Susijahdin piti päättyä tänään tiistaina 15. helmikuuta.
Suomen riistakeskuksen myöntämillä poikkeusluvilla hangille olisi ammuttu kaikkiaan 18 sutta eri puolilla Suomea.
Ensimmäinen kannanhoidollinen metsästys sitten vuoden 2016 päättyi kuitenkin ennen alkamistaan, kun hallinto-oikeudet puhalsivat pelin poikki.
Umpikujaan päätynyt yritys jätti pahan maun käytännössä kaikille Suomen susipolitiikan kanssa tekemisissä oleville.
Metsästäjät ja maataloustuottajat ovat käärmeissään hallinto-oikeuksien päätöksistä.
Luonnonsuojelijat syyttävät maa- ja metsätalousministeriötä yhteisesti sovittujen pelisääntöjen rikkomisesta.
Ministeriössä olo on kuin puun ja kuoren välissä.
– Metsästäjäliitto ei ole tilanteeseen tyytyväinen. Tilanne ei ole myöskään suden hyväksyttävyyden kannalta hyvä, sanoo Metsästäjäliiton luonnon- ja riistanhoitopäällikkö Ere Grenfors.
– Tilanne on entistä pahemmin solmussa, sanoo Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Harri Hölttä.
– Konfliktia olisi ollut hankala estää, toimimme miten vain, sanoo puolestaan maa- ja metsätalousministeriön neuvotteleva virkamies Sami Niemi.
Susipolitiikassa jakolinjat ovat syviä ja osapuolten keskinäinen luottamus on olematonta. Miksi?
Susiriidalla on syvät juuret
Suomen suurpedoista susi herättää eniten tunteita.
Susi saa aikaan kotieläin- ja porovahinkoja. Metsästäjille mielipahaa aiheuttavat suden suuhun joutuvat koirat.
Lisäksi susi herättää pelkoa, jonka juuret ovat syvällä historiassa.
– Suden ja ihmisen yhteisestä menneisyydestä nostetaan usein esiin 1800-luvun lopun lastensurmatapaukset. Se on viimeinen kerta, kun susi on tappanut ihmisen Suomessa. Asia on syvällä kulttuurisessa muistissa, kertoo suden kulttuurihistoriaa tutkinut Heta Lähdesmäki Turun yliopistosta.
Varsinais-Suomessa 1880-luvun alussa liikkuneet sudet surmasivat kaikkiaan 21 lasta.
Susi oli haittaeläin, jonka sai surmata tavattaessa. Susien eksyessä läntiseen tai eteläiseen Suomeen järjestettiin satojen miesten susijahteja vielä 1970-luvulla.
Suden suojelua painottavat näkökulmat alkoivat yleistyä 1900-luvun loppupuolella, jolloin sudesta tuli vahvasti poliittinen eläin. Myös metsästäjät arvostelivat suuria susijahteja.
– Viimeistään 1970-luvulla ei ollut enää yhtä totuutta sudesta, Lähdesmäki sanoo.
Susien suojelu alkoi 1970-luvulla osittaisella rauhoituksella. EU-jäsenyyden myötä suojelu tiukkeni 1990-luvulla, mikä toi uudet jyrkät jakolinjat suomalaiseen susikeskusteluun.
Vastakkain ovat EU-lain vaatimukset susien suojelusta ja paikalliset kokemukset. Suden ja ihmisen väliset ristiriidat ovat muuttuneet entistä enemmän ihmisten välisiksi erimielisyyksiksi.
– Puhutaan siitä, kenellä on oikea tieto sudesta, Lähdesmäki sanoo.
Viime vuosina keskustelu on kiihtynyt entisestään. Osaksi taustalla vaikuttaa susien palaaminen vanhoille elinalueilleen läntiseen Suomeen, jossa susi todennäköisemmin eksyy lähelle asutusta kuin idässä.
