Sunnuntaina suomalaiset kuulivat, että he joutuvat takaamaan sähköyhtiöiden velkoja ja vakuuksia jopa kymmenellä miljardilla eurolla. Olennainen ja varsin perusteltu kysymys kuuluu:
Miksi?
Mikä on se mörkö, joka säikäytti hallituksen ja sen käyttämät asiantuntijat? Vai onko tämä vain toinen tapa pelastaa vaikeuksiin joutunut Fortum, kun suora pääomittaminen on ainakin toistaiseksi poissa valtio-omistajan laskuista?
Pääministeri Sanna Marin (sd.) oli jo viikolla puhunut “systeemisestä ongelmasta”. Elikeinoministeri Mika Lintilä (kesk.) vertasi tilannetta eilen Lehman Brothersiin.
Jonnet ei muista, mutta nämä ovat pelottavia sanoja.
Lehman Brothers oli yhdysvaltalainen investointipankki, joka kaatui vuonna 2008 finanssikriisin alkumetreillä. Taustalla oli rahalaitosten häikäilemätön voitontavoittelu. Yhdysvalloissa myönnettiin ylisuuria asuntolainoja käytännössä maksukyvyttömille kansalaisille – ja kokonaisuus paketoitiin näennäisen riskittömiksi arvopapereiksi.
Kun subprime-mätäpaise puhkesi, pelko levisi kaikkialle maailmaan. Osakekurssit syöksyivät ja valtioiden päämiehet järjestivät hätäkokouksia. Niissä lyötiin pöytään isot rahat. "What ever it takes", totesi Euroopan keskuspankin Mario Draghi.
Tällä kertaa Suomelta tarvitaan kymmenen miljardia euroa systeemisen ongelman ratkaisemiseksi.
Mikä on nyt se systeemiriski ja markkinoiden sokea piste? Aloitetaan pikaisella kertauksella.
Vakuuksien pitäisi tuoda turvaa
Kun sähköyhtiöt myyvät johdannaispörssissä tulevaa sähköntuotantoaan, ne joutuvat asettamaan kaupalle vakuuden. Vakuus nousee ja laskee sähkön päivittäisen markkinahinnan mukaan.
Ajatuksena on, että sähkön ostaja voi näin luottaa sopimukseen. Jos nimittäin sähköyhtiö ei toimita sähköä sovittuna hetkenä, ostaja saa vakuuden kautta riittävästi euroja, jotta sähkö voidaan ostaa markkinoilta.
Tämä on järkevää. Eikä kuulosta lainkaan lehmanbrothersilta.
Itse asiassa, johdannaiskauppojen sääntelyyn lisättiin tällaisia turvallisuusmekanismeja juuri Lehman Brothersin käynnistämän finanssikriisin seurauksena.
Lintilä tarkoittikin vertauksellaan todennäköisesti sitä, mitä tapahtuisi, jos järjestelmä pettää.
Näin ketjureaktio käynnistyisi
Jos sähkömarkkinoilla oli jokin subrime-lainan kaltainen sokea piste, niin se oli riippuvuus Vladimir Putinin johtaman Venäjän toimittamasta energiasta.
Jälkeenpäin ajatellen se oli älytöntä, mutta harva näki ongelmaa etukäteen.
Venäjän hyökkäyssodan seurauksena sähkön hinta on noussut nyt pilviin. Edellä kuvatusta mekanismista johtuen myös johdannaispörssin vakuusvaatimukset ovat kasvaneet moninkertaisiksi.
Fortumin tapauksessa puhutaan miljardeista euroista.
Mitä siis tapahtuisi, jos sähköyhtiö ei selviäisi vakuusvelvoitteistaan ja kaatuisi rahoitusvaikeuksiin?
Jos kyseessä on pieni myyntiyhtiö, jolla ei ole välttämättä ole omaa tuotantoa lainkaan, isku osuisi ennen muuta asiakkaisiin. Sopimukset raukeaisivat ja kuluttajat joutuisivat turvautumaan muihin, todennäköisesti paljon kalliimpiin, vaihtoehtoihin.
Ensimmäiset pienet energiayhtiöt ovat markkinoilta jo poistuneet.
Jos kyseessä olisi suuri sähköyhtiö, tilanne olisi paljon tukalampi. Sähkön johdannaispörssin säännöt nimittäin määräävät, että jos yksi kaatuu, muut mukanaolijat joutuvat paikkaamaan vakuusvajetta.
Näin tehtiin myös muutama vuosi sitten, kun johdannaispörssin pelurit joutuivat kattamaan norjalaisen yksityistreidaajan aiheuttamia tappioita.
Hallitus pelkää, että jos Fort... jokin suuri sähköyhtiö kaatuisi, se voisi viedä monta muuta sähköyhtiötä mukanaan. Sähköyhtiöistä dominoefekti saattaisi siirtyä niitä luotottaneisiin pankkeihin.
Näin laukeaisi Marinin systeemiriski ja Lintilän "Lehman Brothers". Ja juuri tätä pelätään nyt myös Ruotsissa.
Sammuisivatko valot koko Suomesta?
Eivät sammuisi. Tuulimyllyt pyörisivät ja laitokset jatkaisivat sähkön jauhamistaan vaikka niiden omistaja olisi konkurssissa.
Konkurssihuutokaupoissa omaisuutta saattaisi kuitenkin valua alehintaan ulkomaiseen omistukseen. Tämän riskin torjumiseksi Suomi lupaa tukea yhtiöitä 10 miljardin euron lainoin ja takauksin.
Tämän artikkelin alussa heitin ilmoille kysymyksen, onko kyseessä sittenkin "Fortum-tuki". Siihen voisi viitata esimerkiksi se, että pienet sähköyhtiöt aiotaan jättää avun ulkopuolelle.
Toisaalta myös Ruotsi lanseeraa omaa apupakettiaan ja moni muu maa seurannee perässä. Siitä voi päätellä, että kyse ei ole vain Suomesta ja Fortumista.
Lainojen ja vakuuksien kaavailtu 10–12 prosentin korko on sen verran kova, että sähköyhtiöt turvautuvat valtion apuun vain suurimmassa hädässä.
Mutta sääli pois. Sähköyhtiöillä on pula vain käteisestä. Itse liiketoiminta on monilla erinomaisessa kunnossa. Kun sähkön hinta on taivaissa, sähköyhtiöt tekevät uusilla sopimuksilla loistobisnestä.
Moni sähkölaskua maksava veronmaksaja on todennäköisesti sitä mieltä, että tässä tilanteessa sähköyhtiöiltä voi vähän korkoa kiskoakin.
Voit keskustella aiheesta 6.9. klo 23 saakka.
Lue lisää: