Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
Amazon rahaksi?
Brasilian presidentti hamuaa Amazonin alkuperäiskansojen maita. Yle seurasi, miten laittomat hakkuut nakertavat sademetsää ja miten rahan houkutus hajottaa intiaanien rivejä.
SAWRÉ MUYBU Kun sademetsän aamusumu hälvenee, mundurukut valmistautuvat lähtemään tiedusteluretkelle.
Mundurukut ovat Amazonin sademetsän sydämessä Brasiliassa asuva alkuperäiskansa, jonka metsiä laittomat hakkuut verottavat.
Viime kesänä mundurukut huomasivat, että puunkaatajat olivat vieneet sademetsän arvokkaimmat puut tuhansien hehtaarien alueelta. Silloin mundurukujen soturit karkottivat metsurit. Nyt on tarkoitus selvittää, ovatko puunhakkaajat palanneet.
Tiedustelijoiden tärkein ase on drooni, jota käyttää nuori perheenäiti Aldira Akai.
Akai haluaisi, että hänen kolme lastaan voisivat jatkaa heimon ikiaikaista elämäntapaa sademetsän keskellä. Se jää haaveeksi, jos metsurit ja kullankaivajat saavat vapaasti tuhota sademetsää.
– Olemme kärsineet paljon. Meidän maillemme tunkeudutaan jatkuvasti, Akai kertoo.
Nyt Akai haluaa näyttää maailmalle, mitä Amazonin sademetsässä on tapahtumassa. Siksi hän aikoo kuvata hakkuita ylhäältä päin.
Samasta syystä mundurukut ottivat mukaansa myös toimittajan ja tutkijan. Pääsin tiedustelumatkalle yhdessä Helsingin yliopiston kehitysmaatutkimuksen apulaisprofessorin Markus Krögerin kanssa.
Matkamme vei mundurukujen Sawré Muybu -kylästä Amazonin luonnonvaroista käytävän taistelun eturintamalle, 40 kilometrin ja parin tunnin venematkan päähän.
Kävelemme polkua alas kylän venevalkamaan. Kohti Amazonia virtaava jättimäinen Tapajós-joki on tällä kohtaa kaksi kilometriä leveä.
Toistaiseksi Tapajós virtaa vapaana. Brasilian hallitukselle joki merkitsee hukkaan valuvaa energiaa, mutta mundurukuille se on elämän lähde ja ylläpitäjä.
Rannassa odottaa solakka, kanootin muotoinen alumiinivene. Sille antaa vauhtia 40-hevosvoimainen moottori.
Tiedustelumatkaa johtaa Aldira Akain appi, kylän päällikkö Juarez Saw.
Aseistetut soturit jätetään tällä kertaa kotikylään. Päällikkö ei halua kärhämää puunhakkaajien kanssa.
Sen sijaan päällikkö ottaa mukaan äitinsä ja yhden lapsenlapsistaan.
Aivan kuin veneellinen mundurukuja olisi lähdössä eväsretkelle. Näin ryhmä ei herätä aggressioita heimon vihollisissa.
Riskejä ei oteta, sillä Amazon on Brasilian villiä länttä. Sademetsiä eivät valvo viranomaiset, vaan ne, jotka ovat parhaiten aseistettuja. Tunkeilijoiden liipasinherkkyys johtaa usein rikoksiin, joista harvoin rangaistaan.
Käännymme Tapajósilta ylävirtaan pienemmälle Jamanxim-joelle. Sadekausi on alkanut ja vesi on korkealla. Karikoitten ohi on helppo luovia.
Matkan vaarat liittyvät aivan muuhun – siihen, ketä sademetsässä tulee vastaan.
Aldira Akain perheen lemmikkiapina viihtyy lasten pään päällä. Video: Mika Mäkeläinen / Yle
Matkaa edeltävänä päivänä Akai valmisti perheelleen lounaan kuten muinakin päivinä: itse teurastettua kanaa ja oman puutarhan vihanneksia.
Perinteisesti pöydässä on ollut riistaa, mutta Akain mukaan metsästäjien saaliit ovat huvenneet. Eläimet ovat kaikonneet laittomien metsänhakkuiden tieltä.
Vieressä virtaavan Tapajós-joen tila ei sekään ole häävi. Joen kaloissa on luvattoman kullankaivuun takia yhä enemmän elohopeaa. Sitä kertyy myös ihmisiin.
Mundurukujen ongelmilla on yksi yhteinen syy, josta he käyttävät termiä pariwat. Se tarkoittaa muita ihmisiä, heimon ulkopuolisia, valkonaamoja – ja vihollisia.
Tukalinta heille on kuitenkin se, että osa heimon jäsenistä on nykyisin riistämässä luonnonvaroja yhdessä pariwatien kanssa.
Ajamme yhä kauemmas ylävirtaan Jamanxim-jokea pitkin. Pian kyläpäällikkö osoittaa varoituskylttiä joen varressa. Sen on tarkoitus pelotella tunkeilijat tiehensä.
Kyltin kuvassa mies pitää keihään nokassa irtileikattua ja kuivunutta päätä. Se viittaa suoraan mundurukujen sotaisaan historiaan.
Mundurukut tunnetaan taistelijoina, jotka pitivät satoja vuosia sitten kauhun vallassa myös muita alkuperäiskansoja. Portugalilaisten miehittäjien oli vaikea alistaa heitä.
Brasilian viranomaiset ovat jo kertaalleen kartoittaneet mundurukujen maat, mutta niitä ei ole virallisesti vahvistettu heidän alueekseen. Odotukseen kyllästynyt heimo raivasi ja merkitsi alueensa rajat sademetsään itse, Greenpeace-järjestön tukemana.
Mundurukujen mielestä valtio vitkastelee heidän maanomistustensa vahvistamisessa, jotta se voisi runnoa läpi patohankkeita ja muita kehityssuunnitelmia.
Mundurukut kutsuvat suojelualuettaan nimellä Daje Kapap Eipi. Sen koko on lähes 1 800 neliökilometriä, hiukan Ahvenanmaata suurempi. Alueella asuu noin 1 780 mundurukua 15 eri kylässä.
Yhteensä mundurukuja on lähes 14 000, ja he ovat asuneet nykyisillä asuinsijoillaan satoja vuosia. Siksi he korostavat olevansa alkuperäiskansa. Brasiliassa monet alkuperäiskansat puhuvat itsestään myös intiaaneina.
Juuri nyt mundurukut ovat pahoissa riidoissa, eivät pelkästään valkoisten tunkeilijoiden kanssa, vaan myös keskenään.
Samat sisäiset kiistat repivät useita muita Brasilian alkuperäiskansoista, joita on noin 300.
Riidat kärjistyivät, kun “tropiikin Trump” -lempinimellä tunnettu oikeistopopulistinen Jair Bolsonaro nousi Brasilian presidentiksi vuoden 2019 alussa.
Bolsonaro on julistanut, ettei alkuperäiskansoille anneta enää uutta maata, koska miljoonalle alkuperäiskansoihin kuuluvalle on jo varattu 14 prosenttia Brasilian pinta-alasta.
Bolsonaron mielestä kansalaisjärjestöt haluaisivat pitää alkuperäiskansat “luolamiehinä”. Presidentti puolestaan haluaisi alkuperäiskansat mukaan hyödyntämään luonnonvaroja: kaivamaan kultaa, kaatamaan puita ja kasvattamaan maillaan soijaa.
Helmikuun alussa Bolsonaro antoi maan parlamentille lakiesityksen, jonka myötä vesivoimalaitokset ja kaupallinen kaivostoiminta alkuperäiskansojen mailla sallittaisiin. Laki veisi alkuperäiskansoilta veto-oikeuden torpata kehityshankkeita, jotka parlamentti olisi hyväksynyt.
Päällikkö Juarez Saw’n mielestä presidentin suunnitelmat merkitsisivät sademetsien tuhoutumista ja sen myötä alkuperäiskansojen perinteisen elämäntavan loppua.
Osa intiaaneista on kuitenkin tarttunut presidentin täkyyn. Ennen lähtöämme mundurukujen alueella Sawré Muybun kylässä kerrottiin, että naapurikylän mundurukupäällikkö on lähtenyt metsänkaatajien kelkkaan.
Hänen kerrottiin saaneen metsureilta rahaa siitä hyvästä, että oli antanut luvan hakkuille intiaanien mailla. Sawré Muybun kyläläisten mielestä naapuri oli lahjottu.
Aldira Akain mielestä se on erittäin surullista.
– Sukulaisemme ovat menettäneet omantuntonsa. He haluavat mennä mukaan pariwatien bisnekseen, Aldira Akai sanoi.
Akain mielestä naapurikylän päällikön pitäisi ajatella tulevia sukupolvia.
Jatkamme matkaa ylävirtaan. Näemme joella jatkuvasti ihmisiä, jotka käyttävät luvatta hyväkseen intiaanien luonnonvaroja.
Meitä vastaan alavirtaan valuu kaksi pitkää venettä. Ne ohittavat meidät aivan vierestä. Päällikkö Juarez Saw ei tervehdi vastaantulijoita.
– Nämä palmunytimen kerääjät eivät kunnioita mitään. He poimivat meidän alueeltamme valtavan määrän palmunydintä, Saw sanoo.
Myös mundurukut hyödyntävät assaipalmuja keräämällä niiden hedelmiä, jotka Suomessa tunnetaan acai-marjoina. Pelkkien hedelmien kerääminen ei pysäytä verson kasvua, toisin kuin ytimen poistaminen puusta.
Vakavampaa tuhoa aiheuttavat kullankaivajat. Matkalla ylävirtaan ohitamme kaukaa useita kullankaivajien lauttoja. Heitä Saw ei uskalla lähestyä veneellään.
Merkitsen jokaisen kullankaivuupaikan sijainnin kännykkäni karttaohjelmaan. Matkapuhelinverkkoa täällä ei ole, mutta GPS toimii.
40 kilometrin venematkalla löytyy kaikkiaan 12 toimivaa tai hylättyä kaivantoa.
Myöhemmin näytän karttaani Brasilian ympäristönsuojeluviranomaisille. Minulle kerrotaan, että kaikki kaivaukset tällä joella ovat luvattomia.
Viranomaisilla ei kuitenkaan ole resursseja valvoa sademetsän keskellä rehottavia laittomuuksia. Presidentti Bolsonaron kaudella budjettia ja virkoja on vähennetty entisestään. Presidentti päinvastoin rohkaisee brasilialaisia hyödyntämään neitseellisen viidakon luonnonvaroja.
Nekin harvat, jotka tarkastusiskuissa jäävät kiinni, välttyvät useimmiten rangaistuksilta.
Lähestymme määränpäätä ja hidastamme vauhtia. Päällikkö Juarez Saw tarkkailee silmä kovana Jamanxim-joen rantoja pienen luodon suojasta.
Tämä on se paikka, jonka kautta metsänkaatajat ovat aiemmin kuljettaneet saaliinsa pois. Saw yrittää selvittää, onko paikalla enää ketään.
Joen itärannalla näemme vanhan ruostuneen proomun, jolla puuta rahdattiin viime kesänä Jamanxim-joen yli. Se on ainoa konkreettinen merkki puunkaatajien kalustosta.
Kun mundurukut kävivät täällä viimeksi heinäkuussa, he polttivat proomun, mutta se näyttää edelleen käyttökelpoiselta.
Missään ei näy liikettä. Rantaudumme joen länsirannalle. Virta on tällä kohtaa vuolas, ja päällikkö sitoo veneen rantapuuhun.
Rannan metsä on tuhottu. Suuret ja arvokkaat rungot on viety, ja aurinko pääsee korventamaan punaista savimaata.
On aika selvittää, mitä alueella on tapahtunut mundurukujen viimekesäisen käynnin jälkeen. Aldira Akai kaivaa kuvauskopterinsa esiin ja lähettää sen tähystyslennolle.
Rannan tuntumassa oleva raiskio on pieni. Tässäkö ne paljon puhutut hakkuut sitten olivat?
Mundurukujen mukaan paljon kauempana metsän siimeksessä puita on kuitenkin hakattu niin ovelasti, että hakkuut eivät hevin paljastu edes satelliittikuvissa.
Myös Greenpeacen mukaan metsäkoneet ovat mellastaneet tuhansien hehtaarien alueilla. Vain arvokkaimmat ipe-puut on kaadettu. Siksi metsä näyttää ilmasta käsin lähes koskemattomalta.
Ipe tunnetaan erittäin kovana ja säänkestävänä puulajina. Siitä valmistetaan muun muassa terassilautoja, myös Suomen ja muun Euroopan markkinoille. Brasiliassa ei aina ole varmaa, että vientiin päätyvä sahatavara on laillisesti kaadetuista puista.
Yle seurasi droonilla metsäautotietä syvemmälle sademetsään. Video: Mika Mäkeläinen / Yle
Sademetsä on monille Brasilian alkuperäiskansoille pyhä. Mundurukut uskovat, että aikojen alussa heidän jumalansa Karosakaybu loi mundurukut, ja muutti osan ihmisistä myöhemmin villisioiksi.
Sawré Muybu -kylän päällikön Juarez Saw’n mukaan jumala istutti metsän, koska sekä ihmiset että villisiat näkivät nälkää. Näin mundurukujen maailmassa ihmiset, villisiat ja metsä kuuluvat yhteen. Niillä on yhteinen kohtalo.
Mundurukut pitävät laittomia hakkuita suurena uhkana, mutta vielä kohtalokkaampi olisi Tapajós-jokeen kaavailtu patokokonaisuus. Siitä tulisi toteutuessaan Brasilian toiseksi suurin. Sen patoaltaat hukuttaisivat useita mundurukujen kyliä ja valtavia metsäalueita.