Tutkijan mukaan susikeskustelu on radikalisoitunut
Suurpetopolitiikan tutkija Outi Ratamäki Itä-Suomen yliopistosta sanoo myös sosiaalisen median susikeskustelun jyrkentäneen asenteita.
– Susikeskustelu on radikalisoitunut viime vuosina. Some-keskustelu on muuttanut sitä, kuinka kärjekkäästi epäluottamusta halutaan tuoda esille. Se näkyy myös maastossa. Tiedän Luonnonvarakeskuksen työntekijöitä, joita on uhkailtu ja heidän työtään on hankaloitettu.
Luonnonvarakeskus (Luke) vastaa Suomen susikannan määrittelystä, mikä on poliittisesti äärimmäisen herkkä kysymys. Susikeskustelussa toistuu väite siitä, että Luke vääristelisi susien määrää tahallaan alaspäin.
Väitteiden tueksi ei ole esitetty uskottavia todisteita, mutta se ei ole estänyt niiden toistamista esimerkiksi eduskunnan täysistuntosalissa, jossa asiaa on pitänyt esillä susiasioissa profiloitunut ilomantsilainen kansanedustaja Hannu Hoskonen (kesk.).
Tässä on paljon löysää leukojen louskuttelua, joka pahentaa susiin liittyvää konfliktia.
Suurpetopolitiikan tutkija Outi Ratamäki
Luonnonsuojelupuolella puolestaan kyseenalaistetaan poikkeuslupia myöntävän Suomen riistakeskuksen toiminta ja esitetään vihjailuja epäasiallisista motiiveista lupapäätösten takana.
– Isoilta osin kärjekkäimmät syytökset ovat täysin perättömiä puolin ja toisin. Tässä on paljon löysää leukojen louskuttelua, joka pahentaa susiin liittyvää konfliktia, Ratamäki sanoo.
Susipolitiikka ei ole pelkkää riitelyä
Julkisuudessa roihahtelevasta susikeskustelusta sitä voi olla vaikea päätellä, mutta tosiasiassa taustalla on viime vuosien aikana tehty myös paljon toimivaa yhteistyötä.
Suurpetopolitiikasta Suomessa vastaa maa- ja metsätalousministeriö. Ministeriön kokoamissa työryhmissä eri osapuolet ovat istuneet saman pöydän äärellä sovittamassa yhteen susiin liittyviä näkökantoja.
Ylen haastattelemat osallistujat eri taustaryhmistä kiittelevät työtä rakentavaksi.
– Susiasiat herkästi näyttäytyvät yhtenä riitelynä, mutta asioita on saatu myös yhteisymmärryksessä vietyä eteenpäin. Se ei koskaan päädy otsikoihin asti, Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Harri Hölttä sanoo.
Susikannan hoitosuunnitelmaa päivitettäessä mukana oli myös tutkijoita, joiden tarkoituksena oli sovitella osapuolten välisiä ristiriitoja.
Vuosikymmenten aikana rapautunut keskinäinen luottamus suojelijoiden ja metsästäjien välillä osoitti paranemisen merkkejä.
Yhteistyön lopputuloksena vuonna 2019 syntyneessä susikannan hoitosuunnitelmassa yhtenä keinona esillä oli myös suden kannanhoidollinen metsästys.
Sen käyttöä lähdettiin selvittämään erillisessä työryhmässä, jossa saman pöydän ääreen istui jälleen myös metsästäjien ja suojelujärjestöjen edustajia.
Kannanhoidollinen metsästys on susikonfliktin ytimessä
Liian lähelle asutusta tunkevien ja vahinkoja aiheuttavien susien ampuminen on nykyäänkin mahdollista niin kutsutuilla vahinkoperusteisilla poikkeusluvilla tai poliisin päätöksillä.
Luonnonvarakeskuksen mukaan vuoden 2020 elokuun ja vuoden 2021 maaliskuun välisenä aikana vahinkoperusteisilla poikkeusluvilla tai poliisin päätöksellä kaadettiin yhteensä 27 sutta.
