Rosa Parks ja oikeus istua bussissa. Yhdysvaltain mustien kansalaisoikeusliike sai keulakuvan, kun rohkea musta nainen kieltäytyi luovuttamasta paikkaansa valkoiselle miehelle.
Orjuus oli poistettu jo edellisellä vuosisadalla, mutta etelävaltioissa mustat olivat edelleen toisen luokan kansalaisia. Huonommat koulut, eri paikat bussissa, köyhempi elämä.
Muutoksia syrjivään lainsäädäntöön lähti hakemaan 1950-luvulla voimistunut kansalaisoikeusliike.
Protestina rotuerottelulle mustat boikotoivat etelävaltioissa vuoden ajan busseja ja kävelivät työpaikoilleen.
Kansalaistottelemattomuutta nähtiin myös vain valkoihoisille tarkoitetuissa kahviloissa, joihin aktivistit menivät piittaamatta valkoisten häirinnästä.
Mustia koululaisia saatettiin kansalliskaartin turvaamina vihamielisen väkijoukon halki kouluun.
Kansalaisoikeusliike oli osa 60-lukua
1960-luvun alussa etelävaltioiden mustien tueksi saapui pohjoisesta kansalaisoikeusliikkeen aktivisteja – myös valkoihoisia.
Kansalaisoikeusliike nousikin yhdeksi 1960-luvun murroksen pääteemoista.
Rotuerottelu lopetettiin virallisesti vuoden 1964 kansalaisoikeuslailla, mutta tasa-arvo oli edelleen kaukana.
"Minulla on unelma"
Nousevan kansalaisoikeusliikkeen näkyvin johtaja oli musta hengenmies Martin Luther King. Vuonna 1963 Washingtoniin kokoontui neljännesmiljoona mustaa.
Paikka oli Lincoln Memorial, Lincolnin muistomerkki. Sata vuotta aiemmin, vuonna 1863, Abraham Lincoln oli julistanut orjille vapautta.
Nyt Martin Luther Kingin puhe jäi kansakunnan ja koko maailman muistiin. "I have a dream" – minulla on unelma – toisti hän. Eräs haaveista oli, että kaikkien tasa-arvo olisi kerran itsestäänselvä totuus.
Mielenosoituksia ja mellakoita
Vuonna 1967 Yhdysvalloissa koettiin "pitkä, kuuma kesä", jolloin levottomuudet levisivät yli 150 kaupunkiin. Vastakkain olivat köyhien kortteleiden mustat ja poliisi, joka yleensä koostui vain valkoisista.
Vuonna 1968 Martin Luther Kingin kuoli murhaajan luoteihin. Jo aiemmin oli surmattu radikaali musta johtaja Malcolm X.
Vietnamin sodan sävyttämässä ilmapiirissä nuorten mustien kannatusta sai myös aseelliseen taisteluun valmistautuva Mustat pantterit -järjestö.
Kansalaisoikeusliikkeen päävirtaus säilyi silti rauhanomaisena. 1960-luvun vuosina kansalaisoikeusmarssit kokosivat Washingtoniin valtavat massat.
Tasa-arvo oli kirjattu lakiin, ja myös mustan keskiluokan parissa elintaso nousi. Vietnamin sodan päätyttyä väistyi myös uhka joutua kutsuntojen kautta taistelemaan.
Obaman aika ei poistanut väkivaltaa
Barack Obaman nousu Yhdysvaltain presidentiksi merkitsi sitä, että ensi kertaa kansakunta sai taustaltaan afroamerikkalaisen johtajan.
George Washingtonin ja Martin Luther Kingin unelmat vapaudesta ja tasa-arvosta näyttivät toteutuneen.
Mutta arjen ongelmat säilyivät. Poliisiväkivallasta ei päästy edes Obaman presidenttikausien aikana.
Kaupunkien köyhillä alueilla leimahtavat mellakat, jotka helposti yltyvät ryöstelyksi ja tuhopoltoiksi, ovat usein reaktioita virkavallan aseenkäyttöön.
Vuonna 2013 syntyi "Black lives matter" – mustienkin elämä merkitsee -liike, kun nuori Trayvon Martin oli kuollut vapaaehtoisen asukasvartijan luoteihin.
Myös mustien elämällä on väliä
Kautta Yhdysvaltain levinnyt liike kiinnittää huomiota sumeilemattoman poliisiväkivallan kohteeksi joutuneisiin mustiin.
Obama tosin muistutti – poliiseja tarkoittaen – että myös "sinisten" hengellä on väliä.
Yhdysvaltain mustien riski joutua poliisin surmaamaksi on yli kaksi kertaa suurempi kuin valkoisten amerikkalaisten, arvioi Mapping Police Violence - tutkimusryhmä.
Sen mukaan vuosina 2013–2019 poliisiväkivalta vaati Yhdysvalloissa 7 666 ihmisen hengen.
George Floydin kohtalo on lisännyt pitkään listaan yhden nimen.
Lue lisää:
Miksi Yhdysvalloissa osoitetaan mieltä ja mellakoidaan? Lue lyhyet vastaukset