Viime viikolla Kotkan Sibeliuksenpuistosta hävisi perinteikäs maamerkki eli leikkibussi. Sen esikuvana oli kotkalaisen linja-autoyrittäjän Onni Vilkkaan Sisu-merkkinen linja-auto. Liikenneneuvos Onni Vilkas oli linja-autoalan pioneeri Suomessa. Hänen aktiiviuransa liikennöitsijänä kesti 70 vuotta 1920-luvulta aina 1990-luvulle asti.
Leikkibussi oli kaupunkilaisten ilona Sibeliuksenpuistossa parinkymmenen vuoden ajan. Bussi oli kuitenkin päässyt huonoon kuntoon ja kärsi pitkään ilkivallasta.
Viime vuonna leikkibussista lähti yksi pyöräkin irti. Bussi on aiheuttanut puistotoimelle paljon työtä.
– Kyllä se meille maanvaiva on ollut. Sehän on yleinen käymälä. Toissa viikolla yksi äiti soitti meille, että takaosa oli lasinsiruja ja ulosteita täynnä, sanoo Kotkan kaupungin puistotyöpäällikkö Ari Väisänen.
Väisäsen mukaan huonokuntoinen ja ilkivallasta kärsinyt bussi oli menossa kaatopaikalle.
– Päätimme jo viime syksynä, että bussia ei enää korjata, jos se hajotetaan. Se on sen verran mätä siitä edestä, kertoo Väisänen.
Kaatopaikalle autoa viemään lähteneellä autokuskilla olikin yhteyksiä kotkalaiseen bussi- ja taksiyritys Jyrkilä Oy:hyn. Hän otti sinne yhteyttä ja kysyi, olisiko Jyrkilä Oy:llä kiinnostusta ottaa leikkibussi säilöön.
Leikkibussi pääsi talteen talliin
Jyrkilä Oy:n toimitusjohtaja Antti Jyrkilä otti mielellään bussin talteen.
– Bussihan on valtavan hieno. Toki sanoin, että kiinnostaa. Se kuuluu vielä linjoille. Omat lapsenikin tykkäsivät leikkiä sillä silloin, kun se oli puistossa. Halusin ottaa bussin haltuuni, ettei se joudu romuksi, sanoo Jyrkilä.
Aluksi bussi oli Jyrkilä Oy:n pihalla.
– Nyt se on tallissa sään suojassa, niin kuin bussien kuuluu olla, kertoo Jyrkilä.
Kotkalaisissa leikkibussin poistuminen Sibeliuksenpuistosta on herättänyt ihmetystä. Linja-autoyrittäjä Onni Vilkkaan perikunnalle sen poisto tuli myös yllätyksenä. Myös Kotkan kaupunki on saanut asiasta palautetta asukkailta.
Kunnostusmahdollisuudet selvitetään
Antti Jyrkilä on ottanut yhteyttä Sotek-säätiöön selvittääkseen bussin kunnostamista. Sotek-säätiö on työllistämistoimija, joka toimii Kymenlaaksossa ja Itä-Uudellamaalla. Todennäköisesti tällä viikolla Sotek-säätiö arvioi bussin kunnon ja kunnostusmahdollisuudet.
– Jos sen saa jollain tavalla kohtuullisilla kustannuksilla kunnostettua, sitä voisi tarjota kaupungille takaisin sijoitettavaksi johonkin toiseen paikkaan, sanoo Jyrkilä.
Kustannusarviota ei ole vielä tehty.
– Jos se on älyttömän kallista, niin täytyy kerätä kolehti halukkailta yrityksiltä tai jotain muuta, kertoo Jyrkilä.
Toisaalta leikkibussissa on aika yksityiskohtaisiakin puuosia.
– Jonkin verran työtä, aikaa ja vaivaa se vaatii. Pääasia, että saadaan kuntoon.
Ajatuksena on kunnostaa bussi ennalleen
Jyrkilä on ajatellut kunnostaa bussin samanlaiseksi kuin se on aina ennenkin ollut. Bussiin tulisi vanha tuttu vihreäkeltainen väritys.
– Se on hieno tuollaisenaan, en lähtisi sitä mihinkään muuttamaan. On se aika kärsinyt, mutta maalillahan saa ihmeitä aikaan.
Jyrkilällä ollaan tietoisia sitä, että bussin kohtalo on herättänyt paljon keskustelua kotkalaisten keskuudessa.
– Olen itse miettinyt asiaa ja keskustellut ihmisten kanssa. Paras ajatus on, että yritetään löytää bussille uusi linja jostakin. Tällaista ajatusta on monelta tullut, että bussi olisi hyvä saada takaisin.
Mallina oikea Sisu-bussi
Alun perin leikkibussi oli Kotkan edellisen kaupunginpuutarhurin eli Heikki Laaksosen idea.
– Laaksonen otti minuun yhteyttä ja pyysi, jos saisi valokuvia, mistä lähdettäisiin liikkeelle. Hän kertoi, että olisi tarkoitus teettää pieni autonmalli lasten leikkipaikalle, kertoo kotkalainen Jari Vilkas, Onni Vilkkaan poika.
Hän etsi vanhoja kuvia malliksi ja niin leikkibussin esikuvaksi saatiin Sisu-linja-auto vuosimallia 1946 tai 1947.
Leikkibussi teetettiin Helsingin kaupungin rakennusviraston työpajalla.
– Vanha automies tajuaa heti, että kyseessä on Sisu. Se nokka oli niin onnistuneen näköinen siinä, sanoo Jari Vilkas.
Bussi otettiin käyttöön Sibeliuksenpuistossa vuonna 2000. Jari Vilkas muistaa, että silloin pidettiin puistossa pieni seremoniakin.
– Toteutus oli kiva ja auto oli söpö. Tosi pidetty kapine siitä siihen puistoon tuli. Olen itsekin yllättynyt, miten kovasti se on harmittanut kaupunkilaisia, kun se häipyi siitä. Siitä todella tykättiin, kertoo Jari Vilkas.
Kuskeja jonoksi asti
Jari Vilkkaasta oli vuosien mittaan hauskaa seurata, kuinka pienet lapset odottivat innolla ajovuoroaan leikkibussin luona.
– Joku ratti siinä alun perin oli ja se oli kovassa käytössä tietysti, sen arvata saattaa. Siinä oli kovasti ajajia, oikein jonoksi asti, sanoo Jari Vilkas.
Toisaalta ratin käsittely oli välillä kovakouraistakin. Vuosia sitten ratti meni rikki, ja sittemmin Jari Vilkas etsi leikkibussiin oikean linja-auton ratin. Se asennettiin paikoilleen ja palveli tarkoituksessaan monia vuosia.
Hän kävi katsomassa leikkibussia Sibeliuksenpuistossa muutamaa päivää ennen kuin leikkibussi vietiin sieltä pois. Siinä vaiheessa leikkibussissa ei ollut rattia enää ollenkaan.
– Nuoremmat lapset tykkäsivät tosi kovasti ajella, mutta vanhempien lasten käsittely meni usein valitettavasti ilkivallan puolelle.
Toisaalta leikkibussissa on aina ollut putoamisvaara, sillä moni lapsi on innostunut kiipeämään bussin katolle. Bussi ei täytä nykyaikaisia turvallisuusvaatimuksia.
– Katto on pyöreä. Sinne ei lasten pitäisi pystyä kiipeämään. Aikoinaan tällaisia leikkivälineitä tehtiin, mutta nykyään pitää olla normien mukaisia. Jos jatkossa tuollaisia tehdään, niin senhän pitää olla umpinainen, ettei katolle pääse missään nimessä kiipeämään, kertoo puistotyöpäällikkö Ari Väisänen.
Suuremmilta haavereilta on kuitenkin vältytty.
Vaarin onnikka oli keskellä kaupunkia
Jari Vilkkaan tytär Anna Vilkas ihmettelee isänsä kanssa sitä, että Vilkkaisiin ei oltu yhteydessä leikkibussin poistamisesta Sibeliuksenpuistosta.
– Vilkkaiden vinkkelistä olisi toivonut bussin saavan olla siinä, ilman muuta. Se herättää kotkalaisissa ihmisissä paljon hyviä muistoja Onni Vilkas Oy:stä ja suomalaisvalmisteisesta sodanjälkeisestä linja-automallista. Tavallaan nyt häipyi sellainen, mikä tuo muistoja mieleen, kertoo Jari Vilkas.
Leikkibussi merkitsi paljon myös Anna Vilkkaalle.
– Kolmen lapseni kanssa olemme käyneet bussia ajamassa ja mieltä on lämmittänyt, että vaarin onnikka on ollut keskellä kaupunkia, sanoo Anna Vilkas.
Leikkibussin keskeisessä sijainnissa on toki ollut myös varjopuolensa.
– Tiedostan kyllä ne ongelmat, joita siihen on liittynyt. Olen itsekin joutunut kurkkimaan sinne sisään, ettei siellä ole mitään yllätyksiä, kun olen lapsia sinne päästänyt leikkimään.
Bussissa kävi muitakin kuin lapsia.
– Paikka houkutteli bussiin kaikennäköistä muuta toimintaa auringonlaskun jälkeen.
Moni muistaa vinttikoirat
Anna Vilkas on seurannut tiiviisti sosiaalisessa mediassa kotkalaisten keskustelua leikkibussista. Bussi on merkityksellinen monenikäisille kotkalaisille.
– Varttuneempi väestö muistaa, kun vinttikoirat viuhuivat katukuvassa, kertoo Anna Vilkas.
Onni Vilkkaan vihreäkeltaiset bussit nimittäin tunnisti värityksen lisäksi myös vinttikoiralogosta. Näillä busseilla ajettiin paikallisliikenteen bussivuoroja ja tilausajoja. Kun Onni Vilkas menehtyi vuonna 1999, liikenteessä oli vielä toistasataa vinttikoiralogosta tunnettua linja-autoa. Vilkkaan menehtymisen jälkeen Pohjolan Liikenne osti Onni Vilkas Oy:n.
Myös Jari Vilkas ja Anna Vilkas ovat iloisia siitä mahdollisuudesta, että leikkibussi tuotaisiin tulevaisuudessa kunnostettuna takaisin Kotkan katukuvaan.
– Vaikea uskoa, etteikö bussille paikkaa jostakin löytyisi, jos näin onnekkaasti kävisi, että bussi säilyisi sellaisenaan, sanoo Anna Vilkas.
Vanha leikkibussi oli turvallisuusriski
Kotkan kaupunginpuutarhurin Marko Pesun mukaan vanha leikkibussi alkoi olla huonon kuntonsa vuoksi turvallisuusriski.
– Bussissa on lahoavaa materiaalia. Se poistettiin huonokuntoisuuden takia ja tottakai myös turvallisuuden takia. Kun kunto laskee, riski käy suuremmaksi, että voi tapahtua jokin vahinko, kertoo Pesu.
Parikymmentä vuotta vanhalle bussille on Pesun mukaan tähän mennessä tehty kahteen kertaan suuri peruskorjaus, mutta nyt bussi alkoi tulla tiensä päähän.
Jo ennen Pesun aloittamista kaupunginpuutarhurina oli suunniteltu, että leikkibussi otetaan pois Sibeliuksenpuistosta.
Paljon palautetta kotkalaisilta
Kaupunkilaiset ovat Pesun mukaan antaneet paljon palautetta Kotkan kaupungille leikkibussin poistumisesta. Moni kaipaa leikkibussia.
– Olen käynyt usean kaupunkilaisen kanssa keskustelua siitä. Kaupungin täytyy aina huolehtia myös siitä, että puistot ovat käyttäjilleen turvallisia.
Toisaalta Pesun mukaan leikkibussiin liittyy myös nostalgia- ja tunnearvoa. Parissakymmenessä vuodessa leikkibussi ehtinyt olla mukana monien lasten leikeissä ja kotkalaisten elämässä muutenkin.
Pesu on itsekin työskennellyt bussikuskina yliopisto-opiskeluaikoinaan Helsingissä.
– Entiselle bussikuskille Onni Vilkas nimenä on ihan tuttu.
Kaupunki on valmis keskustelemaan paikasta leikkibussille
Kaupunginpuutarhuri on iloinen kuullessaan Jyrkilän bussinkunnostussuunnitelmista.
– Tämähän on aivan mahtavaa kaupunkilaisten osallistamista oman kaupunkinsa toimintaan, sanoo Pesu.
Kotkan kaupunki on valmis keskustelemaan leikkibussin sijoituspaikasta.
– Jos on niin, että bussia tarjotaan kaupungille uudelleenkunnostettuna tai osittain ehkä uudelleen rakennettuna, tottakai me lähdemme siihen keskusteluun mukaan. Siinähän kääntyy kirjassa uusi luku.
Kun leikkibussi vietiin pois, Väisäsen mukaan tilalle tuotiin Sibeliuksenpuistoon samana päivänä liukumäki. Lähiaikoina liukumäen lähelle asennetaan myös leppäkertun mallinen jousieläin.
– Saadaan siihen vähän uutta ilmettä, sanoo Väisänen.