, jossa miehen aivot kehittyvät.
– Aivot kehittyvät tulevaan potentiaaliinsa vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Siksi me psykologit olemme taipuvaisempia etsimään vastauksia kulttuurista, yhteiskunnasta, kasvatuksesta ja miesten ja naisten rooleista, sanoo Psykologiliiton puheenjohtaja Annarilla Ahtola.
3. Elämme kulttuurissa, jossa miehen kunnia palautetaan väkivallalla
Homeroksen Iliaksesta Kalevalaan ja Tarantinon elokuviin ihminen on toistanut tarinaa loukatusta miehestä, joka pyrkii oikaisemaan kokemansa vääryyden "oikeutetulla" väkivallalla.
– Tämä ei selitä väkivaltaisia tekoja, mutta kuvastaa sitä, että kansanperinne vuosituhansien takaa esittää miesten pahaa oloa tällaisessa valossa. Ja tarjoaa väkivaltaisia ratkaisumalleja. Tällainen hahmo elää ja voi hyvin, Ahtola sanoo.
Opit lienevät tuttuja monelle suomalaismiehelle jo lapsuudesta. "Miehekäs mies" ei pelkää tai itke heikkouttaan, pikemminkin vetää kiusaajiaan reippaasti turpiin.
– Se on se tarina mitä heille annetaan. Jos miehille sanotaan, että mies puolustaa kunniaansa, niin näin hän tekee. Väkivalta koetaan silloin oikeutetuksi, sanoo Miessakit ry:n koulutuspäällikkö Joonas Kekkonen.
Miessakit on yhdistys, joka muun muassa kuuntelee ja auttaa miehiä eroon väkivaltaisesta toiminnasta.
Käsitys miehisyydestä ja miehen kunniasta on olennaisessa roolissa myös Isiksen islamintulkinnoissa tai kansallissosialismin kaltaisissa väkivaltaisissa ideologioissa. Tämä on suoraan luettavissa myös joidenkin joukkoampujien jättämissä manifesteissa Utöyasta Columbineen.
"Monet näistä nuorista miehistä ovat kokeneet puolustautuvansa hyökkäyksiltä tai kostavansa itseensä kohdistuneita vääryyksiä".
Miessakit ry:n koulutuspäällikkö Joonas Kekkonen
Mikä sitten "vie" mieheltä kunnian?
Ainakin kyvyttömyys pitää perheestään huolta, kuuluu yksi yleinen selitys. Suuri määrä työttömiä ja turhautuneita nuoria miehiä on aina ollut yhteiskunnallisten levottomuuksien polttoainetta.
Kekkosen kuulemissa miesten tarinoissa toistuu kokemus siitä, että heitä kohtaan tehdään vääryyttä, eikä yhteisö suojaa heitä siltä. Mies ei osaa tuoda huoltansa esille, tai sitten siihen ei reagoida. Väkivaltaan turvaudutaan, kun muuta keinoa ei nähdä, Kekkonen sanoo.
– Oli se henkistä, fyysistä, seksuaalista tai uskonnollista väkivaltaa – jos siihen ei saa tukea, se lisää tunnetta, että yhteiskunta on epäreilu, Miessakkien Kekkonen sanoo.
Muutos on kuitenkin Kekkosen mukaan tapahtumassa. Nuoret eivät entiseen malliin provosoidu esimerkiksi halventavasta nimittelystä. Oli yhteyttä tai ei, myös henkirikollisuus vähenee Suomessa tasaisesti, kuolonuhreissa mitattuna.
Kouluampumisten kaltaiset joukkosurmat eivät kuitenkaan vähene. Nykymaailmassa onkin mekanismeja, jotka tuntuvat jopa lietsovan nuoren miehen äärimmäiseen väkivaltaan.
4. Mies katkeroituu ja purkaa vihansa naisiin
Käsitykseen miehekkyydestä liittyy olennaisesti seksuaalisuus. Perinteisissä sukupuolirooleissa irtosuhteita harrastavaa naista on halveksuttu, kun naistenmies saa osakseen ihailua.
Sen sijaan pakkien saaminen, vastentahtoinen ero ja selibaatti, tai aisankannattajan rooliin jääminen voi olla kolaus miehen identiteetille ja kunnian tunnolle. Näitä ongelmia on läpi historian ratkaistu väkivallalla, joka kohdistuu toisinaan "miehen kunniaa" loukanneeseen naiseen.
Erotilanteeseen liittyvä kriisi on perhesurmien tyypillinen taustatekijä. Myös monen joukkosurman taustalta löytyy naisiin kohdistuvaa katkeruutta.
Jokelan koulusurmaaja oli ennen tekoaan saanut pakit nettityttöystävältään. Kauhajoen ampujan lyhyt parisuhde oli päättynyt viikkoja ennen tekoa. Oriveden vuoden 2012 kouluampumisen keskeinen motiivi liittyi tekijän entiseen tyttöystävään. Turun puukotusiskun tekijä kertoi olevansa "sodassa naisia vastaan". Torontossa pakettiauton ihmisjoukkoon ajanut mies identifioi itsensä inceliksi, eli vasten tahtoaan selibaatissa olevaksi.
