Skotlannin, Norjan ja Islannin välissä Pohjanmerellä sijaitsevien Färsaarten asukkaat ovat viikinkien jälkeläisiä, eikä saarilla asukkaita ollutkaan ennen viikinkejä. Niin ovat ajatelleet sekä arkeologit että färsaarelaiset itse.
Keskiaikaisten tekstien perusteella on voitu uumoilla, että Färsaarilla oli käyty jo ennen viikinkiaikaa. Matkalaiset olisivat olleet irlantilaisia munkkeja. Heistä St. Brendan jäi aikakirjoihin 500-luvun alun Atlantin-purjehtijana.
Asumuksista ei ole löytynyt viikinkiaikaa vanhempia merkkejä. Niinpä on päätelty, että viikinkien täytyi olla ensimmäisiä pysyviä tai edes pysyvähköjä asukkaita.
Vakiintunut käsitys horjahti ensi kertaa kunnolla viime vuosikymmenellä, kun Sandoyn saarelle kinostuneesta hiekkapenkereestä löytyi todisteita siitä, että saarella oli poltettu turvetta ja viljelty ohraa jopa jo 300-luvulla.
Skandinaaveilla ei vielä silloin eikä pitkään aikaan sen jälkeenkään ollut avomerimatkojen vaatimia purjeita.
Quaternary Science Reviews -lehdessä vuonna 2013 julkaistuun brittiläis-färsaarelaiseen tutkimukseen osallistunut Färsaarten museon arkeologi Símun V. Arge myönsi lehdistötiedotteessa tuolloin, etteivät löydöt kertoneet, keitä saarilla eli ja mistä he tulivat.
– On kuitenkin selvää, että he nostivat, kuivasivat ja polttivat turvetta. Heidän on siis täytynyt viipyä täällä ainakin jonkin aikaa, Arge perusteli.
Viikinkien on laskettu rantautuneen Färsaarille aikaisintaan vuoden 850 paikkeilla. Nature-tiedelehtiperheen Communications Earth & Environment -lehdessä tässä kuussa ilmestynyt yhdysvaltalaistutkimus osoittaa saarilla olleen asutusta jo yli kolme vuosisataa aiemmin
Asukkaiden alkuperästä uusi tutkimus on valmis arvelemaan enemmän kuin Arge: he olivat kelttejä mutta eivät välttämättä munkkeja. Tutkimus on omistettu Argelle, joka kuoli alkuvuonna.
Perustuslaki oli lammaslaki
Färsaarilla asuu nykyisin noin 53 000 ihmistä. Lampaita on enemmän. Niitä on aina ollut paljon, ja yhteiskunta on rakentunut pitkälti juuri niiden varaan.
Lampaiden ikiaikaisesta merkityksestä todistaa jo saariston nimi. Se on peräisin muinaisskandinavian sanasta færeyjar, joka tarkoittaa sananmukaisesti lammassaaria.
Saarten vanhin laki, eräänlainen perustuslaki vuodelta 1289, oli nimeltään lammaslaki. Se sääteli elämää yleensä mutta ennen muuta lampaidenpitoa.
Villa ja siitä neulotut tuotteet olivat pitkään Färsaarten tärkein vientituote. Paikallisille asukkaille ne olivat usein käteistä rahaa, eikä muuta välttämättä ollutkaan. Neuleilla ostettiin suolaa, sokeria ja muuta tarpeellista, jota saaret itse eivät tarjonneet.
Kotona ruokapöydässä oli silloin ja on usein edelleen lampaiden lihaa ja elimiä keitettyinä, paistettuina, kuivattuina ja hapatettuina. Taloudessa kalastus vei ykköspaikan sata vuotta sitten. Nykyisin 95 prosenttia vientituloista on peräisin kalataloudesta.
Ull er Føroya gull, "villa on Färsaarten kultaa".
Färsaarelainen sananlasku
Uusi asutustutkimus pohjautuu siihen, että lampaiden ulosteita on säilynyt järvenpohjien otollisissa olosuhteissa varhaisimmista ajoista asti.
Pohjasedimentteihin kerrostuu ympäristöstä kulkeutuvaa materiaalia, mikä muodostaa oivallisen aikajanan ympäristön muutoksista ja samalla ihmisten vaikutuksesta niihin.
Eysturoyn saarella sijaitsevan Eiðin kylän tiedetään olleen asuinpaikka viikinkiaikana, mutta oliko se sitä jo aiemmin? Vastausta etsittiin lähijärven pohjasta kairatuista sedimenttinäytteistä useilla tutkimusmenetelmillä.
Järvenpohjan näytepötkylöissä oli todisteita 2,7 metrin syvyydeltä eli kymmenentuhatta vuotta ympäristön historiaa.
Aikajanaan ilmestyi yhtäkkiä runsaasti merkkejä lampaiden ulosteista, todennäköisimmin vuosilta 492–512. Ennen lampaiden ilmaantumista näytteissä ei ollut mitään näyttöä nisäkkäistä, ei villeistä eikä kesytetyistä.
Ulosteessa kiistattomia biomarkkereita ovat lampaiden DNA-fragmenttien lisäksi kaksi lipidiä, rasva-ainetta, joita syntyy lampaiden ruoansulatuksessa.
Ajoituksessa puolestaan auttoi tieto Islannissa vuonna 877 tapahtuneesta tulivuorenpurkauksesta, joka lennätti tuhkaa myös Färsaarille ja jätti sormenjälkensä tutkijoille.
Ylilaidunnus näkyy luonnossa
Samaan aikaan, kun lampaat alkoivat nyhtää ravintoa Färsaaren luonnosta, sieltä katosivat puut – pajut, katajat ja koivut.
Sekin viittaa vahvasti ihmisen saapumiseen lammaskarjoineen ja kirveineen. Lampaille maistuvat ruohokasvit valtasivat saaret.
– Färsaarten nykyluonto on karua. Lähes jokainen neliömetri on lampaiden kaluamaa, sanoo tutkimusta johtanut ympäristötieteilijä Lorelei Curtin, tuolloin Columbian yliopiston väitöskirjatutkija.
Färsaarten ensimmäisten asukkaiden ja samalla lampaiden tulemisesta juuri kelttien mailta, Irlannista tai Skotlannista, puhuvat osaltaan paikannimet. Monilla on juuret kelttikielessä. Kelttiläisyyttä on myös hautojen merkinnöissä, joita ei tosin ole kyetty ajoittamaan.
Rikkana rokassa on irlantilaisen maantieteilijämunkin Dicuilin kirjoitus vuodelta 825. Hänen mukaansa pohjoisessa oli saaria, joilla "erakot olivat asuneet jo ainakin sata vuotta".
Tämän päivä färsaarelaisten perimässä puolestaan on muistoja kelttiläisistä naisista. Ehkä viikinkimiehet hakivat morsiamia Skotlannista, lähempää kuin sukujensa pohjoisilta kotikonnuilta, mutta tutkijoiden mukaan kelttigeenien osuus on sellaiseen selitykseen perin suuri.
– Meidän tutkimuksemme on naula arkkuun. Färsaarilla asuttiin jo ennen viikinkiaikaa, summaa Lorelei Curtin.
Ohranjyvätutkimuksiin osallistunut skotlantilaisen Aberdeenin yliopiston emeritusprofessori Kevin Edwards iloitsee siitä, että vahvaa näyttöä varhaisesta asutuksesta on nyt kahdelta Färsaarelta, Sandoysta ja Eysturoysta.
– Alkaakohan tutkimuksissa löytyä samanlaisia todisteita myös Islannista, jossa on esitetty vastaavia argumentteja viikinkejä edeltäneistä asukkaista? Edwards pohtii.