Suomi jatkaa ensi vuonna velkaantumista, vaikka talous kasvaa arvioiden mukaan noin kolmen prosentin vauhtia. Budjettiriihen jälkeen oppositio haukkuu hallitusta vastuuttomuudesta, mutta asiantuntijoilta riittää myös ymmärrystä.
Suomen Pankin ennustepäällikkö Meri Obstbaum arvioi, että budjettiriihessä oli kyse tasapainottelusta. Kasvun aikana olisi hyvä kerätä puskureita, mutta toisaalta koronakriisistä toipuminen on yhä osittain kesken.
– Tätä kriisiä on hoidettu eri tavalla kuin finanssikriisiä. Silloin opittiin, että on parempi tukea taloutta vähän liikaa kuin liian vähän.
Helsingin yliopiston työelämäprofessori Vesa Vihriälä on samoilla linjoilla.
– Ei olisi järkeä lyödä jarruja päälle nopeasti, koska velkaraha ei juuri nyt maksa mitään. Meillä ei ole akuuttia velanhoito-ongelmaa, koska saamme velkarahaa halvalla ja velkaantuminen ei ole kansainvälisesti poikkeuksellisen korkea.
Yllä oleva kaavio kuvaa Suomen velan kehitystä suhteessa kokonaistuotantoon. Se on hyvä tapa tarkastella velkaantumista, koska näin voidaan verrata nykytilannetta esimerkiksi 1990-luvun lamavuosiin.
Velkaa on enemmän kuin koskaan. Siksi onkin perin erikoista, että korkokustannukset ovat pohjalukemissa. Nykyisistä jättiveloista maksetaan korkoja suunnilleen yhtä paljon kuin vuonna 1990, jolloin siis valtiolla ei ollut velkaa nimeksikään.
Erikoisen ilmiön taustalla on Euroopan keskuspankki, joka on painanut valtionlainojen korot alas. Kuluttajien korot menivät pohjalukemiin EKP:n yksipuolisilla korkopäätöksillä, yritysten ja valtioiden pitkät korot olivat massiivisempi operaatio.
Euroopan keskuspankki aloitti jäsenvaltioiden velkapapereiden ostot jo finanssikriisissä. Korona-aikana osto-ohjelmien koko lasketaan jo tuhansissa tuhansissa miljardeissa euroissa.
Tällä viikolla Euroopan keskuspankki antoi ensimmäisen vihjeen siitä, että velkapapereiden ostoja ryhdytään varovaisesti hidastamaan.
Suuri haaste on vasta edessäpäin
Vihriälä ja Obstbaum eivät kannusta holtittomaan valtion velkaantumiseen. He haluavat kuitenkin siirtää huomion yhden vuoden alijäämästä Suomen todelliseen tulikokeeseen.
Kansakunta ikääntyy, ja sen seurauksena on syntynyt mittava kestävyysvaje. Suomen Pankki ennusti kesällä, että kasvu on ripeää tämän ja ensi vuoden, mutta sitten heikko työn tuottavuus ja väestön ikääntyminen alkavat painaa.
Tarvittaisiin isoja uudistuksia, mutta niitä ei syntynyt riihessä tälläkään kertaa.
– Hallituksella on kolme keinoa eli työllisyysasteen nosto, tuottavuuden kasvun parantaminen ja julkisen talouden tehostaminen. Kaikkien osalta on joitain asioita tehty, mutta minun käsitykseni mukaan nämä eivät läheskään riitä velkaantumisen taittamiseen, Vesa Vihriälä sanoo.
Korkojen nousua kannattaa vähän toivoakin
Nollakorkojen ansiosta velkaisilla kansalaisilla ja valtioilla on leppoisat oltavat. Tulisiko suomalaisten toivoa nollakorkojen säilyvän hamaan tulvaisuuteen?
Eläkevakuutusyhtiö Varman toimitusjohtaja Risto Murron mukaan se ei olisi missään tapauksessa toivottavaa. Hän kuvaa tilannetta "jumiin jäämiseksi".
– Se kertoisi, että Eurooppa ei olisi päässyt kasvuun. Suomessa se tarkoittaisi, että meidän olisi hyvin vaikeaa sopeuttaa kasvanutta velkataakkaamme, Murto sanoo.
Suomi ja Eurooppa voivat Murron mukaan tasapainottaa velkansa vain, jos ne pääsevät kiinni kasvuun. Silloin käynnistyy terve inflaatio ja korkojen maltillinen nousu. Pelkillä säästäen tehdyillä budjeteilla se ei onnistu – vaikka korot pysyisivät alhaalla.
– Jos ei kasvua ja inflaatiota saada aikaan, budjettipolitiikka ei todennäköisesti tule riittämään. Tällainen tilanne muistuttaisi Japania. Jos korko olisi yhä nollassa, akuuttia kriisiä ei olisi – mutta se rajoittaisi muuta politiikkaa, Murto kuvaa.
Entä jos korot karkaavat?
Valtiot ja keskuspankit ovat tilanteessa, jossa ne eivät ole koskaan ennen olleet. Siksi kukaan ei voi tietää, koska ja millä tavoin tilanne purkautuu. Entä jos korot nousevat niin, että Suomi ei yksinkertaisesti selviä veloistaan?
Varman Risto Murto muistuttaa, että noin 30 prosenttia Suomenkin valtionvelasta on tällä hetkellä keskuspankissa.
– Kun velasta niin merkittävä osa on keskuspankin taseessa, on hyvin epätodennäköistä, että lyhyellä aikavälillä syntyisi valtion rahoitukseen liittyvää kriisiä.
Perinteisesti valtion velat ovat Varman kaltaisten institutionaalisten sijoittajien salkuissa. Yli vuosikymmenen ajan myös keskupankit ovat olleet kentällä. Jos ongelmia tulee, valtioiden velat saattavat jäädä pitkäksikin aikaa keskuspankkien holveihin odottamaan.
– Poliittisen päätöksenteon kannalta siinä lähestyttäisiin jo velkojen anteeksiantoa, Murto sanoo.
Kun valtioiden velkapaperit ovat keskuspankeilla, ne ovat ikään kuin velkaa itselleen. Keskuspankit korostavat tietysti itsenäisyyttään – ne eivät ole valtioiden tai hallitusten ohjattavissa.
Siitä huolimatta ajatus velkojen jäädyttämisestä tai anteeksiannosta nousee tasaisin väliajoin julkisuuteen. Keskuspankki on vähintään jonkinlaisessa loukussa, joka rajoittaa koronnostojen mahdollisuutta.
Juttua muokattu 13.9. klo 12.40: Korjattu Meri Obstbaumin nimen kirjoitusasu.