Aika ajoin päivitellään lasten turvallisuutta koskevien määräysten pikkumaisuutta tai vanhempia syytetään lasten ylisuojeluista.
Totuus on kuitenkin se, että lakien, säädösten ja yleisen turvallisuuskulttuurin, kuten asenteiden ja tuoteturvallisuuden kehittyminen ovat vähentäneet pienten lasten tapaturmaisia kuolemia merkittävästi.
Vuonna 1969 kuoli 340 lasta tapaturmaisesti tai väkivallan seurauksena, kun vuonna 2013 vastaava luku oli enää vain 20. Hukkumiskuolemat ja kuolemaan johtaneet tapaturmat liikenteessä ovat harvinaisia.
Vain muutama lapsi kuolee vuosittain auto-onnettomuudessa – vuonna 1969 surmansa sai 169 lasta
Kun kuvitteellisen Möttösen perheen lapset pakataan autoon mökkimatkalle, heidät kytketään lain mukaisesti turvaistuimiin. Perheen tokaluokkalainen poika istuu istuinkorokkeella, koska hänkin on alle 135 cm pitkä.
Perheen vauva laitetaan myös takapenkille turvakaukaloon, selkä menosuuntaan. Etuistuimelle kaukaloa ei laiteta, koska törmäyksen sattuessa ja turvatyynyn lauetessa kaukalo voi iskeytyä selkänojan läpi ja lapsen niska voi katketa. Myös äiti ja isä käyttävät turvavöitä.
Isi ajaa selvinpäin ja nopeusrajoitusten mukaisesti, eikä hurjastele mökkitiellä miten sattuu.
Lasten riski kuolla mökkimatkan aikana on vähentynyt vuosikymmenten saatossa: vuonna 1969 liikenteessä kuoli 169 alle 15-vuotiasta lasta, kun nykyään henkensä liikenteessä menettää vain muutama lapsi vuosittain.
Lasten liikennekuolemien vähenemiseen vaikuttavat monet asiat: lainsäädäntö, kuten nopeusrajoitukset ja turvalaitteiden käyttöpakko, mutta myös turvalaitteiden, kuten turvaistuinten kehittyminen, liikenneympäristön suunnittelu ja asennemuutos.
– Turvavyön käyttöpakko on hyvä esimerkki siitä, että liikenneturvallisuusajattelu kehittyy hitaasti. Turvavöitä vastustettiin aluksi, mutta nykyisin niihin suhtaudutaan myönteisesti.
– Ensin turvavöille tuli asennuspakko, sitten vasta käyttöpakko ja viimeisenä vasta turvavyön käyttämättömyys säädettiin rangaistavaksi, toteaa suunnittelija Laura Loikkanen Liikenneturvasta.
Loikkanen kertoo, että vaikka pienimmät lapset matkustavat turvaistuimissa, niin istuinkorokkeen käyttämistä laiminlyödään usein.
Alle kouluikäisten liikennekuolemat sattuvat useimmiten autossa.
Lasten pyöräilykypärän käyttö romahtaa kouluiässä
Kun kuvitteellisen Möttösen perheen isommat lapset lähtevät polkupyörillä kesämökiltä kylille karkkiostoksille, he ehkä pistävät päähänsä pyöräilykypärät.
– Alle 7-vuotiaista lapsista 90 prosentilla on pyöräilykypärät päässään, kun he ovat aikuisen kyydissä tai he ajavat omalla pyörällään, sanoo Loikkanen.
Kypäränkäyttö romahtaa kuitenkin dramaattisesti kouluikäisillä: vain puolet 7–12 -vuotiaista käyttää pyöräilykypärää.
Aikuisista vain 41 prosenttia käyttää kypärää. Lain mukaan kypärää tulee yleensä käyttää. Rangaistusta kypärättä ajamisesta ei ole säädetty.
Möttösten lasten vanhemmat ovat opettaneet lapsille pyöräilyä liikenteessä.
– Polkupyörän hallintaa on hyvä harjoitella paikassa, jossa ei ole muuta liikennettä. Kun ajaminen sujuu, lapsen kanssa pyöräilyyn sopii parhaiten pyörätie. Vain alle 12-vuotiaat saavat pyöräillä jalkakäytävällä, joten se ei ole paras paikka pyöräilyn harjoittelulle jos aikuinenkin on pyörällä liikkeellä.
– Lapsi tarvitsee harjoitusta. Lapsi ei ole minikokoinen aikuinen.
Liikenneturvalla ei ole kantaa siihen, minkä ikäinen lapsi voi ajaa yksin polkupyörällä liikenteessä.
– Vilkasliikenteinen kaupunkiympäristö tai pieni maalaiskylä ovat kaksi aivan erilaista liikenneympäristöä.