"Viha mahdollisesti kumpuaa muualta, mutta naiset tulevat sen kohteeksi ja syntipukiksi".
Eliisa Vainikka
Ylimielinen suhtautuminen naisiin ja suoranainen naisviha elää ja voi hyvin verkossa.
– On blogeja ja yhteisöjä missä tällaista ruokitaan ja lietsotaan, sanoo Eliisa Vainikka, joka on tutkinut verkon keskustelupalstoilla elävää väkivaltaa.
Ilmiön yksi muoto on verkon viettely-yhteisöt, joissa miehet opettavat toisilleen kaavamaisia, pelillistettyjä tapoja lähestyä ja iskeä naisia.
– Siinä korostuu hyvin välineellinen suhtautuminen naisiin. Se on hyvin keinotekoinen rakennelma. Se kulttuuri elää omaa elämäänsä.
On myös yhteisöjä, joissa kukoistaa vastakkaiseen sukupuoleen kohdistuva suoranainen viha.
– Viha mahdollisesti kumpuaa muualta, mutta naiset tulevat sen kohteeksi ja syntipukiksi. Siihen liittyy katkeruutta ja häpeää. Varmasti jotkut saavat vahvistusta omalle katkeruudentunteelleen siitä, että muutkin ajattelevat samoin.
5. Koulusurmaajan malli on iskostettu tajuntaan ja valmis kopioitavaksi
Myös kouluampumisista on tullut osa kulttuuria. Niillä on oma kulttuurinen käsikirjoituksensa, sanoo Internetin vihayhteisöjä ja Suomen kouluampumistapauksia tutkinut sosiaalipsykologian professori Atte Oksanen.
Käsikirjoituksen raaka-ainetta ovat esimerkiksi kouluampumisia koskeva uutisvyörytys, yhteiskunnallinen keskustelu, elokuvat, kuolonuhrien mukaan järjestetyt rankinglistat. Käsikirjoituksen päähenkilönä on surmaaja itse: Nuori, valkoihoinen mies.
– Vihainen mies, joka hyökkää yhteisöään vastaan. Ratkoo ongelmansa tarttumalla väkivaltaan, Oksanen kuvailee.
Käsikirjoituksessa piilee yhteiskunnallinen ongelma: Osaa kouluampujista motivoi juuri näytelmän pääosa, tekoa väistämättä seuraava kuuluisuus. Maine inspiroi esimerkiksi Columbinen kouluampujia, Oksanen sanoo.
"Kouluampujat on mediassa usein esitetty sorrettuina, kiusattuina henkilöinä, jotka hyökkäävät kiusaajiaan vastaan. Vaikka tämä tarina ei aina edes pitäisi paikkansa."
Sosiaalipsykologian professori Atte Oksanen
– He toivoivat, että Spielberg ohjaisi heistä kertovan elokuvan. Tavallaan he saivatkin haluamansa. Heistä on tehty elokuvia ja dokumentteja. He jäivät historiaan Charles Mansonin kaltaisina synkkinä kulttihahmoina.
Kouluampujien ympärille onkin kehittynyt oma kulttinsa. Ne ovat verkossa yhteyttä pitäviä yhteisöjä, jotka ihailevat ampujia ja pitävät heidän tekojaan oikeutettuna.
– Sitä edesauttaa se, että kouluampujat on mediassa usein esitetty sorrettuina, kiusattuina henkilöinä, jotka hyökkäävät kiusaajiaan vastaan. Vaikka tämä tarina ei aina edes pitäisi paikkansa, Oksanen huomauttaa.
Joukkoampumisten kulttuurinen käsikirjoitus antaa potentiaalisille tekijöille valmiin mallin toimia, Oksanen sanoo. Kouluampumiset ja niihin kohdistuva huomio villitsevät uusia tekijöitä.
Teksasin El Pasossa 22 ihmistä murhannut joukkoampuja kertoi halunneensa kopioida Christchurchin joukkoampujan tekoa. Christchurchin joukkoampuja puolestaan imi inspiraatiota Utöyan joukkomurhasta. Jokelan kouluampuja ylisti ja samaistui Columbinen kouluampujiin.
Tämä "tartuntaefekti" saattaa myös selittää tekijöiden sukupuolijakaumaa. Nuorten miesten on naisia helpompi samaistua miespuoliseen kouluampujiin, jotka usein kokevat puolustavansa miehuuttaan.
Se tarina pitäisi haastaa, sanoo Joonas Kekkonen Miessakit ry:stä.
– Meidän opetuksemme on, että maailmassa on monenlaisia tarinoita miehuudesta. Jos oikeutettu raivo on ainoa ratkaisu minkä mies näkee, ollaan pulassa.