Niin kutsuttuja piraattikirjeitä voi alkaa pian kolahdella suomalaisten postilaatikoista moninkertainen määrä viime vuosiin verrattuna.
Korkein oikeus (KKO) linjasi hiljattain, että teleoperaattorit voidaan velvoittaa luovuttamaan nettipiratismista epäiltyjen yhteystietoja oikeudenomistajille. Markkinaoikeus oli ratkaissut samankaltaisen tapauksen viisi vuotta sitten internet-käyttäjien eduksi.
Piraattikirjeeksi kutsutaan asianajotoimiston lähettämää kirjettä, jossa vaaditaan kirjeen saajalta korvauksia tekijänoikeusrikkomuksista. Summa kuluineen voi vaihdella muutamasta satasesta muutamaan tuhanteen euroon.
Yhden elokuvan jakamisesta voi tulla satojen eurojen korvausvaatimus
Piraattikirjeiden aikakausi alkoi 2010-luvun alkupuolella, kun erilaiset lakiasiaintoimistot iskivät hampaansa nettipiraatteihin. Toimistot saivat laittomasti sisältöä, esimerkiksi elokuvia, vertaisverkoissa jakaneiden IP-osoitteet valvontaa tekeviltä palveluntarjoajilta, IP-osoitteiden haltijoiden yhteystiedot puolestaan teleoperaattorilta.
Kun tarvittavat tiedot olivat kasassa, toimisto lähetti korvausvaatimuksen ja jäi odottelemaan maksua. Kirjeessä eritelty tekijänoikeuksista muodostuva korvaussumma tilitettiin toimeksiantajalle eli oikeudenhaltijalle, prosessista aiheutuneet kulut jäivät toimiston kassaan.
Immateriaalioikeusjuristi Jussi Karin mukaan suurin ero entiseen oli se, että aiemmin tekijänoikeuksien valvonta oli kohdistunut isoihin tekijöihin.
– BitTorrentissa ideana on, että jos lataat, niin myös jaat tiedostoa. Yhdenkin elokuvan jakamisesta voi tulla satojen eurojen korvausvaatimus.
Bisnes kuihtui viideksi vuodeksi
Suomen markkinaoikeus teki vuonna 2017 päätöksen, joka käytännössä tyrehdytti asianajotoimistojen piraattikirjebisneksen. Markkinaoikeus nojasi EU-tuomioistuimen antamaan Tele2-päätökseen ja totesi, että operaattoreilta voidaan vaatia asiakkaiden yhteystietoja vain välttämättömissä tilanteissa. Yksittäistä tekijänoikeusrikkomusepäilyä ei tällaisena välttämättömänä tilanteena voinut pitää.
– Jos aiemmin oikeudenhaltijoiden edustajat pyysivät operaattoreilta kerrallaan vaikkapa 1 000 ihmisen yhteystietoja ja saivat niistä 990, nyt he saattoivat saada vain 20. Bisnes romahti, kun massavalvontaa ei voinut tehdä, Jussi Kari toteaa.
Viime vuonna EU-tuomioistuin teki uuden päätöksen (M.I.C.M.), joka ei velvoita oikeusasteita vaatimaan tietojenluovutusta teleoperaattoreilta, mutta se ei myöskään estä sitä.
KKO ratkaisi tilanteen oikeudenomistajien eduksi. Linjaus syntyi KKO:n markkinaoikeudelta perimästä tapauksesta, jossa yhtiö vaati teleoperaattoria luovuttamaan yhteystiedot 34 teleliittymästä.
Markkinaoikeus päätti vuonna 2020, että vain viiden liittymän yhteystiedot on luovutettava, mutta korkein oikeus linjasi nyt, että operaattorin on sittenkin luovutettava kaikkien 34 liittymän yhteystiedot.
Kirjeillä puututaan laittomaan toimintaan laillisin keinoin
Hedman Partners on yksi korvausvaatimuksia lähettävä asianajotoimisto. Asianajaja Joni Hatanmaa toteaa, että KKO:n tuoreen päätöksen myötä Hedman Partners tekee seuraavaksi uusia tietopyyntöjä markkinaoikeuteen, joka sitten noudattanee korkeimman oikeuden ratkaisua eli esittää teleoperaattoreille vaatimuksen luovuttaa piraateiksi epäiltyjen yhteystietoja.
Kirjeitä on siis pian lähdössä postiin.
– Puutumme toimeksiantajiemme puolesta laittomaan toimintaan käyttäen laillisia keinoja, Hatanmaa sanoo.