– Myös lapsia on erilaisia: toinen voi olla villi vipeltäjä ja toinen hiljainen ja kiltti, joka tekee juuri niin kuin sanotaan.
Polkupyörä on kuitenkin ajoneuvo ja ekaluokkalaisen ei kannata mennä yksin sotkemaan liikenteeseen polkupyörällä, jos hän ei pärjää siellä kävellenkään.
Älä opeta lasta katsomaan vasemmalle, oikealle ja vielä kerran vasemmalle
Möttösten lapset jättävät pyörät torille ja ylittävät kylänraitin suojatien kohdalta mennäkseen kioskille karkkiostoksille.
Lapset pysähtyvät varmistamaan, ettei autoja tule. Lasten päässä ei soi lause "Katso vasemmalle, oikealle ja vielä kerran vasemmalle", kuten heidän 70-luvulla syntyneiden päässä suojatiellä soi.
Möttösten lapset ovat oppineet ylittämään suojatien, koska heidän vanhempansa ovat sitä heidän kanssaan harjoitelleet.
– Lasten kehitystä on alettu ymmärtää paremmin ja liikennekasvatusta on alettu suunnitella sen mukaisesti ja nykyään tiedetään paremmin mitä koulunsa aloittavalle kannattaa liikenteestä kertoa.
– Ennen lapsia opetettiin katsomaan vasemmalle, oikealle ja vielä kerran vasemmalle, mutta eihän ekaluokkalainen edes erota oikeaa vasemmasta.
– Myös varoitus "älä jää auton alle", on huono, koska se on liian ylimalkainen, eikä kerro lapselle miten hänen tulee toimia.
Lapselle voi kertoa, että autot eivät välttämättä aina pysähdy ennen suojatietä ja että jalankulkijan pitää aina itse varmistaa, että suojatien ylittäminen on turvallista.
Suojatie ei itsessään suojaa jalankulkijaa, vaan se on merkintä tienylityspaikasta.
Nyörittömät hupparit, jykevät syöttötuolit ja pehmustetut leikkikentät – pikkumaisia kieltoja vai hengenpelastajia?
Möttösten lapset ostavat kioskilta karkkia. Karkkipussissa ei ole merirosvorahoja, jotka voisivat aiheuttaa tukehtumisvaaran. Merkkarit olivat lasten 70-luvulla syntyneen äidin lempikarkkeja.
Kun lapset lähtevät fillaroimaan mökille takaisin, ilma on alkanut viiletä ja lapset laittavat hupparit päällensä.
Nyörejä pienten lasten huppareiden hupuissa ei ole, koska tuoteturvallisuuslainsäädäntö ja EU:n määräämät turvallisuusstandardit ovat kieltäneet ne. Nauhat ja nyörit voivat aiheuttaa kuristumisvaaran.
Turvallisuus- ja kemikaalivirastosta ei pystytä tarkkaan vastaamaan, kuinka monta kuolemaa tai onnettomuutta juuri tuoteturvallisuuden kehittyminen on estänyt.
Kuluttajien kiusaksi määräyksiä ei kuitenkaan tehdä.
– Jokaisen turvallisuusvaatimuksen taustalla on aina jokin syy, toteaa tuoteturvallisuusinsinööri Asta Koivisto Tukesista.
– Jos tuotteesta ei ole vaaraa kuluttajalle, ja se täyttää lainsäädännön vaatimukset, niin silloin ei ole syytä puuttua tuotteen markkinointiin ja myyntiin. On aina harkittava, mikä on itse tuotteen turvallisuuteen liittyvä asia ja mitkä asiat taas ovat niiden käyttäjän vastuulla.
Lapset pysähtyvät paluumatkalla leikkipuistoon ja ottavat pyöräilykypärät pois päästään, koska heitä on opetettu, että kypärän remmi saattaa jäädä kiinni kiipeilytelineeseen ja siihen voi kuristua.
Leikkipuiston keinujen alla on pehmeä matto siltä varalta, että joku lapsista putoaa keinusta. Leikkipuistoa ylläpitävä kesämökkikunta on vastuussa siitä, että leikkikenttä on rakennettu siten, ettei siellä ei syntyisi vakavia vaaratilanteita.
Onko konttauskypärä tarpeellinen?
Mökillä perheen vauva leikkii leluilla, joissa ei ole pieniä osia, joihin hän voisi tukehtua. Vauva syö syöttötuolissa, joka on niin jykevä, ettei se kaadu.
– Syöttötuolien tulee olla tarpeeksi vakaita, etteivät ne kaadu, jos lapsi potkaisee vaikkapa vauhtia pöydän reunasta.
Perheen pienimmällä on päässään konttauskypärä, jotta hän ei löisi päätään opetellessaan konttaamaan ja seisomaan.
Tuoteturvallisuusinsinööri Koivisto ei ota kantaa konttauskypärän tarpeellisuuteen.
