Venäjän joukot kaivautuvat Kiovan edustalle. Tämän on arvioitu kertovan siitä, että Venäjä on luopumassa päätavoitteistaan, eli Ukrainan pääkaupungin valloittamisesta ja hallinnon kaatamisesta.
Sodassa on nyt meneillään tietynlainen pattitilanne.
Venäjän hyökkäys on toistaiseksi pysähtynyt. Jatkaakseen Venäjä tarvitsee lisää joukkoja ja/tai perinpohjaista uudelleenryhmittymistä.
Ukrainan joukot eivät välttämättä riitä laajamittaisiin vastahyökkäyksiin, vaikka paikallisia menestyksekkäitä vastahyökkäyksiä Ukraina on jo tehnyt. Sota on siis kaikkea muuta kuin ohi.
On jopa spekuloitu, että Ukraina pyrkii saartamaan venäläisjoukkoja Kiovan alueella. Tätä kehitystä on seurannut julkisista lähteistä kriittisellä otteella esimerkiksi sotahistorian tutkija Emil Kastehelmi.
Tilanne on herättänyt ympäri maailman yksioikoisia tulkintoja siitä, että Ukraina olisi voittamassa sodan.
Voittaminen riippuu määritelmästä
Sodan voittaminen ei ole lainkaan niin yksiselitteistä kuin voisi ajatella, ja Suomi käy tässä esimerkistä. Meillä on tähän päivään saakka väitelty, hävisiko vai voittiko Suomi sotansa toisessa maailmansodassa. Kompromissina kehitettiin termi ”torjuntavoitto”.
Tällaiseen epäselvään tilanteeseen on ajautumassa nyt Ukraina.
Tämän analyysin tarkoitus ei ole lainkaan vähätellä Ukrainan saavuttamaa tai tulevaa menestystä. Ukraina on pelkästään kuolleiden venäläissotilaiden ja tuhottujen panssariajoneuvojen määrässä mitattuna saavuttanut hämmästyttävää menestystä taistelussaan.
Sen sijaan on perusteltua kyseenalaistaa koko voittamisen ja häviämisen retoriikka.
Kenellä edes on kyky ja oikeutus arvioida sitä, mikä on Ukrainalle voitto ja mikä tappio?
Vaikka maa joutuisi luopumaan laajoista maa-alueista ja taipumaan muihin kipeisiin myönnytyksiin Venäjälle, lopputulos todennäköisesti kehystetään maassa loistavana ”torjuntavoittona”.
Sisäpoliittisesti tilanne voi tosin osoittautua vaikeaksi Ukrainalle.
Tällä hetkellä Ukrainan kotirintama ja etenkin yleisö lännessä saattavat epärealistisesti uskoa, että Ukraina on sodassa niskan päällä. Mitä syvemmin Ukrainassa ja muualla uskotaan Ukrainan voitokkaaseen sotaan, sitä helpommin neuvoteltu rauha voi olla pettymys.
Vaikka Venäjän sotamenestys on ollut surkeaa ja Ukrainan loistavaa, emme tosiasiassa tiedä, kuinka vaikea tilanne tällä hetkellä on Ukrainan asevoimille.
- Lue lisää: Analyysi: Liian tiukka sotasensuuri ja julkea propaganda voivat tehdä rauhan tekemisestä vaikeaa
Ainakin Suomessa usko Ukrainan sotamenestykseen on nyt vahva. Valitettavasti se voi osoittautua ylioptimistiseksi.
Ukraina on jo menettänyt Mariupolin satamaa lukuun ottamatta käytännössä koko Asovanmeren rannikkonsa. Venäjä taas on parhaillaan viimeistelemässä havittelemaansa maakäytävää Krimille.
Ei ole realistista olettaa, että Venäjä suostuisi rauhanneuvotteluissa luopumaan tästä saavutuksestaan.
Onko sitten realistista, että Ukraina saa jostakin niin paljon voimavaroja, että se voi taistellen valloittaa nuo alueet takaisin? Se on nähty, että Ukraina pystyy tekemään rajoitettuja vastahyökkäyksiä, mutta kyky laajempaan vastaiskuun on arvoitus. Kaikkien valloitettujen alueiden takaisin valtaamista ei voi pitää todennäköisenä.
Jos Ukraina säilyttää itsenäisyytensä ja pääosan itsemääräämisoikeudestaan mutta menettää Venäjän hallussa olevat alueet, onko se voittanut sodan? Vastaus tähän kysymykseen on kaukana yksiselitteisestä.
Putinin nöyryyttäminen ei riitä Ukrainalle
Meidän sodan ulkopuolella olevien eurooppalaisten on helppo sortua ajatukseen, että Eurooppa on jo nyt tietyllä tavalla voittanut: Vihdoinkin joku pistää kovan kovaa vastaan Vladimir Putinille. Ukrainan taistelu hyödyttää koko Eurooppaa!
Niin hyödyttää, mutta Ukrainalle se ei riitä vielä mihinkään.
Ukrainassa kova taistelu, Putinin nöyryyttäminen ja maailman ihailu ovat toissijaisia asioita. Ensisijaista on päämäärä.
Ukrainalaisten näkökulmasta he taistelevat omista kodeistaan ja omasta vapaudestaan.
Lue lisää: