Moni ajattelee tekevänsä koiralleen palveluksen, kun antaa sille rutiininomaisesti matolääkkeen kahdesti vuodessa.
Se on vanhentunut käsitys, josta tulisi päästä eroon.
– Perusperheen ainokaisella koiralla ei juuri koskaan ole matoja. Koirapuistossa käynti tai koiran kanssa harrastaminen eivät ole matoriski, kertoo tarttuvien eläintautien erikoiseläinlääkäri Seppo Saari Patovetista.
Saari on ollut mukana tutkimassa koirien sisäloisia Suomessa ja tutustunut niiden ennaltaehkäisyyn, riskeihin ja torjuntamenetelmiin.
Tutkimus julkaistiin jo vuonna 2006, jonka jälkeen suositus on ollut se, että loishäätö perustuisi ulostetutkimuksen löydöksiin. Silti moni toimii vanhan ajatuksen varassa, jolle ei Saaren mukaan ole tieteellistä näyttöä.
Tutkimuksessa havaittiin, että vain vajaalla kuudella prosentilla suomalaisista koirista on sisäloisia.
– Matojutut on alun perin omaksuttu muualta maailmasta ja sen mukaan myös toimitaan. Lääketeollisuus tuottaa myös ohjemateriaalia, jossa ei ole vikaa, mutta nekin ovat usein ulkomaisista lähteistä käännettyjä, eivätkä sovellu sellaisenaan Suomen olosuhteisiin, Saari kertoo.
Suomessa koiran tavallisin sisäloinen on suolinkainen. Alkueläimistä yleisin on giardia. Tutkimuksessa selvisi myös se, että suurin osa koiranomistajista paitsi antoi lääkkeet rutiinilla, myös valitsi kaikista laajakirjoisimman lääkkeen.
– Jos loisia havaitaan, pitäisi antaa lääkettä, joka tehoaa nimenomaan niihin kyseisiin loisiin, eikä laajakirjoisinta mahdollista, Saari sanoo.
Matolääkkepaketin hinta liikkuu yleisesti vajaasta kymmenestä eurosta noin kolmeenkymmeneen euroon.
Osalle madotus on tarpeellinen
Lappeenrannassa toimivan eläinklinikka Loimen mikroskoopin alla tutkaillaan lemmikkien kakkanäytteitä säännöllisesti. Rutiininomaisia madotusohjeita ei asiakkaille anneta, kertoo Loimen yrittäjä ja tarttuvien eläintautien erikoiseläinlääkäri Tuula Hyyrynen.
– Ensin haastatellaan ja selvitetään onko koira tullut hiljattain ulkomailta, minkä ikäinen se on ja elinolosuhteet. Aika usein aikuisen kotikoiran kohdalla ehdotan, että mieluummin katsoisimme ulostenäytteet ennen kuin loishäätöpäätös tehdään, Hyyrynen kertoo.
Usein asiakkaat ovat pyynnölle vastaanottavaisia, kun asiasta keskustellaan.
– Mutta se vaatii aktivointia. Suurin osa on sellaisia, joiden kanssa asia on tullut esiin muun vastaanottokäynnin yhteydessä. Aika harva soittaa itsenäisesti ja kysyy, voiko tuoda näytteen tänne, Hyyrynen sanoo.
Vaikka suurin osa koirista ei hyödy rutiininomaisista matokuureista, ovat ne toisinaan myös paikallaan.
Riskiryhmää ovat pikkupennut, jotka ovat voineet saada matoja emältään, vaikka se olisi madotettu. Korkeampi riski on myös koirilla, jotka matkustelevat Pohjoismaiden ulkopuolella, kantavilla narttukoirilla sekä monikoiratalouksien lemmikeillä.
On myös koiria, joiden immuunipuolustus ei suojaa niitä loistartunnoilta. Se ei liity yksittäisiin rotuihin, vaan on koirakohtaista.
– Useimmille madoista ei ole isompaa haittaa, mutta ne toimivat tartuntariskinä muille, jotka ovat herkempiä oireille. Koiran madot voivat aiheuttaa myös ihmisille oireita. Näille yksilöille pitäisi antaa useammin matokuuri, kertoo tarttuvien eläintautien erikoiseläinlääkäri Seppo Saari.
Ei välttämättä oireile
Varsinkaan aikuisen koiran loistartunta ei välttämättä oireile mitenkään. Nuoremmilla koirilla se saattaa aiheuttaa karvan kiillottomuutta ja vatsan pullotusta.
Jos aikuisella koiralla on matoja, sillä on niitä todennäköisemmin myös tulevaisuudessa. Sellainen koira tulee ottaa säännöllisen ja tihennetyn loishäädön piiriin.
Oikea tapa selvittää koiran matotartunta on lähettää ulostenäyte analysoitavaksi eläinlääkärille. Eläinklinikka Loimeen toimitetut näytteet tutkitaan omassa laboratoriossa. Positiivisia näytteitä tulee vastaan Hyyrysen mikroskoopin alla aika harvoin.
Turhien matokuurien pelätään tekevän sisäloisista lääkkeille vastustuskykyisiä. Niin on jo käynyt tuotantoeläimien ja hevosten kohdalla maailmalla.
– Pelätään, että matolääkkeet lakkaavat tehoamasta. Se on olemassa oleva riski, mutta ei valtavan suuri, koska usein niitä matoja ei ole. Jos sisäloisia taas on, huolimaton lääkitys voi olla riski, koska silloin madot voivat muuttua vastustuskykyisiksi, Seppo Saari sanoo.
Tarpeettomasti annettu matolääke ei vahingoita koiraa, mutta ei hyödytäkään sitä millään tavalla. Kaikki lääkitys vaikuttaa myös esimerkiksi ympäristöön.
– Olisi tärkeää monitoroida koko Suomen loistilannetta, koska silloin voidaan reagoida nopeasti, jos loistilanne Suomessa pahenee, maahan tulee uusia loisia tai kehittyy matolääkkeille resistenttejä kantoja, Tuula Hyyrynen sanoo.
Voi tarttua lemmikistä ihmiseen
Jos koiralla ei ole koskaan havaittu loistartuntaa, ei niitä välttämättä tule myöhemminkään, sanoo Seppo Saari. Oireettoman koiran ulostenäyte pitäisi silti tutkia kerran tai kaksi kertaa vuodessa.
Sisäloistartunnan voi saada esimerkiksi lihasta, emän kautta tai munien joutuessa ympäristöön ja sitä kautta ravintoon.
– Rutiininomaista matolääkitystä tärkeämpää olisi kakkojen pois kerääminen, Saari sanoo.
Suurin osa lemmikkien matolääkkeistä myydään reseptivapaasti ja lemmikin omistaja valitsee paketin joko itsenäisesti tai apteekkihenkilökunnan avustuksella.
– Olisi todella tärkeää, että meillä olisi hyvää yhteistyötä apteekkihenkilökunnan kanssa ja he saisivat hyvän koulutuksen tästä asiasta, Tuula Hyyrynen toivoo.
Oikeanlainen loistorjunta on tärkeää, sillä lemmikki, jolla on matoja, voi tartuttaa muita eläimiä tai sairastuttaa jopa ihmisen. Ihmisiin eläimestä tarttuneita loisia havaitaan Suomessakin vuosittain.
Kissa voi tarvita 10 matokuuria tai ei yhtäkään
Moni madottaa myös kissat rutiininomaisesti pari kertaa vuodessa. Se on käytännössä aina virheellinen tapa toimia, sillä se voi olla joko liikaa tai aivan liian vähän.
Ulkona liikkuvilla kissoilla on erikoiseläinlääkäri Seppo Saaren mukaan lähes varmuudella loisia. Jos ulkokissan haluaa pitää täysin loisvapaana, se vaatisi jopa 6—10 matokuuria vuodessa.
– Hiiriä pyydystävällä kissalla on usein matoja. Se saa hiiristä usein suolinkaisen, heisimatoja ja tai toksoplasma-alkueläimen. Sieltä tulee voimakas loiskuormitus, Saari sanoo.
Saaren mukaan myös rotukissoilla on varsin usein oireita aiheuttavia alkueläimiä, alkueläimiä, jos kasvattajalla on useita kissoja. Silloin yleisimpiä ovat alkueläintartunnat giardia ja Tritrichomonas blackburni. Koska monilla kissoilla ne ovat suoliston normaaliasukkeja, niiden häätöön ryhdytään vain, jos ne aiheuttavat kissalle oireita.
Toisaalta taas kissa, joka elää koko elämänsä sisällä tai liikkuu vain kytkettynä ulkona ja syö pelkästään prosessoitua valmisruokaa, on käytännössä aina loisvapaa.
– Vaikka millä riskeillä laskisi, mahdollisuus on ihan olematon. Sisäkissa, joka syö kaupallista ruokaa, ei tarvitse mielestäni koskaan matokuuria, Saari sanoo.