MORIA, KREIKKA Kun hämärä laskeutuu, tuhannet ihmiset vetäytyvät kylki kyljessä telttoihin.
Kylmyys ja tappelun äänet pitävät Ahmadin perheen lapset hereillä, kun he yrittävät nukkua itsetehdyssä pikkuteltassa ohuiden pressu- ja pahviseinien sisällä. Koko yön he pelkäävät.
Ahmadin perhe elää Kreikan Lesbos-saarella sijaitsevassa Morian pakolaisleirissä, joka on paisunut Euroopan suurimmaksi.
– Täällä ei ole turvallista. Edellisiltana näin, miten kaksi jengiä tappelivat ja yhtä miestä puukotettiin. Ambulanssi haki hänet, kertoi 49-vuotias afganistanilaisäiti Sakine Ahmadi.
Morian pakolaisleirissä säkkipimeää on jo alkuillasta. Sähköä ei ole ollut viikkoihin.
Leirin naiset eivät yöllä uskalla mennä wc:hen. Bajamajat seisovat rivissä löyhkäävien jätekasojen luona.
Matkalla pitäisi varoa astumasta mädänneen kissanraadon päälle. Jätteitä ei ole kerätty aikoihin.
Lapset "haluavat kuolla"
Moria on suurin Kreikan saarten hotspot-vastaanottokeskuksista, jotka pystytettiin Euroopan unionin aloitteesta pahimman pakolaiskriisin aikana vuonna 2015.
Viimeisimpien tilastojen mukaan leirille on kerääntynyt jo yli 19 000 ihmistä – yli kuusinkertaisesti sen verran, mihin oli varauduttu.
Alkuperäisen, suljetun leirin ympärille levittäytyy nyt laaja, itsetehtyjen telttojen ja rakennelmien slummi, jota jotkut asukkaat kutsuvat "oliivilehdoksi" ja toiset "viidakoksi".
Asukkaat ovat pääosin Afganistanista. He ovat ylittäneet salmen vastarannalla häämöttävästä Turkista. Toiseksi suurin ryhmä ovat syyrialaiset.
Ahtaassa leirissä monen aikuisen ja lapsen mielenterveys on järkkynyt. Leirin muutamalla vapaaehtoisella psykologilla onkin kädet täynnä töitä.
Lääkärit ilman rajoja -järjestön psykologi Angela Modarelli sanoo tapaavansa joinain päivinä jopa viisitoista potilasta. Hän näkee traumatisoituneita, masentuneita, itsetuhoisia ja pelokkaita lapsia ja nuoria.
Lapsia on leirillä 5 000, osa heistä on ilman huoltajaa. Jotkut ovat viillelleet itseään ja kertoneet "haluavansa kuolla".
– Jokainen päivä näissä olosuhteissa on vahingollinen. Haluaisin puhua poliitikoille isinä, vanhempina ja sukulaisina – missä he ovat? Modarelli ihmettelee järjestön klinikalla Mytilenessä.
– Leirillä oleilu ryöstää lapsilta heidän lapsuutensa, mutta myös aikuisilta vanhemmuuden, Modarelli sanoo.
Vauva menehtyi nestehukkaan
Vanhemmat ovat neuvottomia, koska eivät pysty tarjoamaan turvaa tai tyydyttämään lastensa perustarpeita.
Yleensä he huomaavat jonkun olevan vialla lapsessaan, kun lapsi alkaa kastella itsensä öisin, Modarelli kertoo. Vanhemmat eivät enää pysty rauhoittamaan lapsia kuten aiemmin, ja jotkut lapset vetäytyvät puhumattomina kokonaan omiin maailmoihinsa.
Aikuisilla menee ruokaa hakiessa jopa tunteja päivässä jonossa, eikä ruoka aina riitä kaikille.
Joskus asukkaat mellakoivat ja protestoivat leirin oloja. Viimeksi mellakoitiin lokakuussa, kun eräs afganistanilainen nainen kuoli tulipalossa leirillä.
Tulipaloja syttyy helposti ahtaissa teltoissa, joissa asukkaat sytyttävät avotulia lämpimikseen.
Hygienian puutteessa lapset kärsivät ripulista, oksentelusta ja ihotaudeista, erityisesti syyhystä ja erilaisista allergioista.
Marraskuussa alle vuoden ikäinen kongolainen vauva kuoli pahaan nestehukkaan Moriassa – Kreikan viranomaisten mukaan kuolinsyy oli epäselvä.
– Moria on helvetti, kuvailee 70-vuotias Fatma Hussaini Afganistanista, joka asuu leirillä tyttärensä ja 11-vuotiaan lapsenlapsensa kanssa.
Pakolaiset perustivat koulun telttaan
Kun afganistanilainen Zakria Farzad saapui leirille melkein vuosi sitten, hän pelästyi lastensa puolesta nähtyään leirin olot. Hän päätti perustaa leirille koulun.
Nyt kansainvälisten avustusjärjestöjen organisoimat koululuokat ovat tupaten täynnä. Ennen opetuksen aloittamista leiri vilisi lapsia, joilla ei ollut päivisin muuta tekemistä kuin leikkiä jätteiden keskellä.
– Aluksi annoin lapsille tunteja ulkoilmassa. Viime keväänä keräsimme muilta asukkailta kolehdin ja rakensimme koulun telttaan, Farzad kertoo.
Vapaaehtoiset opettajat, joista melkein kaikki ovat turvapaikanhakijoita, opettavat nyt yli tuhannelle lapselle ja aikuiselle englantia, arabiaa, farsia, musiikkia, maalaamista ja muita taitoja.
Tunnit tarjoavat hetken irtioton ympäröivästä todellisuudesta.
– He saavat rentoutua hetken ja oppivat jotain. Me teemme enemmän näille lapsille kuin leirin psykologit, Farzad uskoo.
27 000 ihmistä jumissa Kreikan saarilla
Farzadin tavoin moni leirin asukkaista on odottanut jo kuukausia turvapaikkapäätöstä.
Pakolaisongelma on muuttunut pysyväksi Kreikan muillakin Egeanmeren saarilla, Hioksella, Samoksella, Leroksella ja Kosilla. Yhteensä saarilla on jumissa yli 27 000 turvapaikanhakijaa.
Moria ja muut hotspot-järjestelykeskukset perustettiin alun perin tehostamaan turvapaikanhakijoiden rekisteröimistä ja siirtämään turvapaikkahakemusten käsittely tulomaahan.
Kreikasta tarkoitus oli säädellä palautukset Turkkiin, EU:n ja Turkin pakolaissopimuksen mukaisesti.
EU-maat sulkivat rajansa ja ovensa pakolaisille, ja kun viime vuonna tulijoiden määrä nousikin odottamatta, tuhannet jäivät jumiin Kreikan saarille.
Saapujien määrä ylittää reilusti palautettujen tai Kreikan sisämaahan jatkavien lukumäärän. Vuoden ensimmäisen viikon aikana Lesbokselle saapui melkein 600 uutta tulokasta, joista puolet jäi saarelle.
Kreikka haluaa korvata leirit pidätyskeskuksilla
Kreikka haluaa nyt sulkea saarten avoleirit ja rakentaa saarille pakolaisten suljettuja vastaanottokeskuksia, joista ihmiset siirrettäisiin sisämaahan tai palautettaisiin Turkkiin. Käytännössä ihmiset pidätettäisiin.
Lesboksen paikallisviranomaiset taas haluavat kokonaan uutta järjestelmää, jossa ihmiset eivät joudu jäämään saarelle pitkiksi ajoiksi. Mytilenen kaupungissa turvapaikanhakijat ovat tavallinen näky. Eurooppaan tulijoita on rantabulervardeilla ja kaupungin kahviloissa.
– Tämä on suoraan sanottuna jo painajainen, eikä vain meille ja leirin asukkaille. Kyse ei ole siitä, että haluaisimme heistä eroon. Ymmärrämme heitä, mutta ratkaisun pitäisi olla hyvä sekä asukkaille että pakolaisille, sanoi Mytilenen kaupunginjohtajan neuvonantaja Tasos Balis Ylelle.
Salakuljettajien uudet keinot
Ainakin osasyy tulijoiden kasvavaan virtaan on se, että olot ovat käyneet pakolaisille tukalaksi Turkissa – josta syyrialaisiakin on palautettu kotimaahansa – sekä Iranissa, josta monet Morian afganistanilaispakolaisetkin ovat lähtöisin.
Aiemmin Turkissa melkeinpä vapaasti toimineet salakuljettajatkin ovat valvonnan lisääntyessä muuttaneet taktiikkaansa.
Turkin EU-suurlähettiläs Christian Berger sanoi toimittajatapaamisessa marraskuussa Istanbulissa, että kun aiemmin salakuljettajat lähettivät yhden tai pari venettä kerrallaan, nyt he lähettävät jopa parikymmentä kerrallaan.
Näin edes jotkut pääsevät Turkin merivartioston ohi.
EU:n kanssa solmimassaan pakolaissopimuksessa 2016 Turkki lupautui pitämään rajansa kiinni lähtijöille 6 miljardin euron avustusta vastaan, josta noin puolet on nyt käytetty.
Vaikka Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan on silloin tällöin uhannut avata porttinsa uudelle pakolaisvirralle Eurooppaan, Turkki on toistaiseksi pitänyt lupauksensa.
Eurooppaan haluavat eivät luovuta
Eurooppaan haluavat eivät kuitenkaan luovuta hevillä.
Syyrialainen Ibrahim al-Awid, 28, kertoi viime vuonna jääneensä kiinni turkkilaisille santarmeille salakuljettajien autossa Turkin Izmirissä. Turkki palautti perheen Syyriaan.
Perhe palasi kuitenkin Turkkiin ja jäi uudelleen kiinni, mutta kun heitä ei enää palautettu Syyriaan, he odottivat uutta tilaisuutta.
– Yritimme vielä kerran, kunnes pääsimme tänne, Awid kertoi kontissaan Kara Tepen leirillä Lesboksella.
Mitään menetettävää ei ollut, hän sanoi. Homsista kotoisin oleva työkoneenkuljettaja Awid on jo vuodesta 2012 asunut sisäisenä pakolaisena eri puolella Pohjois-Syyriaa. Vanhemmat kuolivat sodan alussa tavalla, josta hän ei halua puhua.
Awidillakin on kaksi pientä lasta, joista toinen on vasta 9-kuukautinen.
Hänen perheellään kävi kuitenkin "onni", koska heidät siirrettiin viime viikolla Moriasta astetta paremmalle lesboslaiselle Kara Tepen leirille, jossa asutaan lämmitetyissä konteissa. Lapset pääsevät myös nopeammin lääkäriin.
– Haluan maahan, jossa on säännöt ja järjestys ja jossa ihmisillä on oikeuksia. Haluan lapseni kouluun, hän sanoi.
Lue lisää: