Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
KASHGAR / MARALBESHI Väkijoukko on pakkautunut seuraamaan tanssijoita, jotka kieppuvat Kashgarin vanhankaupungin portin edustalla. Kiinan han-enemmistökansaan kuuluvat turistit haluavat palan uiguurikulttuurin eksotiikkaa, josta he ovat matkailumainoksista lukeneet.
Kansainvälisissä uutisissa Luoteis-Kiinassa sijaitsevasta Xinjiangin maakunnasta kerrotaan lähinnä paikkana, jossa Kiina sortaa islaminuskoista uiguurivähemmistöä kovin ottein. Yhdysvallat ja Euroopan parlamentti puhuvat jo kansanmurhasta.
Kiinassa on toisin. Täkäläisille Xinjiang on ensisijaisesti huippusuosittu matkakohde. Kiinalaismediat kertovat, miten hallinto on parantanut vähemmistökansan elinoloja köyhyydenpoistoprojekteillaan.
Olemme tulleet katsomaan omin silmin, millaiseksi Kiina on Xinjiangia muovaamassa.
Normaali toimittajan työ ei ole Xinjiangissa mahdollista, koska ulkomaisia vierailijoita valvotaan tarkoin emmekä pysty puhumaan vapaasti tapaamiemme ihmisten kanssa. Voimme kuitenkin matkustaa minne haluamme ja päättää itse, keitä haastattelemme.
Matkabloggari Nian Nianille loma Xinjiangissa on ylittänyt kaikki odotukset. Uiguuriväestö, ruoka, kulttuuri – kaikki on täydellistä.
– Melkein kuin olisin ulkomailla, Pekingistä saapunut Nian Nian sanoo.
Runsaan puolen miljoonan asukkaan Kashgar onkin lähellä ulkomaita. Afganistanin ja Pakistanin rajalle on muutama sata kilometriä, kun Kiinan pääkaupunkiin Pekingiin on matkaa jo linnuntietä 3 500 kilometriä.
Nian Nianin hymy yltää korviin. Ruoka on niin hyvää, että lihomista ei voi välttää. Oma poika on ystävystynyt paikallisten lasten kanssa. Ja Kashgarissa ei tarvitse pelätä.
– Poliiseja on muutaman askelen välein. Voin sanoa, että tämä on Kiinan turvallisin paikka. Täällä on harmoniaa. Kaikki on niin ainutlaatuista, hän hehkuttaa.
Poliiseja tosiaan näkyy joka puolella. He kuuluvat olennaisesti Xinjiang-uutisointiin.
Kun Ylen edellinen kirjeenvaihtaja kävi Kashgarissa kolme vuotta sitten, mellakkapoliisit ja propagandaviranomaiset seurasivat häntä kuin varjo. He kuulustelivat jokaista, joka vaihtoi sanankin toimittajan kanssa. Kashgar oli toimittajalle hankala paikka. Paikallisille toimittajan kanssa puhuminen saattoi olla vaarallista.
Ihmisoikeusjärjestöjen ja tutkijoiden mukaan Kiina on viime vuosina teljennyt ainakin miljoona uiguuria pidätyskeskuksiin, joita se nimittää uudelleenkoulutuskeskuksiksi. Kiina on myös estänyt tutkijoita ja toimittajia selvittämästä ihmisoikeusloukkauksia alueella.
Kiina sanoo pidätysten johtuvan separatismista tai Kiinan vastaisesta toiminnasta. Tutkijoiden mukaan moni on joutunut pidätetyksi hyvin viattomista syistä kuten ulkomaille soittamisesta, muslimeille tyypillisestä parrasta tai rukoilemisesta.
Keskusten perustaminen alkoi vuonna 2017, sen jälkeen kun presidentti Xi Jinping oli määrännyt “armottoman koston” uiguurialueiden verisistä levottomuuksista 2000-luvun alkupuolella.
