Vuodesta toiseen kiivaana vellovassa maanpuolustuskeskustelussa on muutama hupaisa piirre.
Ensinnäkin, aina kun joku julkifeministi kommentoi somessa tai lehtien palstoilla jotain muuta asiaa kuin maanpuolustusta, säntäävät verkkokeskustelijat paikalle ilmoittamaan, että jos feministejä oikeasti kiinnostaisi tasa-arvo, he kritisoisivat asevelvollisuuden epätasa-arvoisuutta.
(Vastaisuuden varalle tiedoksi: kyllä kritisoivat, ja jopa Feministinen puolue ajoi eduskuntavaaliohjelmassaan sukupuolineutraalia ja vapaaehtoista asepalvelusta, mutta feministien syytä on tietenkin sekin, jos "keskustelija" riehuu mieluummin netissä kuin esim. googlaa.)
Toiseksi, jos feministi, nainen, sivari tai muu ei-intin-käynyt ihminen esittää näkemyksiä maanpuolustuksesta, on vastassa yleensä täystyrmäys. Turha tulla tänne pätemään, jos ei ole edes inttiä käynyt!
Ja niin tavallaan onkin. Ei kenellekään ole mitään hyötyä siitä, jos minä twiittailen netin täyteen ennakkoluuloihin ja kuvitelmiin perustuvia "näkemyksiä" siitä, että armeijassa opitaan vain jonottamaan ja leikkimään sotaa, lol.
Mutta jotain minäkin tiedän!
Entistä useampi ei kestä armeijan oloja – tai väittää niin.
Aluksi numeroita.
Jo joka kolmas mies jättää armeijan käymättä, ja määrä on kasvussa. Siihen ovat syynä esimerkiksi maailman muuttuminen ja mielenterveysongelmat. Entistä useampi ei kestä armeijan oloja – tai väittää niin.
Vuonna 2018 palveluksen keskeytti hieman yli 15 prosenttia varusmiehistä. Maavoimien komentajan kenraaliluutnantti Petri Hulkon mukaan syyt liittyvät usein yhdessä asumiseen ja tekemiseen, kuten pesu- ja wc-tilojen yhteiskäyttöön. Virallisesti suurin yksittäinen syy ovat mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt, kuten päihdeongelmat.
(Vaikka kaikkihan tietävät, että todellinen syy on tietenkin se, että nykynuoret ovat niin herkkiä ja laiskoja niljakkeita, mutta ei nyt mennä siihen.)
Vuosittain noin 500 naista suorittaa vapaaehtoisen asepalveluksen. Kaikki eivät heitä sinne kaipaa. Moni nainen kohtaa palveluksen aikana seksuaalista häirintää, ja edellisen hallituksen puolustusministeri Jussi Niinistö (sin.) "väläytti" mahdollisuutta tasapainottaa puolustusvoimien budjettia jäädyttämällä naisten vapaaehtoisen asepalveluksen.
On siis selvää, että asepalveluksessa on nykyisellään sekä käytännöllisiä että periaatteellisia ongelmia. Niiden ratkominen on hankalaa, koska varusmiespalvelukseen liittyy paljon moraalisia intohimoja, eikä puolustusvoimia varsinaisesti tunneta ketteryydestään. Aiemmat uudistusyritykset ovat kuivuneet kasaan yksi toisensa jälkeen.
Viime kesänä Varusmiesliitto ehdotti tasa-arvoista asepalvelusta, sitä ennen Elisabeth Rehn – Bank of Ideas -ajatushautomo esitti nykymuotoisen asevelvollisuuden tilalle myös naisia, ahvenanmaalaisia ja Jehovan todistajia koskevaa kansalaispalvelusta. Saman suuntaisia ajatuksia esitti viime vuonna myös Asepalvelus 2020 -kansalaisliike.
Kuperkeikkoja olisi kuitenkin syytä alkaa harjoitella, sillä tulevaisuuden kriisit vaativat erilaista osaamista kuin talvisota. Venäjän ja muiden vanhojen kelmien lisäksi kansallista turvallisuutta uhkaa ilmastonmuutos. Se lisää esimerkiksi sään ääri-ilmiöitä, mikä lisää ympäristökatastrofeja, mikä lisää kulkutauteja ja pakolaisuutta, mikä puolestaan lisää ulko- ja sisäpoliittisia jännitteitä. Niistä seuraavat katastrofit eivät katso sukupuolta tai vakaumusta.
Nykynuoret saattavat olla herkkiä, mutta tyhmiä he eivät ole. He arvostavat yhdenvertaisuutta enemmän kuin kansallisia rituaaleja.
Siispä ehdotan: räjäytetään nykyinen varusmiespalvelus. Yhdistetään intti ja sivari yhdeksi, kaikille sukupuolille pakolliseksi kansalaispalvelukseksi, josta jokainen voi valita itselleen sopivan mittaisen ja sisältöisen koulutuksen. Osa voi erikoistua asepalvelukseen, toiset ympäristökatastrofien torjuntaan ja kolmannet vaikka humanitääriseen työhön.
Maanpuolustusvelvollisuus on kirjattu perustuslakiin, mutta näin aseettomallekin palvelukselle saataisiin reservi, eikä toimeen tarvisi ryhtyä vasta kriisin puskiessa päälle. Ihmisiä koulutettaisiin jotain tarvetta varten, eikä vain siksi, että pitää keksiä jokin vaihtoehto intille. Se perustelisi myös palveluksen pakollisuuden.
Se olisi tietysti hankalaa ja kallista, mutta niin on sekin, jos mitään muutoksia ei tehdä.
Nykynuoret saattavat olla herkkiä, mutta tyhmiä he eivät ole. He arvostavat yhdenvertaisuutta enemmän kuin kansallisia rituaaleja. Yritäpä selittää "lumihiutaleelle", miksi totaalikieltäytyjät voidaan meillä edelleen tuomita vankeuteen, miksi siviilipalvelus kestää tuplasti lyhimmän varusmiespalveluksen verran ja miksi palvelushaluton mies on parempi sotilas kuin motivoitunut nainen.
Eipä siinä juuri järkeä olekaan, ja todennäköisesti tulevaisuudessa sitä mieltä on entistä useampi nuori.
Siksi instituutio kannattaa uudistaa, kun se on vielä jäljellä.
Tuija Siltamäki on toimittaja, joka kirjoittaa työryhmän kanssa tietokirjaa sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta ja vastaa illanistujaisissa poikien inttijuttuihin kertomalla sankaritarinoita heppatyttöajoiltaan.
Aiheesta voi keskustella 28.2. klo 23.00 asti.
Lue myös
Matti Mörttisen kolumni: Sotiminen sotilaille, yhteisen hyvän oppia kaikille – kansalaispalvelu nyt
Puolustusministeri: Puolustusvoimat kokeilee naisten ja miesten yhteistupia tänä keväänä