Näitä päätöksiä ymmärtävät myös luonnonsuojelijat.
– Jos susi tulee nälkiintyneenä tai vahingoittuneena pyörimään kotipihoille, siinä ei usein ole muuta ratkaisua kuin ampua, SLL:n Hölttä sanoo.
Suden kannanhoidollinen metsästys jakaa mielipiteitä enemmän. Poikkeuslupien perustelut eivät liity suoraan ammuttavien susien aiheuttamiin vahinkoihin, vaan metsästystä perustellaan suden sosiaalisen hyväksyttävyyden lisäämisellä.
Jos susi tulee nälkiintyneenä tai vahingoittuneena pyörimään kotipihoille, siinä ei usein ole muuta ratkaisua kuin ampua.
Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Harri Hölttä.
Metsästykseen annettujen lupien toivotaan myös vähentävän susien salametsästystä, mutta siihen liittyvät tutkimustulokset eri maista ovat ristiriitaisia. Ruotsissa salametsästys väheni, Yhdysvalloissa puolestaan laillinen metsästys lisäsi myös laitonta tappamista.
Edellisen kerran suden kannanhoidollista metsästystä kokeiltiin Suomessa vuosina 2015–2016, eivätkä kokemukset olleet rohkaisevia.
Metsästyksen aikana saaliiksi päätyi erityisen paljon laumojen alfayksilöitä eli lauman johtajia. Se oli ongelma, sillä metsästyksen takia heikentyneet laumat voivat pyrkiä lähelle asutusta helpon ravinnon perässä.
Suomelle noottia susiasioista
Edellistä kannanhoidollisen metsästyksen kierrosta seurasi myös oikeudellinen jälkipyykki, joka kavensi Suomen liikkumatilaa susiasioissa.
EU-tuomioistuimen päätös vuodelta 2019 vaatii perustelemaan susien kaatamisen poikkeusluvat entistä tarkemmin. Jatkossa poikkeuslupien tueksi on voitava esittää täsmällisen tieteelliset perusteet siitä, miksi lupia tarvitaan.
Kannanhoidollisen metsästyksen miinakentällä liikkunut työryhmä saavutti kuitenkin yhteisymmärryksen.
Yksi järjestöistä, lasten- ja nuorten ympäristönsuojelujärjestö Luonto-Liitto erosi ryhmästä kesken työn, mutta Suomen luonnonsuojeluliitto sitoutui yhteiseen loppuraporttiin, joka julkistettiin kesällä 2021.
Raportin mukaan kannanhoidollinen metsästys voitaisiin aloittaa, mikäli suden suotuisaa suojelutasoa ei vaaranneta. Käytännössä tämä tarkoittaa sen todistamista, että laji pystyy selviytymään pitkällä aikavälillä elinympäristössään.
Ministeriötä syytetään hätiköinnistä
Suden suotuisan suojelutason määritteleminen annettiin Luonnonvarakeskuksen tehtäväksi.
Ensimmäinen arvio valmistui syksyllä 2021, mutta lopullisesti Luken tutkimukseen perustuva työ on valmis vasta ensi syksynä.
Ministeriössä ei jääty odottelemaan työn valmistumista, vaan asetus suden kannanhoidollisen metsästyksen aloittamisesta lähetettiin lausuntokierrokselle väliraportin julkistuksen jälkeen.
Ministeriön hätäilyksi tulkittu toiminta sai suojelujärjestöt pillastumaan.
– Meillä oli hyvät eväät kasassa, mutta ministeri lähti ennen aikojaan liikkeelle, mikä vesitti paljon tässä työssä, Suomen luonnonsuojeluliiton Hölttä sanoo.
Tiedot susikannan kasvusta asettivat ministerille paljon paineita.
Maa- ja metsätalousministeriön neuvotteleva virkamies Sami Niemi
Myös ministeriön susipolitiikkaa käsittelevissä työryhmissä istunut suurpetopolitiikan tutkija Outi Ratamäki Itä-Suomen yliopistosta arvostelee ministeriön toimintaa. Hän on ollut mukana tukemassa susikonfliktin sovittelua.
Ratamäen mukaan metsästyksellä olisi ollut laajempi hyväksyntä, jos asetuksen antamista olisi maltettu odottaa vuoden verran.
– Jos tehdään iso työ luottamuksen rakentamisessa, niin onhan se kurjaa, että kaikki toimijat eivät sitoudu siihen, Ratamäki sanoo.
Ratamäen mukaan maa- ja metsätalousministeri Jari Lepän (kesk.) ratkaisu on hankaloittanut susikonfliktia.
Ministeri Leppä on perustellut päätöstä Ylelle kokonaisharkinnalla, jossa otetaan huomioon myös susialueilla asuvien ihmisten kokema pelko.
Maa- ja metsätalousministeriön neuvotteleva virkamies Sami Niemi sanoo ymmärtävänsä syytteitä ministeriön sooloilusta, mutta korostaa, että asian ei olisi pitänyt tulla yllätyksenä työryhmässä istuneille.
– Työryhmässä tehtiin hyvin selväksi, että väliraportti pyydetään siinä tarkoituksessa, että sen avulla voidaan arvioida kannanhoidollisen metsästyksen aloittamista. Tiedot susikannan kasvusta asettivat ministerille paljon paineita, Niemi sanoo.
Luke: Suden suojelutaso ei todennäköisesti vaarannu pitkällä aikavälillä
Luken kesäkuisen kanta-arvion mukaan Suomessa oli viime maaliskuussa 279−321 sutta. Pentuja oli syntynyt vuoden aikana runsaasti, ja susien määrä oli kasvanut noin kolmanneksella. Susien määrä Suomessa olisi siis suurimmillaan sataan vuoteen.
Maa- ja metsätalousministeriö arvioi Luken väliraportissaan esittämien tietojen perusteella, että suden suotuisa suojelutaso Suomessa olisi 28 laumaa, eikä neljään laumaan kohdistuva metsästys vaarantaisi sitä. Ennustemallin mukaan syksyllä 2021 susilaumoja olisi ollut todennäköisesti 36–51 kappaletta.
Luken tutkimusprofessori Ilpo Kojola vastaa kysymyksiin suden suotuisasta suojelutasosta varovasti puntaroiden. Luke ei halua asettua kuumana käyvän poliittisen susikeskustelun osapuoleksi.
– Väliraportissa tuotiin esiin, että tulokset ovat vasta alustavia ja mallin lopputulema saattaa jossain määrin muuttua. En arvioi ministeriön päätöstä sen kummemmin. He katsoivat, että heillä on tässä riittävät perusteet asetuksen antamiseen.
Lausuntokierroksella Luke totesi, että asetus kannanhoidollisen metsästyksen sallimisesta ei todennäköisesti vaaranna tavoitetta saavuttaa susikannan suotuisaa suojelutasoa Suomessa pitkällä aikavälillä.
– Suden lisääntymiskapasiteetti on sitä luokkaa, että jos kuolleisuus olisi asetuksessa mainittu 20 yksilöä, ei se kolkuttelisi niitä rajoja, mitä susikannan kasvun kautta olisi tulossa. Tosiasia on kuitenkin se, että susikantaan kohdistuu muutakin kuolleisuutta kuin tämä luvanvarainen pyynti, Kojola sanoo.
Väliraportissa esiteltyjen alustavien tulosten mukaan Suomen nykyinen susikanta on liian pieni säilyttämään geneettisen monimuotoisuutensa. Arvion mukaan geneettisesti elinvoimainen populaatiokoko olisi noin 500 yksilöä.
Maa- ja metsätalousministeriön mukaan geneettisesti elinvoimainen populaatio on pitkän aikavälin tavoite.