Uudelleenkoulutuskeskuksissa uiguurit on haluttu aivopestä omaksumaan Kiinan ja kommunistisen puolueen arvot ja unohtamaan kulttuurinsa ja uskontonsa. Kiina puhuu ammattikoulutuksesta, rehabilitoinnista ja terrorismin torjunnasta vaatiessaan uiguureja oppimaan ulkoa kommunistisia iskulauseita ja lauluja.
Xinjiangista paenneet leireillä olleet uiguurit ovat kertoneet muun muassa ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalille myös sähköiskuista, raiskauksista, kahlehtimisesta vuorokausien ajaksi ja muusta kidutuksesta. Uiguurien sortoa Kiinan virallisista lähteistä seurannut tutkija Adrian Zenz on raportoinut naisten steriloinnista.
Kiina on myöntänyt keskusten olemassaolon, mutta sanonut tyhjentäneensä ne. Tutkijoiden mukaan monet uiguurit ovat yhä vangittuina.
Me emme voi kysyä pidätyskeskuksista paikallisilta. Se voisi vaarantaa heidät.
Pekingistä saapuneella Nian Nianilla on kuitenkin asiasta selvä mielipide. Hän kiistää maailmalla liikkuvat syytökset Kiinan sorrosta uiguurivähemmistöä kohtaan. Hän on kohdannut Xinjiangissa vain hyväntuulisia, mukavia ihmisiä.
– Huhuja levittävät ihmiset ovat kapeakatseisia. Ehkä he eivät ole koskaan käyneet ulkomailla. Ne ovat vain vääriä huhuja, hän puhahtaa.
Kesällä 2021 Kashgarin ilme on monin tavoin muuttunut Ylen viime raportointimatkasta. Mellakkakilpiinsä nojailevat poliisit opastavat kadun kulmissa rauhallisesti turisteja, jotka tiedustelevat suuntaa. Moni poliiseista näyttää olevan uiguuri. Siviilipukuiset ihmiset seuraavat meitä toisinaan näkyvästi, mutta kukaan ei tule lähelle.
Vanhankaupungin kuuluisan ruokatorin tirisevät kebabit ja vartaat houkuttelevat turisteja tuoksuillaan.
Ruokatorilla Abdullahiksi esittäytyvä nuori kebabinmyyjä sanoo hiiltyneenä, että Kashgarista puhutaan pahaa ja ulkomaisten sietäisi hävetä.
– Inhoan heitä todella paljon. Näethän, että elämme hyvää elämää. Bisnes on hyvää. Täällä ei ole mitään sotkuja, hän puuskahtaa.
Torille tosin on kuljettava metallinpaljastimen läpi ja leikkuuveitset on kiinnitetty ketjuilla työpöytiin ikään kuin varmuuden vuoksi.
Kasvava turismi kuitenkin tuo vaurautta, ja sitä Kiina haluaa myös näyttää maailmalle. Tänä vuonna Xinjiangiin odotetaan Reuters-uutistoimiston tietojen mukaan 200:aa miljoonaa lähinnä kiinalaista turistia. Neljän vuoden kuluttua tavoitteena on tuplata turistien määrä.
Turisteja houkutellaan Xinjiangiin juuri uiguurikulttuurilla, joka on valjastettu viihdyttämään matkailijoita. Kashgar on näyteikkuna, jolla Kiina kertoo luoneensa entistä ehomman ja vauraamman Xinjiangin.
Kapealla kujalla Tang Tang etsii sopivaa poseerausasentoa. Hän maksoi noin 50 euroa saadakseen valokuvan itsestään perinteisessä uiguurimekossa.
– Rakastan heitä. Heidän pukunsa ovat ainutlaatuisia. Kaikki haluavat kokeilla näitä pukuja, hän huokaa hipeltäen lanteille ulottuvan peruukin hiussaparoita.
Tang Tang oli kuullut, että Xinjiang voisi olla turvaton. Ensimmäisenä päivänä hän oli huolissaan.
