Nurmeslainen Sauli Yli-Hakola on ollut vuoden alusta asti osittain työttömänä.
– Pätkätyöttömyyttä on ollut viimeiset puolenkymmentä vuotta. Toimin videotuottajana osa-aikaisesti. Se on projektityö, josta ei kerry tunteja hirveän paljon, mutta jonkin verran kuitenkin.
Työtunteja on nyt kymmenkunta kuukaudessa, mutta projektin päästyä vauhtiin tuntimäärä nousee.
Yli-Hakola saa soviteltua ansiosidonnaista päivärahaa. Hän on tyytyväinen siihen, että työ vastaa koulutusta, vaikka tunteja saisikin olla enemmän.
Oman alan vakituisia kokopäivätöitä ei Nurmeksesta noin vain löydy.
Hallituksen puoliväliriihen kuuma kysymys on ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastaminen. Perinteisesti on puhuttu mallista, jossa työttömyysturvaa saa alussa enemmän ja työttömyyden jatkuessa tuki pienenee.
Rinnalle on kuitenkin kiilannut valtiovarainministeriön syksyllä esittelemä malli, jossa tuen kesto riippuu työuran pituudesta.
Moni taloustieteilijä taas kannattaa mallia, jossa työttömyysturva riippuu suhdanteista. Työvoimapulan aikana työttömyyskorvaus heikkenisi.
Työttömyysturvan muuttaminen on riitaisa kysymys. Ansiosidonnaiseen kajoaisivat hallituspuolueista keskusta, vihreät ja RKP. SDP:lle kysymys on hankala ja vasemmistoliitolle vastenmielinen.
Aiemmin palkansaajien ja työnantajien järjestöt yrittivät työryhmässä sopia työttömyysturvan uudistamisesta, mutta tuloksia ei syntynyt.
Työttömyysturvan porrastamista ajavat ovat sitä mieltä, että työttömiä pitää patistaa työnhakuun.
Yli-Hakolalla töitä on ollut riittävästi, niin ettei ansiosidonnainen ole ollut lähelläkään katkeamista. Hän ei usko, että tuen kiristykset vaikuttaisivat hänen työnhakuunsa. Puitteet pysyvät kuitenkin Yli-Hakolan mukaan samoina, työpaikat ja työttömät eivät kohtaa.
Vaatimus pitemmästä urasta iskisi nuoriin ja pätkätyöläisiin
Ansiosidonnaista työttömyyskorvausta saa nyt 300 päivää, jos takana on puoli vuotta töitä. Yli kolmen vuoden työhistoria takaa 400 päivää. Tarkastelujakso on 28 kuukautta, jona aikana puolen vuoden työssäolon voi kerryttää myös pätkissä.
Malli on antelias kansainvälisen vertailun mukaan. Monissa muissa maissa ansiosidonnaiseen vaaditaan pitempi työura. Esimerkiksi Ranskassa päivä töitä tuottaa oikeuden yhden päivän työttömyysturvaan ja Saksassa puoli päivää.
Esillä on ollut esimerkiksi vaihtoehto, jonka mukaan puolen vuoden työnteolla saisi sata päivää työttömyysturvaa ja sen jälkeen jokainen kuukausi tuottaisi 20 päivää lisää kunnes päästään 400 päivään. Vaihtoehtoja on laskettu myös muunlaisille pituuksille.
Malli toisi 4000 – 7000 työpaikkaa valtiovarainministeriön laskelmien mukaan.
Ajatus on, että työtön ottaa vastaan myös vähemmän mieluista tai muuta kuin koulutusta vastaavaa työtä, kun etuus on päättymässä.
Muutos iskisi pahimmin nuoriin ja pätkätöitä tehneisiin. Heilläkin toki säilyy oikeus työttömyysturvaan, mutta sen kesto olisi lyhyempi kunnes uraa kertyy.
Suurimmalla osalla työttömistä on takanaan vuosia työelämässä.
Ansiosidonnaisen porrastaminen niin, että työttömyysturva olisi alussa korkeampi, voisi johtaa kovaan leikkaukseen, jotta siitä olisi hyötyä. Suuri osa työllistyy niin nopeasti, että työttömyys jää lyhyeksi. Jos halutaan vahvistaa valtiontaloutta, työttömyysturvan tasoa pitäisi pienentää paljon loppupäästä.
Tutkija sitoisi työttömyysturvan suhdanteisiin
Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tutkimusprofessori Tomi Kyyrä nostaa esille kolmannen mallin. Hänen mukaansa ansioturvan kesto voitaisiin sitoa suhdanteisiin niin, että laskusuhdanteessa työttömyysturvaa voisi saada varsin pitkään kun taas nousukaudella työttömyysturva voisi olla nykyistä selvästi lyhyempi.
Hän muistuttaa, että työttömyysturva on vakuutus työpaikan menettämisen varalle.
– Silloin kun on paljon työttömiä työnhakijoita mutta vähän avoimia työpaikkoja ei ole niin vaarallista, jos osa työttömistä etsiikin työpaikkaa vähän verkkaisemmin hyvän työttömyysturvan takia. Nousukaudella tilanne on päinvastainen, silloin vakuutusturvan hyöty on pienempi ja kannustinongelmat ovat suurempia.
Monet taloustieteilijät kannattavat suhdanteista riippuvaa työttömyysturvaa.
Esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Kanadassa työttömyyden kesto on sidottu työttömyysasteeseen. Jos työttömyysaste nousee merkittävästi, työttömyysturvaa saa pidempään.
Kyyrän mukaan tiedetään, että antelias työttömyysturva heikentää kannustimia työntekoon.
Hänen mukaansa ei kuitenkaan tiedetä selkeitä työllisyys- ja hyvinvointivaikutuksia mallille, jossa ansioturvaa nostetaan nykyisestä työttömyyden alkupäässä, mutta lasketaan työttömyyden jatkuessa.
– Jos sen sijaan pidetään päiväraha nykytasolla ja leikataan sitä työttömyyden keston pidentyessä, sillä olisi positiivisia työllisyysvaikutuksia. Olisiko se järkevää politiikkaa, sitä on vaikea sanoa.
Valtaosa ansiosidonnaisista työttömyyskausista on hyvin lyhyitä, joten työttömyyden alkuun olisi siksi turha kohdentaa lisää tukea.
Suomessa yritykset käyttävät myös aktiivisesti lomautuksia, joiden ajalta maksetaan työttömyysturvaa. Tukien kohdentaminen alkupään työttömyyteen voisi entisestään madaltaa yritysten lomautuskynnystä.
Tutkija pitää reiluna mallia, jossa täyden 400 tai 500 päivän etuuskauden saavuttamiseksi pitäisi tehdä pidempi työhistoria.
– Se on yksi tapa leikata etuuskautta verrattuna nykytilanteeseen. Voidaan ajatella, että se on jotenkin reilu tapa, koska palkitaan niitä, joilla on pidempi työhistoria ja jotka ovat maksaneet pitempään työttömyysvakuutusmaksua.
Työttömät kokevat porrastukset uhkana
Työttömien keskusjärjestön toiminnanjohtaja Jukka Haapakoski sanoo, että ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastaminen kuulostaa monen työttömän korviin uhalta. Rahan tarve kasvaa sitä mukaan, mitä pitempään on työttömänä.
– Tuen porrastaminen sillä tavalla, että työttömyyden alkuvaiheessa olisi korkeampi ansiosidonnainen ja myöhemmin se putoaisi, niin se on erittäin huolestuttavaa monelle työttömälle.
Pidemmän työuran laittaminen täysimittaisen tuen ehdoksi haittaisi pätkätyöläisiä sekä palkkatuella työllistettyjä. Valtion tuella esimerkiksi kuntiin tai järjestöihin työllistettyjen työpätkät jäävät usein lyhyiksi.
Haapakosken mukaan työttömien patisteluun ja etuisuuksiin kiinnitetään nyt liikaa huomiota kun tarvittaisiin enemmän ja monipuolisempia työpaikkoja.
– Jos on mahdollisuus päästä kunnon töihin, suurin osa työttömistä tarttuu siihen. Meidän näkökulmasta ongelma on siinä, että työpaikkoja ei ole kaikille riittävästi. Kannustimet – oli ne positiivisia tai negatiivisia – eivät riitä siihen, että työpaikkoja löytyy.
Hänen mukaansa pitäisi kiinnitää myös huomiota siihen, miten suomalaiset työnantajat osaisivat ottaa vastaan lisää työntekijöitä.
Hän viittaa selvityksiin, joiden mukaan yli 55-vuotiaat kokevat työelämässä ikäsyrjintää ja maahanmuuttajia syrjitään vieraskielisten nimien takia. Eri ryhmien saamiseksi mukaan tarvittaisiin Haapakosken mukaan lisää työvoimapalveluja ja yhteistyötä työnantajien kanssa.
Pitääkö työtöntä patistella työnhakuun?
Sauli Yli-Hakola arvelee, että pitkä ansiosidonnainen voi kyllä passivoida työnhakijaa.
– Kun jää työttömäksi, siinä aika äkkiä alkaa lipsuminen, ettei ole enää samalla tavalla työmarkkinoissa kiinni. Omalla kohdalla on mennyt kyllä niin, ettei ole pudonnut, vaan on tullut sopivaan tahtiin aina pitemmät työt.
Hän korostaa, että työttömät eivät ole yhtenäinen joukko.
– On niin paljon ihmisen omista lähtökohdista ja taustasta kiinni esimerkiksi se, miten aktiivinen on.
Hän arvelee, että joukossa on niitäkin, jotka puntaroivat kannattaako lähteä töihin tai käyvät töissä sen verran, että ansiosidonnaiseen vaaditut päivät tulevat täyteen.
Hänen mukaansa työttömyys on helppo kuitata työttömän omaksi syyksi vaikka vikaa on myös rakenteissa.
– Katsotaan aina vuosikymmeniä taaksepäin, että kyllä tekevälle töitä on. Ei niitä välttämättä olekaan, ainakaan meidän alueella.
Hän kaipaa lisää alueellisia työllistämistoimia, joita kohdennettaisiin myös syrjäisempään Suomeen.
– Ongelma ei ole siinä, että on työtön vaan siinä, että ei ole työpaikkaa, johon tämä ihminen voisi mennä työhön.
Toive työvoimaneuvojille: "Tuntisi työttömänä, että joku on samalla puolella"
Tulollaan on pohjoismainen työnhaun malli, jossa työvoimatoimisto pyrkii auttamaan varsinkin työttömyyden alkumetreillä entistä enemmän. Työttömän taas pitää täyttää tietty määrä hakemuksia tai olla muuten aktiivinen.
Sauli Yli-Hakolan mielestä malli kuulostaa parannukselta.
– Tuntisi työttömänä, että joku on samalla puolella. Tässä on vähän sitä, että työkkärin setä tai täti on tivaamassa sinulta eikä auttamassa sinua.
Hänen mukaansa päivärahan hakeminen on nykyään helppoa ja jouhevaa.
– Vähemmän tarvitsee käyttää aikaa tai keskustellla kenenkään kanssa. Samalla vähän se vastuu jää työttömälle, että onko toimeton.
Mieluiten Yli-Hakola tekisi jatkossa digitaalisuuteen ja videoihin liittyvää valmennusta tai opetustyötä. Pätkätyö poikii hänen mukaansa lisää osa-aikaisia keikkoja.
Korjattu 21.4. nykyinen työssäoloehto: Ansiosidonnaista työttömyyskorvausta saa nyt 300 päivää, jos takana on puoli vuotta töitä. Yli kolmen vuoden työhistoria takaa 400 päivää. Aluksi jutussa luki, että 400 päivää saa oltuaan puoli vuotta töissä.