TALLINNA Nadia Zeliankovan, 42, elämä sujuu Viron pääkaupungissa Tallinnassa arkiseen tapaan. Hän hoivaa muutaman kuukauden ikäistä vauvaansa ja saattaa toisen, ekaluokkalaisen lapsensa päivittäin kansainväliseen kouluun.
Zeliankova kuitenkin poikkeaa muista kaupungin asukkaista. Hänen perheensä on hajallaan lähes tuhannen kilometrin päässä toisistaan. Hänen miehensä viruu valkovenäläisessä vankilassa yhtenä noin 25 000 viime vuonna vangitusta.
Viime elokuun jälkeen Zeliankova on nähnyt miehensä vain kerran – näytösluontoisesti valtiollisen tv-kanavan välityksellä.
– (Valko-Venäjän presidentti) Aljaksandr Lukašenka kävi KGB-vankilassa tapaamassa poliittisia vastustajiaan. Tapaamiseen kerättiin 12 ihmistä, yksi heistä oli mieheni.
Raskaana kymmenen tunnin kuulusteluun
Talousrikostutkinta on virallinen syy Sasha Vasilevichin vangitsemiselle. Nadia Zeliankovalle on kuitenkin täysin selvää, miksi hänen miehensä on vankilassa: perhe teki viime vuoden presidentinvaaleissa vaalityötä Viktar Babarikalle, joka ei sittemmin päässyt edes virallisesti ehdolle.
– Valko-Venäjällä, kuten Venäjälläkin, on yleistä, että keksittyjä talousrikoksia käytetään ihmisten vangitsemiseen poliittisista syistä. Ensin heitetään vankilaan ja sitten kehitellään jokin syyte, kertoo Zeliankova.
Vasilevich pyöritti mainostoimistoa, riippumattomia verkkojulkaisuja ja nykytaiteen galleriaa yhdessä vaimonsa kanssa.
Hänet vietiin työpaikaltaan 27. elokuuta eikä miestä ole sen jälkeen päästetty vapauteen. Myös raskaana ollut Zeliankova napattiin samana päivänä.
– Minut pidätettiin parkkipaikalla, kun olin menossa hakemaan tytärtäni koulusta.
Zeliankovaa pidettiin poliisiasemalla kymmenen tuntia, joista ensimmäiset seitsemän tuntia ilman asianajajaa. Virallisen kuulustelun jälkeen hänet päästettiin vapaaksi, mutta kiellettiin rikossyytteen uhalla kertomasta tutkinnan yksityiskohdista.
Vain länsimaalainen kysyy, mistä Sashaa syytetään
Nadia Zeliankova kertaa tapahtumia tasaisen rauhallisella äänellä. Kysymykseen pitkästä kuulustelusta raskauden aikana hän naurahtaa ja kohauttaa olkapäitään.
– Kymmenen tuntia, eihän se ole paljon mitään. Ihmisiä pidätetään Valko-Venäjällä mistä vain. Heitä saatetaan napata suoraan kadulta. Joka päivä ihmisiä lähtee kotoa kauppaan eikä palaa koskaan.
Länsimaalaisilla on Zeliankovan mukaan usein vaikeuksia ymmärtää, minkälaista elämänmeno on Valko-Venäjällä. Toisinaan he tuntuvat jopa naiiveilta.
– Vain länsimaalainen kysyy, mistä Sashaa syytetään. Valko-Venäjällä kaikki tietävät, että sillä ei ole mitään väliä maassa, jossa on meneillään valtava väkivalta-aalto.
Vähät tiedot miehestään Zeliankova saa asianajajan välityksellä. Samaa reittiä tuli puolison kehotus lähteä maasta.
– Olen viranomaisille oiva keino painostaa miestäni, joten hänellä on helpompaa, kun en ole lapsineni järjestelmän ulottuvilla.
Vankilassa Sasha Vasilevichia painaa huoli perheestään. Hän myös sarasti yhdessä sellitoveriensa kanssa koronan. Valkovenäläiset vankilat ovat presidentinvaalia seuranneiden protestien jäljiltä ylikansoitettuja, joten virus leviää helposti.
– Sekin oli varsinainen valkovenäläisen sairaanhoidon näytös. He pyysivät lääkäriä heti kun ensimmäisillä heidän sellissään alkoi olla oireita. Lääkäri tuli, otti verinäytteet, lähti ja se siitä. Selli vaan julistettiin karanteeniin ja kaikki, sekä sairaat että terveet, suljettiin siihen, Zeliankova kuvailee.
Turvapaikka polttaisi loputkin sillat
Viime marraskuussa Zeliankova ajoi rajan yli Latviaan, josta hän jatkoi Viroon. Viisumi heltisi, koska Tallinnassa asuu hänen siskonsa. Matka taittui puolitutuilta saadulla autolla, sillä Zeliankovien omaisuus on hukkaamiskiellossa. Lentää ei enää voinut, koska raskaus oli jo niin pitkällä.
– Olin viimeiseen asti epävarma, pääsenkö lähtemään, Zeliankova sanoo.
Stressiä aiheutti paitsi raskaus myös huoli yrityksen asioista.
– Enkä voinut tietää päästetäänkö minut rajan yli. Lopulta se hoitui muutamassa minuutissa, en kiinnostanut rajavartioita lainkaan.
– Olen erittäin iloinen, että päädyin Viroon. Täällä uskallan käydä ulkona, vastata puhelimeen tai käyttää tietokonetta. Valko-Venäjällä väkivalta on levinnyt niin laajalle, että kukaan ei ole tällä hetkellä turvassa edes kotonaan.
Valko-Venäjän miliisi voi Zeliankovan mukaan tunkeutua yksityisasuntoihin pelkästään historiallisen kansallislipun värein koristetun somekuvan perusteella.
Neuvostoajan hyvin muistavassa Virossa on viime kesästä lähtien järjestetty Valko-Venäjän demokratialiikettä ja poliittisia vankeja tukevia mielenosoituksia. Myös Viron hallitus on tuominnut epädemokraattiset vaalit ja kansalaisten sorron. Virallisesti maa ei kuitenkaan kohtele valkovenäläisiä mitenkään suopeammin kuin muita kolmansien maiden kansalaisia.
– Maassa saa oleskella viisumilla laillisesta syystä. Viisumin umpeutuessa sille voi hakea jatkoa, mutta jos edellytykset eivät täyty, täytyy poistua Virosta. Mikäli henkilö on kansainvälisen suojelun tarpeessa, hän voi hakea turvapaikkaa, Viron sisäministeriön maahanmuutto-osaston päällikkö Ruth Annus toteaa.
Zeliankovaa turvapaikan hakeminen mietityttää. Se tarkoittaisi lopullista siltojen polttamista eikä hän ainakaan vielä ole siihen valmis.
Valkovenäläiset ovat muuttunutta kansaa
Entä minkälaisena Nadia Zeliankova näkee maansa ja perheensä tulevaisuuden? Vastaus tulee epäröimättä. Huomaa, että hän on pohtinut tätä paljon.
– Tulevaisuus on valoisa ja kaunis. Valko-Venäjä on pieni maa, jossa on ahkeraa väkeä. Kunhan valta vaihtuu, maa puhkeaa kukkaan. Mutta kukaan ei tiedä, milloin näin käy.
Zeliankovan mukaan hänen kotimaansa on muuttunut vajaassa vuodessa paljon.
– Tärkein muutos ovat ihmiset. He ovat tällä hetkellä todella raivoissaan siitä, että valtio ei enää edes teeskentele että meillä olisi joitakin oikeuksia.
Tv-toimittajaksi opiskelleen Zeliankovan mukaan valkovenäläiset eivät ole lannistuneita, vaikka länsimediassa ei enää näy kuvia mielenosoituksiin kokoontuneesta ihmismerestä.
– Pahuuden levitessä kasvaa myös politisoituneiden ihmisten määrä. Emme vain protestoi ihan niin näkyvästi. Olemme siirtyneet Valko-Venäjälle ominaisempiin partisaanikeinoihin, Zeliankova viittaa maansa toisen maailmansodan aikaiseen historiaan.
Elämä jatkuu, päivä kerrallaan
Valko-Venäjää vuodesta 1994 hallinnut Aljaksandr Lukašenka ei Zeliankovan mukaan suostu luopumaan vallasta vapaaehtoisesti. Paitsi jos länsimaat jaksaisivat pitää yllä painetta presidentin suuntaan.
– Talouspakotteet toimivat, jääkiekon MM-kisojen siirtämisen kaltaiset keinot toimivat myös. Jos länsi samaan aikaan neuvottelisi Lukašenkan kanssa vallanvaihdosta... kukapa tietää.
Zeliankova ei usko, että Valko-Venäjälle saapuisi heti autuas rauha, vaikka valta saataisiin vaihtumaan. Hän ei ole edes täysin varma, haluaisiko olla kotimaassaan ylimenokauden alkuvuosina.
– Osa valtakoneiston jäsenistä on niin raaistuneita, tottuneita käyttämään väkivaltaa ja totutettuja rankaisemattomuuteen, että he eivät rauhoitu. Pelkäänpä, että tulemme vallanvaihdon jälkeen näkemään satunnaisten hyökkäysten ja rikollisuuden aallon, Zeliankova kertoo.
Niin kauan kuin hänen miehensä on vankilassa, tulevaisuuden peittää epätietoisuuden usva.
Zeliankovan mukaan saattaa käydä niinkin, että Sasha vapautetaan jossakin vaiheessa, mutta hänet tuomitaan arestiin. Sellaiseen, jossa hänen ei suoda pitää yhteyttä edes vaimoonsa ja lapsiinsa.
– Sittenpähän nähdään. Kukaan ei tiedä, mihin me päädymme, Zeliankova hyräilee vauvalleen.
– Olen alkanut elää hipstereiden lailla, päivän kerrallaan. En tee enää suunnitelmia. Jos jokin ei onnistu, en hermostu. Day by day, da!
Korjattu 25.2. klo 10:03: Zeliankovan puolison sukunimi on Vasilevich eikä Zeliankov.
Lue myös:
Valko-Venäjällä tuomittiin vankilaan kaksi mielenosoituksia kuvannutta toimittajaa