Milleniaalin silmin Commodore 64 näyttää huonolta vitsiltä tietokoneeksi. Erillistä keskusyksikköä ei ole, vaan se sijaitsee muovisen oloisessa, tiiliskiven kokoisessa näppäimistössä. Typerryttävän yksinkertaisia pelejä tihrustetaan kookkaalta, joskin kuvaltaan vaatimattomalta kuvaputkinäytöltä.
Levyasemaa ei ole, vaan näppäimistöön on yhteydessä kasetti- tai levykeasema, jota on vaikea käsittää: miten peli voi olla nauhalla? Vaatimattomista kaiuttimista pinnistävät äänet taas kuulostavat koostuvan eriasteisista vikasignaaleista.
40 vuotta eivät siis välttämättä ole kohdelleet nykymittareilla rumaa, mutta tehotonta "kuusnelosta" tai "kuusnepaa" hirveän hyvin.
Silti konetta edelleen rakastetaan ehdoitta. Koneesta tehdään kirjoja, dokumentteja ja sen ympärillä pyörii useita satapäisiä harrastajayhteisöjä. Koneen ääreen kokoonnutaan edelleen pelaamaan ja ohjelmoimaan.
Commodore 64:n tapauksessa kehitettiin niin osuva tuote, että se – jos ei suorastaan määrittele – niin ainakin leimaa kokonaista sukupolvea ja aikakautta. "Kuusnelosta" on verrattu Fordin T-Model -autoon: tuote, joka onnistuu tekemään uudesta teknologiasta merkittävälle kuluttajaryhmälle saavutettavaa, helppokäyttöistä ja lopulta miltei välttämätöntä hyvin nopeasti.
Keskitysleiriltä tietokonekauppiaaksi
Commodore Business Machines -yrityksen perusti liikemies Jack Tramiel Kanadan Torontossa vuonna 1958.
Vuonna 1928 syntynyt Tramiel oli alunperin puolanjuutalaisia, jonka koko perhe joutui ensin Łódźin juutalaisgettoon ja sittemmin Auschwitziin. Tramiel ja hänen isänsä lähetettiin sieltä työleirille, jossa isä menehtyi. 17-vuotias Tramiel pääsi työleiriltä vuonna 1945, kun Yhdysvaltain armeija vapautti sen.
Tramiel lähti seuraavaksi Yhdysvaltoihin, jossa hän työskenteli kirjoituskoneiden ja laskinten parissa, aluksi armeijan leivissä. Sotilaselämä innoitti Tramielin nimeämään myöhemmin oman kirjoituskone- ja laskinfirmansa merivoimien upseeriarvon mukaan Commodoreksi.
Tramielin kollega sai hänet suostuteltua siirtymään laskimista tietokoneiden piiriin. Ensimmäinen Commodore PET -niminen malli esiteltiin vuonna 1977. Applen ja Atarin koneet tarjosivat kuitenkin monipuolista väriloistoa siinä missä PET tarjosi vain kaksivärisen vihreän ja mustan näkymän. Osittain tätä eroa tasoittamaan Tramielin firmassa kehitettiin Commodore 64.
Commodore 64 julkaistiin vuonna 1982. Tramielin motto tuotteelle oli ollut "meidän pitää rakentaa tietokoneita massoille, ei ylemmälle luokalle".
Tämä oli Commodore 64:n suurimpia etuja: se maksoi julkaisunsa aikoihin noin 600 dollaria, ja seuraavana vuonna hintaa laskettiin vain kolmeensataan dollariin. Kilpakumppanit olivat huomattavasti kalliimpia: Apple II -tietokone 1 298 dollaria, Atari 800 -tietokone taas 1 000 dollaria.
Suomessa Commodore 64 maksoi noin 3 000 markkaa, eli nykyrahassa vähän yli 1 200 euroa. Lisäksi, siinä missä aikaisemmin tietokoneita sai vain tietokonekaupoista, "kuusnelosta" sai myös sekatavarakaupoista.
Tietokoneet tulivat lähemmäs rivikansalaista. Konetta mainostettiinkin "Tasavallan tietokoneeksi".