– Kirjeitä lähetämme siksi, että sillä korotetaan riskiä jäädä kiinni laittomasta toiminnasta, mutta samalla annetaan ensin mahdollisuus vapaaehtoisesti hyvittää loukkaus. Myös asianajajaliiton sääntöjen mukaan meillä on velvollisuus antaa vastapuolelle mahdollisuus sopia asia. Vasta sen jälkeen tulevat kysymykseen tutkintapyyntö poliisille tai asian vieminen tuomioistuimeen.
Hedman Partnersin lähettämissä piraattikirjeissä korvaussumma on alimmillaan 450 euroa, ylimmillään 3 000 euroa. Kattosumma on Hatanmaan mukaan toimeksiantajien määrittelemä.
“100 euroa korvauksia, 40 000 euroa oikeudenkäyntikuluja”
Jussi Karin mukaan piraattikirjeisiin liittyy monia ongelmia. Ensinnäkin on täysin mahdollista, että kirjeitä lähetetään syyttömille. Esimerkkinä voisi mainita vaikkapa tilanteen, jossa vertaisverkossa on seikkailtu kaverin langattomassa nettiliittymässä. Kirje kolahtaa nettiliittymän haltijan postiluukusta.
Toisekseen kirjeet voivat koskea vuosien takaisia tapahtumia.
– Yksittäisen käyttäjän on hirveän vaikea ruveta kaivamaan tietoja siitä, mihin hänen nettiliittymäänsä on aikoinaan käytetty. Ovatko esimerkiksi langattoman verkon asetukset olleet sellaiset, että kuka tahansa naapuri olisi voinut käyttää liittymää ja ladata vaikkapa tv-sarjoja?
Jos tietää, ettei ole tehnyt mitään laitonta, niin silloin ei tietenkään ole velvollisuutta maksaa.
Jussi Kari
Suurin ongelma on Karin mukaan se, että yksittäisen ihmisen oikeusturva on tällaisissa tapauksissa uhattuna. Korvausvaatimus voi olla muutama sataa euroa, mutta jos asiaa lähdettäisiin selvittämään oikeudessa, mahdolliset kulut voivat kasvaa kymmeniintuhansiin euroihin.
– Asianajotoimistot mielellään informoivat ihmisiä tällaisista mahdollisista kuluista. Oikeuden päätös voi tulla esimerkiksi sellaisena, että joudut maksamaan 100 euroa korvauksia ja 40 000 euroa oikeudenkäyntikuluja. Tämän epäkohdan takia tavallisen pulliaisen on hyvin vaikea puolustautua.
No mitä sitten kannattaa tehdä, jos piraattikirje kolahtaa postiluukusta? Maksaa pois?
– Minun vastaukseni on se, että jos tietää, ettei ole tehnyt mitään laitonta, niin silloin ei tietenkään ole velvollisuutta maksaa. Jos taas ei ole asiasta varma, kannattaa ihan vakavasti harkita sitä maksamista.
Kirjeitä lähetetään paljon, oikeudenkäyntejä on vähän
Jussi Kari on aikoinaan edustanut kirjeiden saajia oikeusjutuissa. Hän tietää, että jotkut ottavat tietoisen riskin ja jättävät korvausvaatimuksen maksamatta.
– Jos asiaa miettii tilastojen valossa, niin jossain vaiheessa kirjeitä lähti ainakin 10 000 vuodessa, mutta oikeudenkäyntejä oli korkeintaan kahden käden sormilla laskettava määrä. Kaikkia ei voi haastaa oikeuteen, sillä tapaukset ovat suuritöisiä, Kari sanoo.
Hedman Partnersin Joni Hatanmaan mukaan suurin osa kirjeiden saaneista pyrkii selvittämään asian, sillä kirjeen saaja liittyy asiaan tavalla tai toisella. Epäselvissäkin tilanteissa liittymän omistajan verkkoa on tyypillisesti käyttänyt perheenjäsen.
Hatanmaan mukaan langattoman verkon avoimuuteen perustuvat selitykset eivät useimmiten ole ollenkaan uskottavia, mutta poikkeuksiakin löytyy.
– Oli tapaus, jossa perheen lapsi oli järjestänyt lanitapahtumia. Pystyimme todentamaan, että tekijänoikeusrikkomukset kohdentuivat noiden tapahtumien ajalle, kun muina aikoina tekijänoikeusrikkomuksia ei havaittu. Uskoimme selityksen ja luovuimme vaatimuksesta, Hatanmaa toteaa.
Ylivoimaisesti varmin tapa välttyä ongelmilta on käyttää elokuvien, sarjojen ja pelien kanssa laillisia palveluita – ja pitää huolta siitä, miten omissa nimissä olevaa nettiliittymää käytetään.