Patohanke hyllytettiin ympäristösyistä vuonna 2016. Silti mundurukut pelkäävät, että suunnitelmia ei ole haudattu pysyvästi.
Useimpien mundurukujen mielestä laittomat hakkuut ja kullankaivuu ovat akuutimpia ongelmia. He käyvät poliittista taistelua puolustaakseen maitaan.
Viime heinäkuussa ja syyskuussa mundurukut osoittivat mieltään lähimmässä kaupungissa, 100 000 asukkaan Itaitubassa, jonne on täältä monen tunnin venematka.
Lokakuussa mundurukut katkaisivat protestina tieliikenteen toisessa, Jacareacangan kaupungissa. Marraskuussa he lähettivät 50-henkisen valtuuskunnan liittovaltion pääkaupunkiin Brasíliaan.
Julkilausumassaan mundurukut hyökkäsivät myös niitä oman heimon jäseniä vastaan, jotka ovat ryhtyneet yhteistyöhön valkoisten valloittajien kanssa.
Kullankaivuuta kannattavat mundurukut puolestaan katkaisivat syyskuussa liikenteen Parán osavaltion tärkeimmällä tiellä viideksi päväksi vaatiakseen kullankaivuun laillistamista.
Presidentti Bolsonaron hajota ja hallitse -politiikka kylvää tehokkaasti katkeruutta mundurukujen kesken. Sama ristiriita kytee monen muun alkuperäiskansan keskuudessa.
Drooni laskeutuu takaisin lähtöpaikalle ja Akai pakkaa sen kassiin. Ilmakuvien perusteella päällikkö Juarez Saw päättelee, että metsurit ovat avanneet uuden kuljetusreitin kauemmas Jamanximin yläjuoksulle.
Kun mundurukut kävivät täällä muutamaa kuukautta aiemmin, heidän soturinsa häätivät paikalta 14 metsäkonetta ja traktoria.
Silloin vaatimusta tehosti 140 perinteisin asein varustautunutta soturia. Vaikka myös puunhakkaajat olivat aseistautuneet, kumpikaan osapuoli ei halunnut verilöylyä.
Rauhanehtojen mukaan puunkaatajien piti poistua mundurukujen alueelta. Saw’n mielestä lupaus on petetty, koska he eivät lähteneet pysyvästi.
Yhtäkkiä tarkkakorvainen Saw kuulee lähestyvän moottoripyörän äänen. Hän komentaa kaikki veneeseen, ja lähdemme saman tien takaisin alavirtaan.
En ehdi nähdä, kuka rantaa lähestyi. Saw ohjaa veneen alas sellaista uomaa, joka peittyy mahdollisimman nopeasti puitten suojaan.
Tänään Saw ei halua kohdata puuvarkaita, vaan jättää sen mieluummin viranomaisille.
Metsänkaatajat ovat uhkailleet Saw’n henkeä ja painostaneet häntä sallimaan hakkuut. Saw uskoo kuitenkin, että hiostus ei mundurukuihin tehoa.
– Jos yksi johtajistamme tapetaan, hänen tilalleen nousee sata uutta, Saw sanoo.
Yhteenotot metsänhakkaajien kanssa ovat vaarallisia kaikkialla Amazonin alueella. Esimerkiksi vuonna 2018 Brasiliassa surmattiin yhteensä 135 alkuperäiskansoihin kuuluvaa. Väkivalta liittyy usein kiistoihin maankäytöstä.
Katolinen alkuperäiskansojen ihmisoikeusjärjestö Cimi on laskenut, että vuoden 2019 ensimmäisellä puoliskolla alkuperäiskansojen suojelualueiden loukkaukset kaksinkertaistuivat verrattuna Bolsonaroa edeltävään aikaan.
Paluumatka alavirtaan sujuu ilman pysähdyksiä ja välikohtauksia. Ohitamme samat kullankaivajat kuin menomatkalla.
Parin tunnin kuluttua saavumme takaisin Sawré Muybu -kylän venerantaan. Aldira Akai vie droonin talteen seuraavaa partioretkeä varten.
Uhkailusta huolimatta Saw uskoo vakaasti, että mundurukuilla on velvollisuus puolustaa sademetsää, koska ilman metsää ei ole mundurukuja.
Ja ilman mundurukuja olisi paljon vähemmän sademetsää. Viime vuosikymmenet ovat osoittaneet, että Brasilian sademetsät säilyvät parhaiten juuri siellä, missä alkuperäiskansat valvovat niiden käyttöä.