Commodore 64 vastasi kalliimpia kilpakumppaneita hyvän grafiikan, äänen ja valtavan, eritoten erilaisista peleistä koostuvan sovellusmääränsä ansiosta. Tehokkaan, pitkälti kokonaan saman talon sisällä tapahtuvan tuotannon ansiosta kuusnelosen valmistaminen maksoi alle 150 dollaria.
Kate oli siis erinomainen, ja koneita tehtailtiin hirmuisia määriä. Säästäminen näkyi tosin tietokoneen hitaudessa, jota yleisö kuitenkin käyvän hinnan ansiosta sieti.
Tietokone dominoi 1980-luvun markkinoita. Vuosina 1983–1986 sitä myytiin maailmalla mahdollisesti jopa 17 miljoonaa kappaletta. Esimerkiksi Yhdysvalloissa parhaina vuosina 64:n markkinaosuus lähenteli neljääkymmentä prosenttia.
"Kuusnepasta" otettiin kaikki hyöty irti
Commodore 64 -harrastaja Ville Jouppi käynnistelee "kuusnepaa", jonka hän on ostanut luokkakaveriltaan 1994. Joupin ensimmäinen "kuusnepa" myytiin 1989 käytettynä 1 700 markalla, jotka käytettiin uuden, Amiga 500 -tietokoneen ostamiseen.
Tarina on tavallinen. Luotettava ja helppokäyttäinen "kuusnepa" aloitti tietokoneen perinteen talossa ja siitä jatkettiin seuraaviin.
– Osalle kuusnelonen oli pelkästään pelikone, osalle se oli työkalu luovaan työhön, piirtelyyn ja musiikin säveltämiseen. Osa käytti sitä myös tekstinkäsittelyyn, taulukkolaskentaan ja jopa pankkimaksuihin, Jouppi kertoo.
Eritoten pankkiasiointiin koneen käyttäminen oli edistyksellistä.
– Tämä kertoi siitä kuinka Suomessa tietokoneista kiinnostuneet ottivat nopeasti niiden koko potentiaalin irti, Jouppi sanoo.
Jouppi päätyi kuitenkin ostamaan kuusnelosen takaisin itselleen viiden vuoden tauon jälkeen. Kone on Joupin mielestä yksinkertaisesti hauska pelata ja ohjelmoida.
Suurin osa käyttikin kuusnelosta pelejen pelaamiseen. Pelejä tehtiin kuusneloselle aivan valtava määrä, ja tarjonta vaihteli hyppelypeleistä rallipeleihin, räiskintöihin ja ongelmanratkaisupeleihin.
Koneen tehosta otettiin kaikki mahdollinen irti pelejä kehittäessä.
– Aika varhain Suomessakin saatiin jo ihan maailmanluokan pelejä aikaan.
Pelejä pelattiin usein joystickillä, joka piti hankkia erikseen. Pelien kautta syntyi myös kräkkäämiskulttuuri, kun pelaajat rikkoivat pelien kopiointisuojauksia, jotta niitä saatiin jaeltua kavereille laittomina kopioina. Omia ohjelmia jaettiin lehtien kuten Mikrobitin sivuilla, joista harrastajat hakkasivat koodia kotikoneeseensa.
Kaikkea ruudulla tapahtuvaa toimintaa säestää "kuusnelosen" äänipiiri, jonka kolme äänigeneraattoria eli oskillaattoria tuottivat ääntä neljällä eri aaltomuodolla. Omalaatuinen, sähköisen suriseva piipitysmusiikki kehittyi myöhemmin harrastajien parissa omaksi musiikkityylikseen, Chiptuneksi.
Lisäksi "kasibittisoundi" on välttämätön osa niin kutsuttua demoskeneä, jossa Ville Jouppi on toiminut pitkään. Harrastajat tekevät kuusnelosella erilaisia grafiikkaa ja musiikkia yhdisteleviä esityksiä esimerkiksi erilaisiin kilpailuihin. Koodaamisesta ja tietynlaisen estetiikan ihailemisesta koostuvaa harrastusta on vaikea ymmärtää, jos ei ole alan ihmisiä.
– Pari kertaa vuodessa kokoonnutaan kavereiden kanssa tekemään demoja, juuri olin Assemblyilla kisoja järjestämässä, Jouppi kertoo.
Commodore 64 ei kuitenkaan ole pelkästään pelejä ja hauskanpitoa. Jouppi oli yksi niistä monista suomalaisista, jotka innostuivat tietokoneista kuusnelosen kautta ja kasvoivat aikuisiksi ikinä näppäimistöä ja koodinpätkää unohtamatta.
Kuusnelonen tuotti tietokoneista ja koodaamisesta innostuneen sukupolven, joka sai opetella touhuun rauhallisella liukumalla. Tietokoneiden monimutkaistuessa koodi monimutkaistui, ja tähän päivään tultaessa moni Commodore 64:n BASIC-ohjelmointikielen opiskelleista on alansa kärkeä moderneissa vastaavissa.
– Meillä ollaan oltu myönteisimpiä uutta teknologiaa kohtaa, ja näiden koneiden kautta moni oppi tekemään. Voi esimerkiksi miettiä, kuinka hämmentävän paljon Suomessa on pelialan yrityksiä, Jouppi sanoo.
"Kuusnepalla" alottaneista tuli tietotekniikka-alan ammattilaisia ja vaikuttajia, kuten esimerkiksi Ylen vuoden 2017 jutussa konetta muistelleista Mikko Hyppösestä ja edesmenneestä Jyrki Kasvista. Myös Jouppi itse tuijottaa ruutua kokopäiväisesti.
– Itse olen töissä tiedostojärjestelmiä myyvässä ja kehittyvässä firmassa. Ratkon niin kutsutussa labrassa asiakkaidemme ongelmia, Jouppi kertoo.
PC meni takaa ohi
Vaikka Commodore 64:sta onkin verrattu Fordin T-malliin tuotekehittelyn täysosumana, ontuu rinnastus jatkuvuuden suhteen. Fordin sininen soikio tulee Suomen kaduilla ja teillä vastaan tasaiseen tahtiin, Commodore-merkkisiä tietokoneita taas ei näy enää missään.
Jack Tramiel riitaantui yhtiökumppaneidensa kanssa kohta kuusnelosen lanseeraamisen jälkeen, ja lähti yhtiöstä vuonna 1984. Riitoihin saattoi vaikuttaa Tramielin tiukka suhtautuminen valmistuskustannusten minimointiin. Tramiel siirtyi pienen tauon jälkeen työskentelemään tietokonevalmistaja Atarilla.
Commodorella pyyhki hyvin ilman Tramieliakin. Firma teki noin miljardin dollarin liikevaihdon ja yli sata miljoonaa dollaria voittoa samana vuonna kun tämä otti loparit. Seuraavaksi firma keskittyi valmistamaan uutta tietokonemalli Amigaa.
Amigan ja Tramielin uuden työnantajan Atarin tietokoneet olivat vuosikymmenen ajan hurmoksellisen kuluttajauskovaisuuden kohteita. Näiden kahden välille syntyi kaksi intohimoisesti tietokoneiden paremmuudesta riitelevää koulukuntaa. Tietokoneiden tulevaisuus ratkesi kuitenkin tämän tappelukehän ulkopuolelta.
IBM:n PC-tietokoneen suosio kasvoi rymisten. Vuonna 1993 PC:lle ilmestyi edistyksellinen räiskintäpeli DOOM, joka muutti pelaamisen ikiajoiksi. Amigat eivät kyenneet vastaamaan DOOMIN väriloistoon ja 3D-vaikutelmaan. 1990-luvun puoliväliä lähestyttäessä Commodore 64 ei enää kantanut ja Amiga-mallien myynti lähti laskuun, osittain epäonnisten tapahtumien ja kyseenalaisten bisnespäätösten takia.
Pelaajat karkasivat lopullisesti PC-koneiden pariin, ja Commodore International Limited ilmoitti menevänsä konkurssiin huhtikuussa 1994.
Koneeseen kiintyneet eivät sitä kuitenkaan unohtaneet. Jack Tramiel kuoli vuonna 2012. Riitaisissa merkeissä Commodorelta lähtenyt Tramiel kertoi vielä vuonna 2008 CNETin haastattelussa käyttävänsä “kuusnelosta” silloin tällöin parin minuutin Pac-man -pelisessioihin.
Juttua korjattu 26.8.2022 kello 17:00 Commodore International Limited teki vuonna 1984 noin miljardin dollarin liikevaihdon, ei biljoonan, kuten jutussa alunperin luki.
Lue lisää: