Helsingissä sijaitsee huone, joka muistuttaa tavallista koululuokkaa vain etäisesti. Tilassa testataan sekä tietokonepelejä että erilaisia sisustusratkaisuja. Kyseessä on kasvatustieteilijöiden ja pelisuunnittelijoiden luoma laboratorio.
Luokan keikkuvilla pehmojakkaroilla levotonkin tenava terhakoituu oppimaan, ja opettajaksi opiskeleville laboratorio tarjoaa oivan ympäristön harjaannuttaa uusia opetustapoja. Niitä todella tarvitaan, sillä liitutaululle kirjoittaminen ei ole riittänyt enää pitkään aikaan.
Kasvatustieteen professori Kristiina Kumpulainen kertoo innostuneesti pelilaboratorion mahdollisuuksista mutta ei tunnustaudu erityisesti pelioppimisen puolustajaksi tai vastustajaksi. Kumpulainen vastaa alku- ja esiopetuksen tutkimuksesta Helsingin yliopistossa.
– On hyvin vaikea sanoa, tuottavatko nämä pelit oppimista. Se riippuu monista kysymyksistä. Eivätkä nämä pelit ole mielestäni niin hyviä ainakaan vielä, Kumpulainen toteaa.
Oppimispelit vielä kehittymättömiä
Markkinoilla on niin ulkomaisia kuin kotimaisiakin oppimispelejä. Professori Kristiina Kumpulaisen mukaan lapset hyötyvät jo ainakin lukemisen ja matematiikan oppimista tukevista peleistä. Kumpulainen kehuu myös suositun Minecraft-pelin käyttöä opetuksessa.
Kouluopetuksessa kokeillaan parhaillaan erilaisia pelejä, mutta tarkkaa tietoa kokeilujen määrästä ei ole.
Professori Kumpulaisen mukaan opetus- ja koulutustarkoitukseen kehitetyt pelit ovat toimivuudeltaan vielä alkutekijöissä.
– Niissä ei riittävästi hyödynnetä tutkimustietoa ihmisen oppimisesta ja kehityksestä, eikä kaikissa peleissä ole huomioitu lapsen näkökulmaa.
Erilaiset pelisovellukset, jotka vaativat esimerkiksi liikkumista kaupungilla ja tiedonkeruuta muiden kanssa, miellyttävät kasvatustieteilijää. Englanninkielinen ilmaisu "working and learning on-and-offline" tarkoittaa sitä, että tietokone suljetaan välillä ja oppimistilanteeseen kuuluu myös käytännön osuus.
Pelin tekeminen on yhteisöllistä itse pelaamisen lailla
Pelkästä pelaamisesta pitäisi professori Kristiina Kumpulaisen mukaan siirtyä askel eteenpäin pelien tekemiseen. Kun lapsi tekee pelin itse, hän joutuu soveltamaan aiemmin oppimiaan tietoja ja taitoja, ja hän hahmottaa peleissä tarvittavat osatekijät.
– Yhteissuunnittelu, yhdessä opettajien ja kasvattajien kanssa, voi olla mielenkiintoinen oppimiskokemus, professori sanoo.
Vanhempien luulisi samalla oppivan itsekin: lasten pelimaailma on aikuisille usein sangen outo.
Yhteisöllisyys on pelimaailman valtteja. Sen on voinut kokea vuosikymmenet vaikka Afrikan tähden ympärillä. Kestosuosikki on samalla opettanut nuoria pelaajiaan. Ainakin Afrikan maantiede tulee tutuksi, ja leikkirahojen laskeminen harjaannuttaa matemaattista osaamista.
Eteneminen pelissä voi paljastaa lisäopetuksen tarpeen
On hyvin vaikea sanoa, tuottavatko nämä pelit oppimista.
Kristiina Kumpulainen
Koulussa tavallinen koetilanne saattaa olla niin stressaava osalle oppilasta, että paras osaaminen jää näyttämättä eivätkä todelliset oppimistulokset pääse esiin.
Kehittyneimmät tietokonepelit keräävät jatkuvasti tietoa pelaajan ratkaisuista. Tätä dataa voitaisiin jatkossa käyttää sekä oppilaan arvioinnissa että opetuksen kehittämisessä. Jos opettaja pystyy näin tarjoamaan eriytynyttä opetusta tietylle oppilaalle, pelitaitojen analyysi on tuottanut tulosta.