Helsingin Koskelassa tapahtunut henkirikos on nostanut pintaan lukuisia kysymyksiä.
Niistä “miksi” on kenties suurin.
Miksi kiusaamisen kohde palaa sellaisten henkilöiden seuraan, jotka häntä toistuvasti pahoinpitelevät ja alistavat? Mikä puolestaan saa henkilön toistuvasti pahoinpitelemään tai jopa surmaamaan toisen?
Yle esitti nämä kysymykset Mieli ry:n vaativan erityistason psykoterapeutti Marjukka Laukkaselle. Laukkanen kommentoi tapahtumia ja toimintamalleja yleisellä tasolla.
– Yleistäminen yksittäisen tapauksen pohjalta on haitallista. Tärkeää on muistaa, että kukaan ei voi täysin tietää, mitä Koskelan tragedian taustalla on, Laukkanen sanoo.
Väkivallasta voi tulla uhrin silmissä normaalia
Poliisi sai aiemmin tällä viikolla valmiiksi Helsingin Koskelassa 4. joulukuuta 2020 tapahtuneen henkirikoksen esitutkinnan. Kolmea tapahtuman aikaan 16-vuotiasta poikaa epäillään 16-vuotiaan pojan murhasta Koskelan sairaalan alueella.
Esitutkinnan mukaan uhria on pidetty kaverina, mutta hän on ollut samaan aikaan alisteisessa asemassa verrattuna muihin porukan jäseniin. Poliisi arvioi, että kysymys on pitkään jatkuneesta väkivaltaisesta kiusaamisesta, joka on johtanut tapahtumailtana uhrin kuolemaan.
– On tyypillistä, että ulkopuolisella herää ihmetys siitä, että miksi tällaisiin tilanteisiin palataan. Tyypillistä on kuitenkin myös se, että näissä suhteissa on ollut jotain hyvääkin – oli kyse sitten parisuhteesta tai ystävyyssuhteesta, sanoo psykoterapeutti Marjukka Laukkanen.
Mahdollista on, että taustalla on tarve tulla hyväksytyksi ja kuulua porukkaan.
– Joskus voi haluta olla huonossakin porukassa sen sijaan, että olisi yksin, Laukkanen sanoo.
Hänen mukaansa joissain tapauksissa asetelmaan voi liittyä myös pelottelua tai maanittelua tulla mukaan porukkaan. Pelko ja häpeä liittyvät vahvasti väkivaltatilanteisiin.
Kuva omasta itsestä ja omista rajoista voi alkaa hämärtyä.
– On mahdollista, että niin sanottu epänormaali muuttuu normaaliksi, ja tätä voi ulkopuolisen olla vaikea käsittää. Kyseessä ovat kuitenkin opitut mallit, kuinka itseä ja muita kohdellaan.
Kuuntele myös Takaisin Pasilaan -podcast:
Tekijän häpeä siirtyy uhrille
Poliisi epäilee Koskelassa tapahtuneesta murhasta epäiltyjen pahoinpidelleen uhria kolmena perjantaina ennen murhailtaa.
Uhri ei ollut kertonut pahoinpitelyistä kenellekään, vaan hän oli sanonut kaatuneensa.
Psykoterapeutti Marjukka Laukkasen mukaan häpeä voi lamaannuttaa väkivallan uhrin.
– Se häpeä, joka tekijän pitäisi tuntea ja kohdata, siirtyykin uhrille.
Uhri saattaa ajatella, että tapahtumat olivat hänen syytään. Häntä on kenties uhkailtu, että pahempaa on luvassa, jos hän avaa suunsa. Mahdollista myös on, ettei uhri ole tunnistanut häneen kohdistuneiden tekojen olleen vääriä.
Tilannetta ei paranna se, että uhria moititaan tai syytetään tilanteeseen jäämisestä. Ulkopuolinen ei voi tietää koko tarinaa, muistuttaa Laukkanen.
– Tilanteet ovat paljon monisyisempiä kuin vain se, että olisi syy ja seuraus, tekijä ja uhri.