– Markkinoilla on myös monenlaisia turhakkeita ja vanhempien kannattaa käyttää omaa harkintakykyään niiden hankkimisessa. Aivan kaikki turhakkeet eivät ole lasten turvallisuuden kannalta tarpeellisia.
Hukkumiskuolema voi olla hiljainen tapahtuma – älä siis jätä lapsia yksin
Möttösten lapset pääsevät illalla uimaan mökin rantaan. Lapset eivät huku uintireissulla: Kouluikäiset lapset osaavat jo uida, mutta pienimmätkin ovat tottuneet veteen. Perhe käy talvisin uimahallissa ja kesäisin he ovat tottuneet läträämään järvessä.
Äiti-Möttönen on lasten kanssa rannalla, ja kun perheen pienin haluaa lotrata vedessä, hän ei kiellä sitä vaan menee itse taaperon kanssa matalaan järviveteen.
Vuonna 1969 hukkui peräti 79 alle 14-vuotiasta lasta. Nykyään hukkumiskuolemat ovat harvinaisia: vuosittain vain muutama lapsi kuolee hukkumalla.
Suomen uimaopetus- ja hengenpelastusliiton toiminnanjohtaja Kristiina Heinonen sanoo, että vaikka välillä tuntuu, että lapsia ylisuojellaan joissakin asioissa, niin veden kanssa kannattaa olla edelleen tosissaan.
– Voidaan miettiä pitääkö lumikasat poistaa koulujen pihoilta turvallisuuden takia, mutta pienten lasten ja uimataidottomien kohdalla veden kanssa kannattaa olla hyvin tarkkana.
– Hysteriaan ei ole aihetta, mutta vesi on elementtinä sellainen, että se aiheuttaa helposti vaaratilanteita.
– Myös matalassa vedessä voi hukkua. Hukkuminen voi olla hiljainen, tai ainakin huomaamaton tapahtuma, joten rannalla pikkulapsia pitää kyllä valvoa jatkuvasti.
Vaikka uimataito on parantunut, kolmannes kuudesluokkalaisista on uimataidottomia.
Heinonen pelkää, että jos koulut karsivat uimaopetusta tai jos uimahallien rakentamista vähennetään, uimataito voi alkaa kärsiä.
Möttöset käyvät illalla vielä veneilemässä. Kaikilla on pelastusliivit päällään, vaikka laki ei edellytäkään sitä. Möttöset tietävät kuitenkin, että liivit eivät auta, jos ne ovat veneessä mukana eivätkä päällä.
Lapsille sattuu yhä sairaalahoitoa vaativia tapaturmia, vaikka tapaturmakuolemat ovat vähentyneet
Möttösten lapset selvisivät mökkilomasta hengissä. Tosin perhe joutui keskeyttämään lomansa, kun perheen poika putosi kalliolta ja loukkasi jalkansa niin pahasti, että hänet oli vietävä sairaalaan. Jalka piti leikata ja poika joutui jäämään sairaalaan hoidettavaksi vuodeosastolle.
Sairaalahoitoa vaativia tapaturmia lapsille sattuu edelleen, mutta niihin kuollaan harvemmin kuin ennen.
– Tapaturmaiset kuolemat ovat vähentyneet, mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana sairaalahoitojaksoissa vuodeosastohoitoa vaativien tapaturmien määrässä ei ole tapahtunut juurikaan muutoksia, sanoo tutkija Laura Kolehmainen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta.
Alle kouluikäisten sairaalahoitoa vaativista tapaturmista noin puolet tapahtuu kotiympäristössä ja alle 3-vuotiaiden jopa yli 70 prosenttia sattuu kotioloissa.
Pikkulasten kotona sattuneet tapaturmat ovat enimmäkseen kaatumisia, putoamisia, törmäämisiä ja kuumuuden aiheuttamia vammoja.
Kolehmaisen mukaan turvallisuutta pitää yhä edistää eri toimintaympäristöissä, kuten kouluissa ja kotona.
– Turvallisuuden edistämiseksi on tehty paljon työtä, mutta paljon on vielä tekemistä, jotta saadaan vakavat sairaalahoitojaksot myös vähenemään.
– On hyvä, että tapaturmien aiheuttamat kuolemantapaukset on saatu vähenemään.
Kuvitteellisen Möttösen perheen poika pääsi sittemmin sairaalasta ja pääsi jatkamaan muun perheen kanssa lomaa. Onneksi kesää oli vielä jäljellä.
Muokattu 1.6 klo 13.26 väliotsikkoa muotoon: "Älä opeta lasta katsomaan vasemmalle, oikealle ja vielä kerran vasemmalle". Aiemmin teksti oli muodossa: "Älä opeta lasta katsomaan oikealle, vasemmalle ja vielä kerran oikealle."