– Toisena päivänä huomasin, että eihän se näin mene. Kaikki ovat olleet ihania ja avuliaita. Ehkä se johtuu heidän uskonnostaan. He kohtelevat muita ystävällisesti, Tang Tang sanoo.
Hän asettuu lainamekossaan kadulla leikkivien lasten viereen, ja uiguurikuvaaja näppää kuvan.
Kashgarin muslimiasukkaiden oma vaatetus on muuttunut. Vielä viiden vuoden takaisissa valokuvissa Xinjiangin kaupunkien kaduilla suurella osalla naisista oli päässä huivi. Nyt uiguurinaiset pukeutuvat kesämekkoihin. Monella ei ole enää huiveja, ja harva mies pukeutuu enää perinteiseen pillerimäiseen doppa-hattuun.
– Täällä on muuttunut paljon. Minullakin on tällaiset vaatteet, myöntää nuori taksikuski ja nipistää mustaa kiiltävää T-paitaansa. Siihen on painettu muotibrändien nimiä.
Mutta miksi perinteisiä vaatteita ei enää suosita? Nuori mies hiljenee hetkeksi.
– Ehkä ne eivät ole enää käytännöllisiä, hän sanoo.
Sen kummempaa lausuntoa on turha odottaa. Meidänkin taksissamme on valvontakamerat.
Kashgarin kujia reunustavat kaupat myyvät matkamuistoja. Yhden laukkukaupan edessä on kyltti ”Tuen Xinjiangin puuvillaa”.
Puuvillasta on tullut maailmalla tunnetuimpia kiistakysymyksiä Xinjiangin tilanteessa.
Xinjiang tuottaa viidenneksen maailman puuvillasta, ja Kiinan puuvillantuotannosta kaikkiaan 85 prosenttia tulee maakunnasta.
Xinjiangin laadukas puuvilla on ollut kysyttyä, mutta nyt moni tunnettu länsimainen vaatebrändi kaihtaa sitä.
Tutkijoiden mukaan Kiina pakottaa pidätettyjä uiguureja työhön puuvillantuotantoon. Kiina kiistää pakkotyön, mutta muun muassa australialainen tutkimuslaitos ASPI ja tutkija Adrian Zenz ovat keränneet siitä pitäviä todisteita.
Yhdysvallat on kieltänyt Xinjiangin puuvillan ja tomaattien tuonnin pakkotyöepäilyjen takia. EU sen sijaan on jatkanut niin puuvillan kuin monen muunkin tuotteen kauppaa Xinjiangin kanssa, kertoo South China Morning Post -lehti.
Pakotteet ja paheksunta eivät ole purreet Kiinaan. Päinvastoin, Kiina ylpeilee vaurastuttaneensa Xinjiangia toimillaan. Presidentti Xi Jinping on kehunut kehityksen vauhtia ennennäkemättömäksi.
Kiinan omien tilastojen mukaan tekstiiliteollisuus työllistää Xinjiangissa nyt jo 600 000 ihmistä, kun vuonna 2014 työpaikkoja oli 200 000. Tavoitteena on kasvattaa työntekijöiden määrä miljoonaan.
Kiina aikoo keskittää tekstiilituotantoa Xinjiangiin niin, että puuvilla jalostuisi raaka-aineesta lopputuotteeksi maakunnan sisällä.
Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan tehtaat rakennetaan pidätyskeskusten viereen ja työvoimana käytetään vankeja.
Xinjiangin puuvillaa ommellaan vaatteiksi muun muassa Kashgarin keskustan ulkopuolella olevilla tehtailla.
Shufu County Business Park -nimisen teollisuusalueen aidan sisällä seisoo kuutiomaisia siistejä teollisuusrakennuksia suorissa jonoissa. Yksi niistä on Haoyuanpeng-yrityksen vaatetehdas.
Haoyuanpeng yhdistettiin pakkotyöepäilyihin viime vuonna tutkimuslaitos ASPIn raportissa.
Suomalainen lastenvaatevalmistaja Reima listasi vielä aiemmin tänä vuonna alihankkijakseen Haoyuanpengin tehtaan toisaalla Kiinassa. Reima ilmoitti lopettavansa yhteistyön, kun Yle julkaisi selvityksen suomalaisyritysten alihankkijoiden yhteyksistä mahdolliseen uiguurien pakkotyöhön.
Euroopan suurin päivittäistavaraketju Lidl puolestaan listasi Haoyuanpengin Xinjiangin-tehtaan tavarantoimittajakseen vielä alkuvuonna 2021.
Lidl sanoi Ylelle, että tehtaalta ei ole tuotu tuotteita Suomeen. Lidlin uudella tavarantoimittajalistalla tehdasta ei enää ole.
Lue Ylen selvitys: Yle jäljitti tuttujen ketjujen yhteyksiä uiguurien sortoon Kiinassa – Reiman takki on kuvattu pakkotyöhön liitetyssä yrityksessä, Lidlin toppahousuja on tehty Xinjiangissa
Pyysimme Haoyuanpengiltä haastattelua ja lupaa tulla kuvaamaan heidän tehtaallaan, mutta yritys kieltäytyi.
Meitä ei estetä liikkumasta teollisuuspuiston liepeillä, mutta emme pääse sen sisälle. Ulkoapäin paikka näyttää ihan tavalliselta teollisuusalueelta, joka on pyhäpäivänä hiljainen. Ei voi sanoa, tehdäänkö täällä pakkotyötä.
Tehtaita ympäröi tehokas valvontakoneisto.
Alueelle pääsee vain poliisin tarkastuspisteen läpi. Tien varressa näkyy vartijoiden koulutuslaitos ja poliisikoulu.
Firmojen kyltein merkittyjen rakennusten vieressä on lukuisia punaisia kerrostaloja, jotka näyttävät asuntoloilta. Ikkunoista näkyy kerrossänkyjä.
Rakennusten edustalla lukee, että Guangdongin maakunta rahoittaa teollisuusaluetta. Tällaisiin kytkentöihin uiguurien pakkotyötä tutkineet tahot ovat kiinnittäneet huomiota.
Kiinan keskushallinto yhdistää etelän ja idän vauraat maakunnat rahoittamaan tuotantoa Xinjiangissa osana apuohjelmaa. Se tarkoittaa, että ne mahdollisesti osallistuvat pakkotyön järjestämiseen.
Vain satojen metrien päässä Haoyuanpengin tehtaasta on keltainen rakennus, jossa lukee Kashgarin ammatti- ja teknillinen koulu.
Xinjiangin pidätyskeskuksia tutkinut ASPI arvioi, että tähän keskukseen mahtuisi jopa kymmenentuhatta vankia.
Raskaan metallikalteriaidan vierellä portissa lukee isoin kirjaimin: “Luja usko, lainvalvontaa kansalle. Uskalla ottaa vastuu.” Tekstit eivät kerro, mikä paikka on, mutta selkeästi se on tarkoin vartioitu.
Aidan päälle on rullattu piikkilankaa esteeksi. Jokaisen rakennuksen kohdalla on korkea pylväs, johon on viritetty valvontakameroita katsomaan joka suuntaan. Yhdellä sivuseinustalla näkyy vartiotorneja.
Taka-alalla olevassa rakennuksessa näkyvät kiinalaiset merkit: ”työreformi, koulutusreformi, kulttuurireformi, ääritoiminnan vastustus”.
Nämä sanat saattavat viitata siihen, että paikalla todella toimisi pidätyskeskus. Ne ovat propagandatermejä, jotka kertovat uiguurien niin kutsutun uudelleenkoulutuksen tavoitteista.
Puuvillan viljelyä nähdäkseen on lähdettävä vielä kauemmas Kashgarista. Parin sadan kilometrin päässä Maralbeshissa, kiinalaiselta nimeltään Bachussa, on ihanteelliset olot puuvillan kasvatukselle.
Eteläinen Xinjiang on Kiinan merkittävintä puuvillantuotantoaluetta. Täällä puuvillaa kasvaa kymmenillä tuhansilla peltohehtaareilla, silmänkantamattomiin. Aurinko paistaa pitkään ja autiomaan reunamilla ilmasto on kuiva.
Muun muassa tutkija Adrian Zenzin mukaan satojatuhansia uiguureja pakotetaan puuvillapelloille sadonkorjuun aikaan köyhyyden vähentämisen nimissä. Zenz on löytänyt tästä todisteita esimerkiksi Kiinan omista virallisista dokumenteista.
Kiinassa Maralbeshin alue muistetaan siitä, että 21 ihmistä kuoli täällä vuonna 2013 yhteenotossa uiguurien ja poliisin välillä. Aseina olivat puukot ja kirveet.
Tuohon aikaan Xinjiangissa tapahtui monia verisiä yhteenottoja, kun uiguurit vastustivat han-kiinalaisten joukkomuuttoa maakuntaan ja uiguurikulttuurin tukahduttamista. Kiinan mukaan väkivallasta olivat vastuussa islamistiset separatistit.
Nyt Baishitupun kylässä puuvillan versot huojuvat rauhallisesti parinkymmenen sentin korkeudessa. Pelloilla on hiljaista. Kolme naista kitkee rikkaruohoja pellolla paahtavassa helteessä.
Kylä näyttää hyvinvoivalta ja viihtyisältä. Tiet ovat sileitä ja talojen julkisivut siistejä.
Traktorilla lähipeltoa kyntävä mies tulee juttusille ja kertoo omistavansa viisi hehtaaria puuvillapeltoa. Sadonkorjuun aikaan hän palkkaa 20 ihmistä. Maatalous on koneellistettu, joten käsivoimaa ei tarvita yhtä paljon kuin aiemmin, mies kertoo.
Muutkin paikalliset kertovat, että elämä on nykyään parempaa kuin ennen. Valtio on kunnostanut paikkoja ja suurimmalla osalla ihmisistä on töitä.
Keskustelut jäävät kuitenkin lyhyiksi. Tapaamiemme ihmisten puhelimet soivat kesken juttutuokion, ja heille tulee kiire pois.
Kukaan ei näytä seuraavan meitä, mutta käy selväksi, että liikkeemme ovat tiedossa.
Kyltin voi lukea varoituksena. Onhan jo rukoilemisesta voinut joutua pidätyskeskukseen.
Kiinan kommunistinen puolue näkee uskonnot uhkana. Niiden niin kutsuttu kiinalaistaminen on nykyään virallista politiikkaa: presidentti Xi ilmoitti vuonna 2017, että Kiinassa harjoitetut uskonnot ovat alisteisia kommunistiselle puolueelle.
Uskontoihin kohdistuvasta epäluulosta kertoo myös sääntö, jonka mukaan puolueen pitää valvoa, että uskonnolliset ryhmät eivät harjoita terrorismia tai valtion vastaista toimintaa.
Kun saavumme myöhemmin uudestaan moskeijan eteen, kyltti osallistumisesta uskonnollisiin tilaisuuksiin on kadonnut.
Paikalle saapuu uiguurimies, jolta kysymme kyltistä.
– Kyltti estää ihmisiä tekemästä virheitä. Moskeija on vain niille, joilla on laillinen oikeus tulla sinne, hän selittää.
Miehen puhelin alkaa soida. Hän antaa sen seuralaiselleen.
Mies kiistää, etteivätkö uiguurit saisi harjoittaa uskoaan. Hän kertoo käyvänsä moskeijassa päivittäin.
– Olemme harjoittaneet uskontoamme tuhansia vuosia. Tämä uskonto on sivilisaatio, kulttuurimme. Se määrittää ajatteluamme. Uskonnolliset ihmiset eivät voi luopua uskostaan, mies sanoo.
Kysymme, miksi Xinjiangin moskeijoihin ei näy menevän nuoria miehiä, vaan vain vanhuksia.
– Suurin osa nuorista miehistä on töissä. Heillä ei ole aikaa, hän sanoo.
Miehen mukaan moni kyläläinen käy moskeijassa.
– Meitä on ainakin kolme tai viisi, hän laskee.
Nuoria ei näy myöskään Kiinan suurimman moskeijan Id Kahin luona Kashgarissa.
Moskeijan vieressä puiden varjostamalla kujalla penkit ovat täynnä hiljaa istuvia keski-ikäisiä ja vanhoja miehiä. Puiston portaiden viereen kokoontuu ryhmä naisia pienten lasten kanssa. Heillä ei ole huiveja.
Vielä kymmenen vuotta sitten Id Kahin edessä oleva aukio täyttyi rukoilijoista. Mukana oli vanhoja ja nuoria.
Nyt aukio on hiljainen ja moskeijaan menee perjantairukouksen aikaan vain muutama vanhus. Rukouskutsua ei kuulu.
Rukoilijoiden sijaan moskeijaan kulkee jatkuva virta turisteja.
Rukoushuoneen sisällä seinät ovat valkoiset. Aiemmin otetuissa valokuvissa seinillä on ollut islamilaisia symboleja, mutta ne on pyyhitty pois. Tilalle on tuotu kiinalaistettu symboli; seinällä roikkuu nyt valkoinen, uuden näköinen persialainen matto.
Opas kuljettaa turistiryhmän maton eteen. Sen kuviona ovat granaattiomenat, jotka on aseteltu neljän sydämen muotoon.
Granaattiomenat ovat presidentti Xi Jinpingin vertaus Kiinan etnisten ryhmien yhteiselosta: kiinni toisissaan kuin granaattiomenan siemenet.
Opas kertookin turisteille, että granaattiomenat kuvaavat Kiinan eri kansoja.
– Ei pitäisi edes keskustella siitä, kenen uskonto tai kansa on oikea tai väärä. Sellainen johtaa epävakauteen maassa. Tällä maalla on tulevaisuus ja toivoa, jos kaikki ovat yhtenäisiä ja tekevät kovasti työtä yhdessä, opas puhuu.
Mutta kiinalaistuvassa Xinjiangissa näyttää siltä, että tulevaisuus ja toivo on kahlehdittu. Yhtenäisyyden nimissä lapset saavat kouluissa oppinsa kiinaksi. Hotellin aulassa kyltti muistuttaa puhumaan vain mandariinikiinaa julkisella paikalla.
Kiinan valvonnan lisäksi paikalliset valvovat jo toisiaan. Keskustelu uiguurivanhuksen kanssa keskeytyy, kun toinen uiguuri tulee huikkaamaan “Sano, että täällä on kaikki hyvin.”
Moskeijakierrokselle lähtenyt Zhong You Ming kuvaa kännykällään persialaista mattoa. Hän sanoo tulleensa Kashgariin, koska on kiinnostunut islamilaisesta kulttuurista. Kun kysymme, onko hän tietoinen maailmalla esiintyvästä huolesta uiguurien kulttuurin- ja uskonvapautta kohtaan, hän suuttuu ja lähtee pois.
Me lähdemme vielä etsimään moskeijaa, jota ei enää ole.
Australialaisen ASPI-tutkimuskeskuksen kartoitusten mukaan Kiina on viime vuosina tuhonnut Xinjiangissa tuhansia moskeijoita ja pyhiä paikkoja. Yksi niistä on ASPIn listauksen perusteella sijainnut Kashgarissa paikassa, jossa on nykyisin peruskoulu.
Koulun edustalla istuu vanhuksia doppa-hatut päässään. Kysymme, oliko koulun tilalla aiemmin moskeija.
Vanhus nyökkää ja nostaa sormen huulilleen.
– Siitä ei kannata puhua.
Lue myös:
Haavisto kävi Kiinassa kertomassa huolensa uiguurien vainosta: "Katsoimme sitä kovin eri suunnasta"