Whoooo hoooo te kaikki! En voi uskoa tätäI Numero ykkösenä jo kolmatta viikkoa. Olemme kaikki niin innoissamme. Itse asiassa tämä alkaa tuntua jo vähän surrealistiselta.
Tällaisen päivityksen kirjoitti Kate Bush äskettän nettisivuilleen, kun hänen Running Up That Hill -kappaleensa valtasi hyökyaallon tavoin listojen kärkipaikkoja ympäri maailman. Vuonna 1985 julkaistu laulu on ollut Ison-Britannian lisäksi ykkösenä kuudessa muussa maassa, ja Spotifyssa se keräsi yli 57 miljoonaa kuuntelukertaa pelkästään yhden viikon aikana.
Syy lähes neljäkymmentä vuotta vanhan biisin uuteen nousuun löytyy supersuositusta Stranger Things -sarjasta, jossa Running Up That Hill on näkyvässä ja kuuluvassa roolissa. Julkisuudesta lähes täydellisesti vetäytynyt Bush on itse Stranger Thingsin kova fanittaja ja antoi siksi luvan käyttää musiikkiaan sarjassa.
Keijukaishahmo laskeutuu punkkareiden keskelle
Running Up That Hill on vain yksi esimerkki Kate Bushin musiikin ajattomuudesta ja vetovoimasta. Kun puhutaan kaikkien aikojen merkittävimmistä brittiartisteista, Bushin nimi nousee esille lähes poikkeuksetta.
Kate Bush syntyi vuonna 1958 katolilaiseen perheeseen, jonka musikaalisesta ja taiteellisesta ilmapiiristä hän sai hyvät eväät tulevaa uraansa varten. Bush ryhtyi kirjoittamaan omaa musiikkiaan jo teini-ikäisenä, ja lahjakas taiteilijanalku pääsi nopeasti Pink Floydista tutun David Gilmourin siipien suojaan. Levy-yhtiöksi valikoitui EMI, joka panosti tulevaan tähteensä monella eri tavalla. Bushille annettiin niin tanssi- näyttelijä- kuin laulukoulutustakin.
Debyyttialbumi The Kick Inside julkaistiin vuonna 1978 kahden vuoden treenaamisen, hiomisen ja koulimisen jälkeen. Levyltä irrotettu Wuthering Heights -single perustuu Emily Brontën Humiseva harju -romaaniin ja siitä syntyi nopeasti ikoninen hitti.
Bushin 1970-luvun lopun listamenestykseen sisältyy useita paradokseja. Korkealta laulavan Bushin keijukaismainen imago yhdistyi pianovoittoiseen taidepoppiin, jossa oli runsaasti korkeakulttuurisia viitteitä. Toisaalta Bush ei kaihtanut erikoisiakaan ratkaisuja: The Kick Inside -levyn nimibiisi kertoo insestistä, Moving-kappale alkaa valaiden äänillä ja Them Heavy People -biisissä viitataan venäläiseen mystikkoon George Gurdjieffiin. Tällaisista palasista koostettu konsepti tuntui oudolta aikakautena, jota hallitsi aggressiivinen, anarkistinen ja räkäinen punkrock.
Outouden uudet tasot
Bushin oma ääni löytyi viimeistään vuoden 1980 Never For Ever -levyllä, joka oli monella tapaa iso harppaus uuteen suuntaan. Hän toimi levyllä myös tuottajana ja kiinnostui Peter Gabrielin inspiroimana musiikkiteknologian tarjoamista mahdollisuuksista. Bush opetteli käyttämään oman aikakautensa huipputuotetta eli Fairlight CMI -syntetisaattoria, jonka uraauurtavista soundeista muodostui hänen musiikkinsa tavaramerkki pitkäksi aikaa. Breathing-kappaleen musiikkivideossa Bush hätkähdytti esiintymällä kohdun (joskin muovista rakennetun) sisällä.
Vuoden 1982 The Dreaming -albumi taas oli jotakin, mitä kukaan ei oikein osannut odottaa, ja samalla Bush karisti viimeisetkin herkän runotytön rippeet hartioiltaan. Lievästi sanottuna kokeellisen levyn tematiikka käsittelee muun muassa taikuri Harry Houdinia, Vietnamin sotaa ja Australian alkuperäiskansoja.
Oudosti kääntyilevää ja vääntyilevää, unenomaista musiikkia on edelleenkin vaikeaa upottaa mihinkään tiettyyn kokonaisvaltaiseen tyylilajiin. Kulttiklassikoksi nousseen albumin tunnelmat kiteytyvät hyvin we let the weirdness in -hokemassa, jota Bush toistaa Leave It Open -kappaleessa. The Dreamingin rumpusoundeja nauhoitettiin muun muassa kellarissa, jossa oli uima-allas. Oikean kaiun saamiseksi uima-allasta välillä täytettiin, välillä tyhjennettiin vedestä.
Ei liene yllätys, että Bushin itsensä tuottama The Dreaming oli kaupallinen floppi. Prosessi oli muutenkin niin raju, että Bush on kertonut toipuneensä siitä vasta puolen vuoden lepäämisen jälkeen.
Mestariteos ja sensuroitu musiikkivideo
The Dreamingin jälkimainingeissa Kate Bush katosi julkisuudesta kokonaan kolmeksi vuodeksi. Väliin jäivät myös Live Aid ja Band Aid, joissa olivat mukana kaikki aikakauden merkittävimmät poptähdet Madonnasta Queeniin. Katoaminen tarjosi tietysti alustaa toinen toistaan mehevimmille juoruille. Bushin vihjailtiin lihoneen muodottomaksi ja hänellä huhuttiin olevan vakava huumeongelma.
The Dreamingista toipumisen jälkeen Bush oli itse asiassa jälleen työn touhussa. Hänen tavoitteenaan oli saada täydellinen kontrolli kaikkeen tekemiseensä. Vuonna 1983 hän rakensi – tässäkin asiassa Peter Gabrielin jalanjälkiä seuraten – maaseudulla sijaitsevan kotitilansa latoon modernin, 24-raitaisen studion, jota saattoi käyttää milloin ja miten huvitti. Kotistudiossaan Bush ryhtyi myös työstämään uransa huipputeosta eli Hounds of Love -albumia, josta myös Running Up That Hill löytyy.
Vuonna 1985 julkaistu Hounds of Love sai hyvän vastaanoton sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa. Bush otti Fairlight-soundeista kaikki tehot irti ja hän oli jälleen imenyt vaikutteita yllättäviltä tahoilta: Hello Earth -kappaleella Bush kuiskailee saksaksi, albumin nimiraidalla taas on viittaus vuoden 1957 Night of the Demon -kauhuelokuvaan. Useissa musiikkialan äänestyksissä Hounds of Love on rankattu kaikkien aikojen parhaimpien levyjen joukkoon.
Hounds of Loven jälkeen Bush laajensi jälleen repertoaariaan. Vuonna 1986 hän ohjasi musiikkivideon, tai oikeastaan pienoiselokuvan Experiment IV -kappaleeseensa. Musiikkivideo, jolla esiintyvät muun muassa näyttelijät Hugh Laurie ja Dawn French sisälsi sen verran väkivaltaa, ettei sitä esitetty ollenkaan esimerkiksi brittien Top of the Pops -ohjelmassa.
Epäonnistunut elokuvakokeilu
Bushin seuraavalla albumilla, The Sensual Worldilla (1989) kuullaan muun muassa bulgarialaista kuoromusiikkia Trio Bulgarkan muodossa. Pieni mediakohu syntyi, kun Bush halusi hyödyntää levyn nimikappaleella James Joycen Odysseus-kirjan tekstiä, mutta Joycen perikunta ei tähän suostunut. Niinpä Bush päätti versioida Joycea omalla tyylillään.
Vuoden 1993 The Red Shoes -levyllä Bush teki yhteistyötä muun muassa Eric Claptonin, Jeff Beckin ja Princen kanssa. The Red Shoesiin liittyy myös yksi Bushin uran suurimmista epäonnistumisista. Hän ohjasi albumin musiikkiin perustuvan, alle tunnin mittaisen elokuvan, jota tähdittää muun muassa brittinäyttelijä Miranda Richardson. Lopputulos on haparoiva ja osittain lapsellinen sekasotku, ja Bush on itse todennnut, että koko elokuvasta kelvolliseksi kamaksi voi laskea noin neljän minuutin mittaisen pätkän. Kuriositeettina mainittakoon, että elokuvassa esiintyy myös The Cure -yhtyeen Robert Smith.
Bush katosi jälleen julkisuudesta, ja nyt yli vuosikymmeneksi. Tällä kerralla hiljaiselo ei kuitenkaan liittynyt hankalaan tai hermojarepivään luovaan prosessiin, vaan tuiki tavalliseen perhe-elämään. Bushin mediasuhteesta kertoo hyvin se, että lehdistö sai tietää hänen vuonna 1998 syntyneestä pojastaan, Bertie McIntoshista vasta puolitoista vuotta myöhemmin.
Kun Bertie oli hieman kasvanut, Bush julkaisi vuonna 2005 Aerial-tuplalevyn. Aerial sai hyvän vastaanoton mikä kertoi, että pitkästä tauosta huolimatta kiinnostus Bushia ja hänen musiikkiaan kohtaan ei ollut kadonnut minnekään.
Harvinainen keikkailija
Kate Bush kuuluu niihin harvoihin suuren mittaluokan artisteihin, jotka ovat suorastaan vältelleet live-esiintymisiä. Vuonna 1979 Bushin suurisuuntainen Tour of Life -kiertue käsitti 28 konserttia. Kunnianhimoinen show yhdisteli toisiinsa tanssia, musiikkia ja teatteria.
Bushin seuraavaa kiertuetta saatiin odottaa 35 vuotta, ja se toteutui vasta vuonna 2014. Before The Dawn -kiertuetta leimasi salamyhkäisyys, ja sen konsertteihin liittyi myös ehdoton kuvauskielto. Esityksistä tihkuneesta kuvamateriaalissa näkyi luonnollisesti ikääntynyt ja hyväntuulinen Kate Bush, jonka lauluääni – tosin madaltunut – kuulosti edelleen upealta.
Toisin kuin on yleisesti luultu, Bush ei ole mikään ujostelija: hän nauttii esiintymisestä eikä hänellä ole ollut mitään kiertueita vastaan. Vuonna 2016 Bush antoi harvinaisen haastattelun Independent-lehdelle, jossa hän avasi syitä harvoihin esiintymisiinsä. Bushin mukaan kyse on puhtaasti ajankäytöstä: studiotyöskentely ja visuaalit ovat vieneet niin paljon aikaa, ettei kiertueita ole pystynyt suunnittelmaan, saati sitten tekemään. Tämä tuli erityisen selväksi The Dreaming -albumin kohdalla.
– Niinpä ryhdyin tuolloin siirtymään esiintyvästä artistista äänittäväksi artistiksi, jonka imagoon liittyvät myös erilaiset visuaalit, Bush toteaa.
Kate Bush on ollut monessa asiassa edelläkävijän roolissa, ja hän ollut myös esikuva monelle naisartistille. Bush on inspiroinut muun muassa Björkin, Alanis Morrissetten ja PJ Harveyn kaltaisia muusikoita. Running Up That Hill -kappaletta taas ovat versioineet muun muassa Placebo ja Chromatics.
Millaisia muistoja sinulla on Kate Bushista? Voit keskustella aiheesta 4.7.2022 kello 23:een asti.