Hallinto-oikeudet puhaltavat pelin poikki
Maa- ja metsätalousministeriön asetuksen perusteella Suomen riistakeskus myönsi luvat kokonaisuudessaan 18 suden kannanhoidolliseen metsästykseen.
Lupien myöntäminen puhalsi hiilloksella kyteneen susikeskustelun uusiin liekkeihin, kun erityisesti kaukana asutuksesta eläneen Kuhmon susilauman kohtalo nousi otsikoihin.
Luonnonsuojelujärjestöt valittivat myönnetyistä poikkeusluvista ja hallinto-oikeudet jäädyttivät lupien toimeenpanot.
Suurpetopolitiikan tutkija Ratamäki ei yllättynyt hallinto-oikeuksien ratkaisuista.
– Jos ei ole tieteellistä varmuutta siitä, miten toimi vaikuttaa susikannan suojelutasoon, sovelletaan ennalta varautumisen periaatetta. Tämä on osa EU:n yleisiä oikeusperiaatteita, jotka jäsenvaltioiden on otettava huomioon, Ratamäki sanoo.
Kannanhoidollinen metsästys olisi pitänyt sallia.
Metsästäjäliiton luonnon- ja riistanhoitopäällikkö Ere Grenfors
Hallinto-oikeuksissa puntaroidaan nyt siis sitä, onko poikkeuslupia perusteltu EU:n luontodirektiivin edellyttämällä tarkkuudella. Ratkaisu voi venyä syksyyn.
Lisäksi EU:n komissiossa on vireillä suojelujärjestöjen tekemä kantelu maa- ja metsätalousministeriön toiminnasta.
Metsästäjäliiton luonnon- ja riistanhoitopäällikkö Ere Grenfors pitää hallinto-oikeuksien päätöksiä valitettavina.
– Kannanhoidollinen metsästys olisi pitänyt sallia. Sen avulla olisi voitu lievittää tätä konfliktitilannetta, joka suden ympärillä vallitsee. Sillä olisi pystytty edes hiukan lieventämään esimerkiksi metsästyskoiraharrastukseen kohdistuvia ongelmia, Grenfors sanoo.
Kannanhoidollista metsästystä ei yrityksestä huolimatta päästy aloittamaan näillä hangilla ja lopputulokseen kaikki ovat tyytymättömiä. Olisiko maa- ja metsätalousministeriön pitänyt odottaa suosiolla vuosi?
Maa- ja metsätalousministeriön Sami Niemi ei usko, että keskustelu susien ympärillä olisi hiljaisempaa, jos asetusta ei olisi annettu.
– Vaihtoehtoinen historiankirjoitus on aina haastavaa. Yhtä lailla voi kysyä, mitä olisi tapahtunut, jos emme olisi yrittäneet sallia kannanhoidollista metsästystä. Paine sieltä toiselta puolelta on vähintään yhtä kova. Metsästys- ja koirajärjestöiltä on tullut meille kovaa painetta tässä asiassa, Niemi sanoo.
Niemen mukaan suden asemaan liittyvät ristiriidat selittyvät osaksi suteen liitetyillä odotuksilla.
– Susi on hyvin karismaattinen laji. Siihen liitetään paljon arvostusta ja odotuksia eri suunnilta, suhtaudutaan suteen sitten kielteisesti tai myönteisesti. Niiden yli pääseminen on tavattoman hankalaa. Kun tunteet ovat pinnassa, niin kyllähän se erittäin haastava laji on hallita, Niemi sanoo.
Seuraavan kerran tunteiden voi odottaa olevan pinnassa jälleen syksyllä, kun Luken raportti suden suotuisasta suojelutasosta valmistuu ja kannanhoidollisen metsästyksen suunnittelu on jälleen maa- ja metsätalousministeriön työpöydällä.
Poliittisia paineita asiaan lisää se, että päätöksiä susista tehdään kevään eduskuntavaalien lähestyessä.
Lisää aiheesta: