Voisiko asiat tehdä jatkossa toisin?
Muun muassa tätä kysymystä puivat pian viranomaiset, jotka ovat olleet tekemisissä Pohjois-Karjalan kohuttujen emokarhutapausten kanssa.
Lieksassa ja Enossa havaitut, pienpetorautoihin itsensä loukanneet kaksi karhuemoa määrättiin lopetettavaksi heinä-elokuun taitteessa. Tämä herätti tuhansissa eläinten ystävissä vastareaktion, jonka myötä viranomaisten jokaista liikettä on tarkkailtu etenkin sosiaalisessa mediassa suurennuslasin kanssa.
Sanoista on edetty myös tekoihin. Karhujen pelastamiseksi on viritelty pelastusryhmiä ja viranomaisille on lähetetty runsaasti palautetta, jossa asiaa pyydetään vielä harkitsemaan. Asiaan on ottanut kantaa jopa Tasavallan presidentin puoliso, rouva Jenni Haukio.
Itä-Suomen poliisin rikosylikomisario Harri-Pekka Pohjolainen pitää tapauksen keräämää huomiota poikkeuksellisena. Osin tästä syystä viranomaiset käyvät aiheen tiimoilta syksyllä vakavan keskustelun.
– Saman pöydän ääreen on määrä kerätä edustajat kaikista asianosaisista viranomaisista. Tavoitteena on linjata tällaisten tilanteiden koordinointi jatkossa, Pohjolainen kertoo.
– Nyt on toimittu säädösten mukaan ja oikein. Mutta kun julkista keskustelua on käyty näin paljon, asiaa ei voi jättää tähän, hän jatkaa.
"Arvoksi nähdään vain liha ja taljat"
Kritiikkiä on esitetty etenkin Itä-Suomen poliisille. On ihmetelty, miksi lopettamisiin päädyttiin, millaisia niiden perusteet ovat olleet ja minkä vuoksi ulkopuolisesta avusta on kieltäydytty.
Kenties voimakkaimmin asiaa on pitänyt somessa esillä Turun yliopiston eläin- ja ympäristöetiikan dosentti Elisa Aaltola. Hänen mielestään viranomaiset ovat toimineet tapauksessa väärin.
– Maailmalla on tavallista, että loukkaantuneita ruskeakarhuja autetaan. Suomessa näiden eläinten arvoksi tunnutaan näkevän vain liha ja taljat, Aaltola sanoo.
Poliisin toimintaa valvova Poliisihallitus on Aaltolan kanssa eri linjoilla. Se antaa Itä-Suomen poliisilaitokselle tapauksesta puhtaat paperit, koska lopetuspäätökset tehtiin useiden asiantuntijoiden kuulemisen jälkeen.
Prosessissa ovat olleet sen eri vaiheissa mukana Riistakeskus, Luonnonvarakeskus, maa- ja metsätalousministeriö, valvontaeläinlääkäri ja läänineläinlääkäri.
– Poliisi on turvallisuusviranomainen. Lähtökohtaisesti tämä tarkoittaa ihmisten turvaamista, poliisitarkastaja Kai Vepsäläinen sanoo.
– Oikeuskäytännössä eläimet katsotaan esineiksi. Eläimillä on oikeuksia, mutta poliisityössä etusijalla ovat ihmisten oikeudet ja turvallisuus. Lopulliset päätökset tehdään tämän pohjalta, hän jatkaa.
Avuntarjoukset torjuttu
Elisa Aaltolaa ja tuhansia muita suomalaisia tilanne turhauttaa.
Aaltola on välittänyt viranomaisille lukuisia yhteydenottoja, joissa kiipeliin joutuneita karhuemoja tarjoudutaan auttamaan. Poliisi on torjunut tarjoukset.
Viimeisimpänä torjutuksi on tullut kotimainen vapaaehtoisryhmä, johon kuuluu sen vetäjän mukaan eläinlääkäreitä sekä kokenut susien ja karhujen pannoittaja.