Haasteita tunteiden käsittelyssä
Poliisi epäilee, että Koskelan henkirikoksesta epäiltyjen tarkoituksena oli juottaa uhri humalaan ja kohdistaa häneen väkivaltaa surmaillan aikana. Esitutkinnan perusteella epäillyt juottivat uhrille alkoholia myös väkisin.
Väkivallan epäillään alkaneen melko nopeasti sen jälkeen, kun epäillyt ja uhri olivat saapuneet Koskelan sairaala-alueelle.
Väkivalta on jatkunut poliisin tietojen mukaan noin 3–4 tunnin ajan eri muodoissaan.
Psykoterapeutti Marjukka Laukkanen kertoo, että yksi tekijä harvoin selittää sitä, miksi henkilö käyttäytyy väkivaltaisesti. Altistavia tekijöitä ovat kuitenkin muun muassa päihteet, mielenterveysongelmat, käytöshäiriöt ja ympäristötekijät.
Hän sanoo, että nuorten väkivaltaisessa toiminnassa on sosiaalinen ja emotionaalinen eli tunnepuolen ulottuvuus.
– Tunneulottuvuus liittyy kykyyn tunnistaa ja hallita tunteita. Usein väkivallantekijällä nämä taidot ovat puutteellisia. He eivät kykene käsittelemään tunteitaan vaan reagoivat, joskus yllättävästi tai aggressiivisestikin.
Sosiaalinen ulottuvuus liittyy etenkin kavereihin ja niiden muodostamaan porukkaan.
– Väkivalta voi liittyä tapaan korostaa tai saavuttaa valtaa ryhmässä. Nuorten kiusaamistilanteet tapahtuvat lähes aina porukassa. Siihen voi liittyä tarvetta olla joko itse tekijä tai olla mukana tukemassa häntä. Kenties ryhmässä ei uskalleta olla eri mieltä, Laukkanen sanoo.
Kiusaamisen ehkäiseminen on jokaisen vastuulla
Mutta mikä saa nuoren tekemään henkirikoksen?
Kaikenkattavaa vastausta siihenkään ei ole.
– Nuorten väkivalta on hyvin monisyinen asia. Joskus siihen voi liittyä harkintakyvyn puutetta, mutta ajattelen, että ne ovat ennemminkin yksittäisiä tilanteita, sanoo Laukkanen.
Kun väkivalta on suunnitelmallista ja toistuvaa toimintaa, Laukkasella herää kysymys, onko tekijällä kykyä tunnistaa toisen tunteita ja tuntea empatiaa.
– Silloin taustalla eivät ole enää vain yksittäiset syyt, vaan paljon suuremmat ja vakavammat pulmat.
Poliisin mukaan Koskelassa tapahtuneen epäillyn murhan ja pahoinpitelyjen motiivina on ollut rangaistus uhrin toiminnasta tai väitetystä toiminnasta.
Poliisin mukaan tekoja voidaan pitää sadistisina, ja ne on tehty puolustuskyvyttömän uhrin kustannuksella. Tapahtumiin liittyy useita nöyryyttäviä elementtejä.
Marjukka Laukkanen muistuttaa, ettei mikään oikeuta kiusaamiseen tai väkivaltaan.
– Se ei ole koskaan uhrin vika.
Hän peräänkuuluttaa aikuisten vastuuta, jotta vastaavia tragedioita ei enää tapahtuisi.
– Vastuuta ei voi sysätä vanhemmille tai yhdelle ammattiryhmälle, vaan lasten ja nuorten hyvinvointi yhteiskunnassamme on kaikkien aikuisten vastuulla. Tilanteisiin pitää puuttua varhain.
Laukkanen painottaa, että aikuinen ei voi jäädä odottamaan sitä hetkeä, että uhri itse kertoo tilanteestaan.
Pelon ja häpeän vuoksi niin ei välttämättä koskaan tapahdu.
Lue seuraavaksi:
2020 oli henkirikosten synkkä vuosi – henkirikosten määrä kasvoi erityisen rajusti viime keväänä