Turun yliopiston rehtorin penkiltä eläkkeelle siirtyneellä Kalervo Väänäsellä ei ole ollut aikaa heittäytyä kokonaan vapaalle. Työhuone on ollut ahkerassa käytössä, sillä hän on selvittänyt tilannekuvaa ja keinoja Saaristomeren pelastamiseksi.
Operaatio Ainutlaatuinen Saaristomeri tilasi viime vuonna yhdessä Centrum Balticum -säätiön ja Saaristomeren Suojelurahaston kanssa selvitystyön alueen kestävästä kehityksestä sekä sen edellyttämistä toimenpiteistä.
Selvitystyö on valmistunut ja sen yhteydessä julkaistiin tietoteos Saaristomeren Sininen Kirja. Selvitystä ja kirjaa varten on haastateltu yli sata asiantuntijaa ja päättäjää.
Saaristomeri on lounaisrannikolta Ahvenanmaan länsipuolelle ja Pohjois-Itämereltä Selkämerelle ulottuva merialue.
Saaristomeren veden tilaa on pyritty parantamaan monin eri keinoin ja ja monen tahon voimin. Selvää parannusta ei veden tilassa ole tapahtunut.
Yksi iso tekijä seisahtuneeseen tilaan on valuma-alueen eli Lounais-Suomen vahva maatalous ja varsinkin kotieläintilojen runsas määrä.
Lounais-Suomen savisille pelloille on ajettu 1960-luvulta asti typpeä ja fosforia reilusti. Kun havahduttiin rehevöitymisongelmaan, lannoitemäärät laskettiin minimiin.
Peltomaassa on kuitenkin fosforia varastoituneena niin paljon, että sitä valuu vesiin vielä vuosikymmeniä.
Kolmen kokonaisuuden paketti
Professori Kalervo Väänänen ryhmittelee Saaristomeren pelastamisen kolmeen kokonaisuuteen. Nykyisiä toimia pitää parantaa, ja lanta pitää jalostaa ja laittaa pyörien päälle. Lisäksi meressä jo olevaa ravinnetta on pyydystettävä takaisin.
Ravinnevalumien eteen on vuosikymmenten aikana kehitetty monia keinoja. Niitä pitää Väänäsen mukaan tarkastella kriittisesti ja parannella uusimman tiedon mukaan.
Väänäsen mukaan korjattavaa on vielä muun muassa lannoituksen optimoinnissa ja suojakaistojen sijoittelussa.
Biomassaa eli lantaa, kesantonurmea ja suojakaistojen kasvustoa pitää kerätä ja jalostaa nykyistä paremmin. Jonkin verran biomassaa menee biokaasulaitoksille, mutta niitäkin laitoksia on harvassa.
Väänänen haluaa Suomeen ison toimijan, joka lähtisi jalostamaan biomassasta kierrätyslannoitetta. Kun lanta saadaan tiiviimpään muotoon ja eri jakeilla on erilaisia ravinnepitoisuuksia, sitä kannattaisi kuljettaa kauemmas niille pelloille, joissa ravinteista on pulaa.
Lannan ravinteiden jalostuksella on valtakunnallista merkitystä senkin takia, että lounaissuomalaisilla tiloilla syntyvästä lantamäärästä riittäisi ravinnetta koko Suomen pelloille.
Voisiko fosforin napata suoraan merestä?
Fosforin nappaaminen merestä on Väänäsen mukaan kiinnostava ajatus, ja uusia keinoja sen eteen tehdään kaiken aikaa. Uusia innovaatioita odotellessa Väänänen suosittelee vanhoja tuttuja menetelmiä.
Kalastus on ikivanha ammatti, mutta vasta viime vuosina on huomattu, että kalan mukana saadaan runsaasti ravinteita palautumaan merestä. Väänäsen arvion mukaan ravinteikkaissa vesissä menestyviä, lähinnä särkikaloja on niin paljon, että niitä voidaan kalastaa reilusti.
Järviruoko on toinen massa, jota Väänänen suosittelee kerättäväksi rannoilta.
Ravinnevirran kääntäminen näkyisi jo parissa vuodessa
Kun kaikkia hyväksi havaittuja keinoja käytetään, tehostetaan ja parannetaan, voidaan ravinnevirroissa saada käänne aikaan, eli mereen menisi vähemmän typpeä ja fosforia kuin sieltä otettaisiin.
Selvitysmies Väänäsen mukaan ravinnetaseen kääntäminen näkyisi veden laadussa jo muutaman vuoden kuluttua, mutta työtä riittäisi vielä vuosikymmeniksi.
Ravinteita on valunut lounaissuomalaisilta pelloilta mereen noin 60 vuotta, joten käänne olisi historiallinen.
Valtion tuki on välttämätöntä
Kalastuksen lisääminen, ison kierrätyslannoiteyksikön rakentaminen ja muut toimet vaativat investointitukea eli valtion kassalla käymistä.
– En osaa keksiä tapaa, jolla se ilman julkisen vallan puuttumista voisi hoitua, pohtii professori Kalervo Väänänen.
Kalastajakunta on harventunut huolestuttavalla vauhdilla, ja uusia kalastajia pitäisi saada mukaan. Ison kierrätyslannoiteyksikön perustaminen ei sekään synny pelkästään yrittäjävoimin.
Yleisradion tavoittama ilmasto- ja ympäristöministeri Krista Mikkonen (vihr.) ei lupaillut tämän hankkeen määrittelemille toimille ylimääräistä rahoitusta. Tämä hallitus on jo kasvattanut vesiensuojelun rahoitusta aiempiin vuosiin verrattuna.
Hihat on käärittävä nyt
Vesiensuojeluhankkeisiin tutustunut ja kymmeniä alan asiantuntijoita haastatellut Kalervo Väänänen pitää välttämättömänä, että Saaristomeren pelastaminen aloitetaan viipymättä, sillä olemme lähestymässä ravinteiden määrässä kriittistä rajaa.
– Sen tietyn rajan yli meneminen tarkoittaa, että asiat tapahtuvat nopeasti. Jos me kovin pitkään haikailemme ja aikailemme, urakka muodostuu mahdottomaksi.
Ilmastonmuutos kiihdyttää ravinneongelmaa, sen osoitti viime talvi. Kun pakkaset jäivät väliin, sateet tulivat vetenä, ja pelloilta valui ojiin, jokiin ja mereen ennätysmäisen paljon maa-ainesta.
Kalervo Väänänen luottaa tässä ajassa ihmisten muuttuneisiin asenteisiin. Koronakevään jälkeen luonto on tullut ihmisille entistä tärkeämmäksi asiaksi. Saaristomeren puhdistaminen on Väänäsen mukaan enemmänkin tahdon asia kuin rahakysymys.
Väänäsen laatiman Saaristomeren Sinisen kirjan mukaan meri kyllä toipuu, jos annamme siihen mahdollisuuden.
Juttua korjattu maanantaina 8.6.2020 kello 12.35. Saaristomeren Suojelurahasto ja Centrum Balticum on lisätty selvityksen tilaajiksi.
Voit keskustella Itämeren tilasta jutun alla kello 23:een saakka.
Lue lisää:
Itämereen valui ennätyksellinen ravinnekuorma talven runsaiden sateiden takia