– Meillä on kaikki välineet ja nukutusaineluvat kunnossa. Haluaisimme yrittää etsiä Enossa nähtyä karhua ja katsoa, voisiko sen hengen pelastaa, salametsästystä torjuvan Anti-Poaching Association of Finlandin (APAF) perustaja Jere Hietala sanoo.
Viranomaiset yrittivät aiemmin itse pyydystää Enossa liikkuvaa karhua sen tutkimista varten, tuloksetta. Operaatiossa käytettiin Ruotsissa valmistettua riistahäkkiä.
Jere Hietalan mielestä pyydystämisen yrittämistä voisi hyvin jatkaa.
– Ei tietenkään ole kohtuullista kuormittaa viranomaisia loputtomiin, mutta meidän apumme olisi tarjolla, jos siihen haluttaisiin tarttua. Ikävä kyllä en enää usko, että niin käy, Hietala sanoo.
"Pienpetoraudoista syytä keskustella"
Kai Vepsäläisen mukaan mikään laki ei estä Itä-Suomen poliisia ottamasta Jere Hietalan avuntarjousta vastaan. Kyseessä olisi kuitenkin äärimmäisen harvinainen poikkeus.
Tavallisesti virka-apupyynnöt suunnataan tahoille, joiden kanssa siitä on sopimukset. Tällaisia ovat esimerkiksi suurriistavirka-apua tarjoavat metsästäjät.
– Nämä tilanteet halutaan ratkaista viranomaisvoimin. Virka-avun lakisääteiset korvaukset ja vastuukysymykset ovat tuttujen asiantuntijatahojen, kuten Luonnonvarakeskuksen (Luke), kanssa selkeitä, hän kertoo.
Luken erikoistutkija Katja Holmala sanoo organisaatiossaan olevan osaamista suurpetojen nukuttamiseen ja pyydystämiseen. Kyseessä on kuitenkin aina vaikea operaatio.
– Parasta olisi, jos nämä ikävät tilanteet vältettäisiin kokonaan. On syytä keskustella, miten kaikki pienpetoraudat saataisiin vähintäänkin ohjeistuksen keinoin karhuturvalliseksi.
Huolta etenkin pienistä pennuista
Pohjois-Karjalan karhuemojen kohtalo näyttää viranomaisten näkökulmasta juuri nyt selvältä. Lieksan emokarhu ammuttiin tiistaina ja sama odottaa Enon karhua, mikäli siitä tehdään havaintoja.
Elisa Aaltola suree etenkin Enon karhun neljän pennun kohtaloa. Jos emo tapetaan, ne jäävät yksin luontoon. Läänineläinlääkäri ja kotimainen suurpetotutkija Ilpo Kojola ovat arvioineet, että pennut selviävät.
– Toivon, että auttamisen vaihtoehtoja harkittaisiin vielä. Karhu on itse yrittänyt selviytyä ja pystynyt hoitamaan pentuaan, joten kiirettä lopettamiselle ei ole. Sen sijaan olisi vastuu yrittää poistaa raudat, Aaltola sanoo.
Aaltola muistuttaa, että Euroopan Unionin luonnonsuojeludirektiivi velvoittaa jäsenmaitaan suosimaan rauhoitettujen eläinlajien auttamista tappamisen sijaan. Karhu on Suomessa rauhoitettu laji.
– Olen keskustellut asiasta oikeusoppineiden kanssa. Heidän tulkintansa on, että tässä ratkaisussa liikutaan vähintään harmaalla alueella, Aaltola sanoo.
Aiheesta voi keskustella 29.8. kello 23.00 saakka.
Lue myös:
Lieksan lopetetulla emokarhulla pahat vammat – "Ilmeisesti toisessakin tassussa ollut ansarauta"
Enon rautakarhua ei saa kaataa metsästyksen yhteydessä ilman poliisin erillistä lupaa