Torniolaisen Veikko Keräsen perhe on – jos ei aivan kultakuumeen vallassa, niin vakavasti hurahtanut kullanhuuhdontaan. Keräsen omakotitalon olohuonetta hallitsee valtava palkintohylly ja seinillä on sekä rouva että herra Keräsen kullanhuuhdonnasta saamia kunniakirjoja.
Veikko Keränen kertoo harrastuksen tulleen perheeseen vähän vaivihkaa, kun hänen sisarensa asui Ivalossa, jossa kullanhuuhdontakisoja järjestettiin. Kyläilyreissulla Keräsen tytär Pia kokeili ensimmäistä kertaa vaskaamista ollessaan hieman toisella kymmenellä. Hänen tyttärensä ovat olleet vielä nuorempina lajin parissa.
– Nelli on ollut altaassa jo 2-vuotiaana ja pikkusisko Lilli oli viime kesänä ensimmäistä kertaa kumpparit korvissa altaassa, Pia Turunen naurahtaa.
Huuhdonta-altaissa kun on sen verran reilusti vettä, että lasten omissa kumppareissa ei varren mitta riitä estämään sukkien kastumista.
Tekniikka hiotaan Mörrilässä
Keräsen omakotitalon pihapiirissä on Mörriläksi nimetty "puuhanurkka", josta löytyy tarvittavat varusteet huuhtomisen harjoitteluun. On vesiallas ja hiekkalava sekä kaiken kokoisia, Keräsen itse valmistamia vaskooleja. Kisoista saatuja hippuja voi käyttää harjoittelussa hyväksi.
Nelli onkin ahkerasti harjoitellut Mörrilässä ja se auttoi siivittämään mestaruuteen.
– No mä löysin 6 hippua ja se toinen löysi 7, mutta mä olin nopeampi, kertaa Nelli voitokasta suoristustaan.
Veikko Keräsen ajan saatossa kehittämä vaskoolimalli on jälleen kerran hyväksi havaittu. Espanjan Navelgasissa käydyistä maailmanmestaruuskilpailuista tuomisina oli mitaleita niin joukkulajista kuin yksilösuorituksistakin.
Mestarin tekee Keräsen mielestä oikeat välineet ja tekniikka.
– Taito on kaiken pohjana ja tekniikkaa täytyy vuosikausia treenata. Ja sorvata hyvät välineet, jos siihen on taidot, listaa Keränen mestaruuteen tarvittavia seikkoja.
Hiekalla, vedellä ja vaskoollilla alkuun
Kullanhuuhdonnan harrastajia ei liiemmin Meri-Lapista löydy, mutta Keränen kehottaa kaikkia lajista kiinnostuneita kyhäämään itselleen oman harjoitteluareenan.
– Ja Suomen tunnetuimmassa kultakylässä Tankavaarassa on hyvä aloitella, sieltä saa opastusta. Kisoja on myös kesän aikana ympäri valtakuntaa.
Kultakuume voi napata lajiin tutustujan valtaansa, mutta Keränen vakuuttaa hymyssä suin, että se on hallittavissa.
Lapsenlapsi Nelli kyllä tunnustaa kultahippujen kutsun, sillä tomera tyttö ei aio harrastusta jättää aikuisena.
– Koska tässä löytää paljon hippuja! kuuluu perustelu.